lauantai 28. helmikuuta 2015

Harmaa ulkoilusää

                 

Tosi harmaa päivä oli taas tänään ulkona. Eipä tällä talvilomalla juuri ole aurinko näyttäytynyt.

                 

Niin hämärää oli, että kännykkäkuvat jäivät surkean näköisiksi, kun Nella-koiran kanssa mökillä käveltiin. Taivaaltakin ripsi välillä räntää. 

                 

Nella taisi olla ainoa, jota ankea harmaus ei haitannut. Se juoksenteli innoissaan vapaana ja leikki riehuen kävyillä, vaikka onkin jo 9-vuotias. 

Surkeaa säätä uhmaten käveltiin vielä illalla pieni lenkki. Nastat ropisivat asfalttiin, mutta jäisillä pätkillä askeltaessa ne olivat kyllä tarpeen.

Kalevalan päivän liput liehuivat. 
"Mieleni minun tekevi,
aivoni ajattelevi, 
unelmoida auringosta,
kaipaella keväästä.
Sulaisipa lumet sukkelasti,
lehahtaisi lämpö lakeuksille."

Kevättä niin odottelen...

perjantai 27. helmikuuta 2015

Kotoilua

                            

Aamulla sain hauskan tehtävän. Päästin sisärentyttären lukkojen takaa vapauteen. Ei vaiskaan! Muu perhe lähti mökille 200 km päähän ja laittoivat lähtiessään ulko-oven turvalukon päälle. Kun esikoinen palasi kotiin, hänellä ei ollutkaan avainta tähän lukkoon, joten piti kulkea takaoven kautta. Elämä helpottui, kun pelastin hänet pulasta.

Tänään olen pitänyt kotipäivän. Aamupäivän toimittelin asioita, mutta iltapäivästä asti olen vain ottanut rennosti. Viikko on sisältänyt paljon puuhaa, matkusteluakin, joten nyt on kiva vain olla kotona.

Katselin miesten viestin :>( ja nyt olen kutonut sukkaa, pitkästä aikaa. Sain joulun jälkeen toisen käteni kipeäksi, kun ahnehdin käsitöitä liiaksi ja nyt olen pitänyt monta viikkoa taukoa. Täytyy muistaa kohtuus kaikessa - kutomisessakin. Helpommin sanottu kuin tehty, kun omaa tällaisen nopeatempoisen, keskeneräisyyksiä inhoavan luonteen...

Niin mukavaa, kun on lomaa vielä pari päivää jäljellä eikä mitään pakollisia suunnitelmia. Kotikin on siivottu, joten nautin! 

torstai 26. helmikuuta 2015

Kahvilla


Vuosi sitten en olisi uskonut, että vaihdan teen kahviin. Niin vain sattui käymään viime maaliskuussa. Luin artikkelin kahvin hyvistä terveydellisistä vaikutuksista ja päätin kokeilla. Artikkelin mukaan kolme kuppia päivässä on ideaali annos ja nopeatempoisena ihmisenä päätin juoda sen kerralla. Enhän nyt montaa kertaa päivässä viitsi ruveta kannua ja suodatinta pesemään!

                         

Ensin hurja kofeiiniannos sai levottoman ja tärisevän olon aikaiseksi sydämentykytyksineen. Vähitellen se hellitti.

                         

Nyt on kohta vuosi kahvinjuontia takana. Kahvin juon maidon kanssa eikä se vieläkään hyvältä maistu - tuskinpa koskaan tulee maistumaankaan. 

                         

Minua viehättää iltapäivän kahvihetki, sillä se on ihan uusi asia elämässäni. Teetä join ennen milloin sattui, mutta koskaan en sitä erityisemmin kaivannut. Kahvin kera voi myöskin syödä leivonnaisen tai muun herkun ja sehän vasta hauskaa onkin! 

Jos kahvia en saa päivän aikana, se ei haittaa. Mitenkään riippuvaiseksi siitä en ole tullut. Aamulla en sitä pysty juomaan ja illalla juotuna se vie yöunet. Siispä iltapäivä on hyvä hetki. 

Ihan mukava, uusi harrastus elämässäni! ;>)

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Arkipuuhia



Tämä talviloma on jo alusta saakka osaltaan suunniteltu tekemättömien ja hoittamattomien asioiden viikoksi. Huomasin joitain aikoja sitten, että hoidettavia juttuja on kasaantunut iso pino - suurin osa äitiini liittyviä. Kun en niitä työviikkojen lomassa saanut järjestykseen, olen lomasta varannut kaksi päivää tähän. Tänään oli niistä toinen.

Aaamulla käytin äidin verikokeessa. Iäkkään ihmisen asiointi on tietenkin hitaampaa kuin meidän nuorempien, jota minun on vieläkin vaikea muistaa. Taas tuli vähän kiire, vaikka emme mistään myöhästyneetkään. Nyt pitää vain varata jatkossa reilusti aikaa.

Oikeastaan kävin äidin luona tänään kaksi kertaa. Hoidin myös viimeiset Kelan jutut, pesin äidin pyykkiä ja ehdin itse kampaajalle. Siellä oli nuori harjoittelijatyttö, joka pesun yhteydessä hieroi päänahkaa aivan ihanasti. Kiitinkin nautinnollisesta hetkestä vuolaasti.

Taloyhtiöiden - sekä äidin että omani - villiä autojen parkkeerausta on yritetty saada järjestykseen, palmuvehkaan on vaihdettu multa ja siivottukin on. Nukuin päiväunet siinä vaiheessa, kun sain imurin sammuksiin. Väsytti niin, etten jaksanut edes tavaroita laittaa paikalleen, mutta pienet unet saivat ihmeitä aikaan ja piristivät kummasti. Kuoron harjoituksen jätin tänään väliin.

Minulla on hyvä mieli, kun suunnitellut asiat on saanut tehdyksi. Huomenna on vuorossa pelkästään kivaa tekemistä ja samoin toivottavasti koko loppu viikko.

tiistai 24. helmikuuta 2015

Tornihotelli

             

Tänään kävin katsastamassa Tampereen uusimman hotellin. Sokos Hotel Torni Tampere on lokakuussa 2014 avattu 25-kerroksinen hotelli, joka kohoaa 88 metrin korkeuteen. Se muodostuu vanhoista veturitalleista ja uudesta hotellirakennuksesta. 


Ylimmässä kerroksessa on seurusteluravintola Moro Sky Bar, jossa joimme kahvit ja istuimme parisen tuntia katselemassa hulppeita maisemia kaupungin yllä. Harmi vain, että sää oli niin harmaa ja näkyvyys rajallinen. Selkeällä ilmalla näköala on varmasti mielettömän huikaiseva. 


Kävimme myös ulkoterassilla, jossa kieltämättä vähän vatsasta otti lasikaiteen vieressä alas katsellessa. Minulla on korkean paikan kammo, mutta se ei estä nauttimasta hienoista maisemista "maailman katoilla". Vähän polvet lyö loukkua, mutta mitäpä siitä...


Paljon oli ihmisiä paikalla. Klo 14 jälkeen oli tarjolla 14 euron hintaan kahvibuffet, jonka herkkuja sai maistella niin paljon kuin halutti. Suomen korkeimmalla sijaitseva baari sekä terassi kiinnostivat selvästi matkailijoita ja hiihtolomalaisia. 

Ennen kahvittelua syötiin lounaaksi kaupungilla rakastamaani thaimaalaista ruokaa. Ah, niin hyviä ja tulisia makuja! Löytämämme uusi ravintola oli viihtyisä sekä kauniisti sisustettu, joten siellä tulee varmasti muulloinkin vierailtua. 

Hauska kaupunkipäivä!

maanantai 23. helmikuuta 2015

Juoksentelua


Aamulla heräsin jo aikaisin mukavaan puheluun, mutta nukahdin uudelleen. Auringon pilkahdus herätti lopullisesti, tosin sitä iloa ei päivän lomaan tullut kuin hieman mausteeksi.

En ole juurikaan ehtinyt nautiskella kevätesikosta olkkarin pöydällä, sillä olin kerännyt tälle päivälle paljon äitiini liittyviä hoidettavia asioita. Niinpä tilasin hänelle jalkahoitajan, juoksin apteekissa, kotihoidon toimistossa ja terveyskeskuksessa sekä soittelin pari Kelan asioihin liittyvää puhelua. Pari valtakirjaakin rustattiin. Uh, olipa ravaamista!

Autolla ajaessa testailin uutta navigaattoria. Se tuntui todella mukavalta ja helppokäyttöiseltä. Toisaalta oli hassua naputella kotikulmilla osoitteita, mutta kymmenen kilometrin matkalla oli hauska kokeilla laitetta, jotta sitten on tuttu, kun todella tarvitaan. Jospa vaikka jo huomenna!

Kotona nukuin ihanat päiväunet ja myöhemmin pääsin retkelle luonnon helmaan. Oli kiva juoda lämmintä kahvia kauniiden maisemien äärellä.

Nyt vain uutisille ja lomaoleilua!

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Helmikuun harmautta


Räntää ja vesisadetta! Mielenkiintoiset talviloman kelit...

Aamu ja pitkälti päiväkin kului kuoron kanssa lauleskellessa. Muuten sujui ihan hyvin, mutta oli hieman hankalaa kulkea ympäri kaupunkia kuoropukua räntäsateessa kanniskellen. No, onneksi kimppakyydin kuljettajana toiminut herrasmies ajoi auton ihan oven viereen, joten ei tarvinnut märässä kuoropuvussa heilua. Lauluista saatiin positiivista palautetta, joka aina mieltä lämmittää.

Iltapäivällä poikkesin pikku Samppaa katsomassa. Hän oli juuri syömässä, mutta ruoka ei juurikaan maistunut. Kun hän lähti pois pöydästä ja asiasta mainitsin, hän laittoi etusormen nenänpäähänsä ja alkoi sihistä. Siis kielsi ottamasta asiaa puheeksi! Minua nauratti, kun oli niin velmun näköinen pikkumies.

Lomapäivään kuuluu myös päiväunet, jotka maistuivat suloisilta.  Käveltiin myös yli kahden tunnin lenkki - harmaasta kelistä huolimatta - ja siitä olin todella iloinen kaiken istumisen vastapainoksi. 

Sama ankean kostea keli jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Parina päivänä kai aurinko voi pikkiriikkisen näyttäytyä. Eipä säät haittaa! Pääasia, että voi lomalla tehdä mitä huvittaa.

lauantai 21. helmikuuta 2015

Lomailua

Ensimmäinen lomapäivä oli kaupunkipäivä. Se kului kahden hyvän ystävän seurassa ensin kyläillen ja sitten hyvää ruokaa nauttien.

                           

Prisman edessä oli tällainen koiraparkki. Kätevää! Koiran voi laittaa lukkojen taakse häkkiin, jossa se voi odotella turvallisesti omistajaansa. Ei meillä maalla näin hienoja järjestelyjä ole. Korkeintaan koukku seinässä...

                                             

Matkan varrelta löytynyt kalabuffet oli todella hyvä rauhallisessa ympäristössä. Lohikeitto erityisesti hiveli makuhermoja, mutta kaikki muukin maistui herkulliselta. 

Vihdoin ja viimein sain hankittua navigaattorin autoon. Kävimme sitä katsomassa kahdesta liikkeestä ja valitsin isommalla 6 tuuman näytöllä varustetun. Olen sen käyttöä vierestä seurannut, joten luulen oppivani sitä itsekin näpelöimään Vaikuttaa ihan järkeenkäyvältä. 

Todella mukava lomapäivä, mutta nyt väsyttää armottomasti. Hiivin nukkumaan!

perjantai 20. helmikuuta 2015

Juuri alkanut...

                                   

Lomalomalomaloma...
          Ihanaaihanaaihanaaihanaa...
                      Lomalomalomalomaloma...
                                  Ihanaaihanaaihanaaihanaa...
                                             Lomalomalomalomalomaloma...
                                                       Nautin niin!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!                        

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Aurinkoinen talvipäivä

                        

Ulkona paistoi aurinko, mutta yhtään en siitä ehtinyt nauttia. Työtä, äidin hoivaamista, palaveri, joka lopulta meni ihan mönkään aikatauluvirheen vuoksi sekä kuoron vuosikokous sisältyivät tähän puuhakkaaseen päivään. 

                       

Mieli olisi tehnyt mökille! Saa nähdä, ehdinkö edes talvilomalla sinne. Sen aika näyttää. Kalenteriin on kertynyt monenlaista sille viikolle, enimmäkseen mukavia ja ihania suunnitelmia. 

Tämä ilta sisälsi taas merkityksellisen keskusteluhetken. Kyllä olen niin onnellinen, kun ympärilläni on ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa kaiken, saada voimaa ja ymmärrystä sekä toivottavasti myös antaa heille vastavuoroisesti samoja asioita. Eikä yhtään vähempiarvoista ole hassuttelu, ilo ja nauru! Sitäkin tarvitaan ja tänään sain suuren annoksen voimauttavaa hulluttelua! *Kiitos!*