Eilen meillä oli vieraita kylässä. He toivat ihanan valkoisen kukkakimpun, mielivärejäni! Rakastan kaikkia valkoisia kukkia, lajilla ei ole niin väliä. Olohuoneen pöydällä ne nyt kukoistavat todella kauniina.
maanantai 30. joulukuuta 2013
Valkoisia kukkia
Eilen meillä oli vieraita kylässä. He toivat ihanan valkoisen kukkakimpun, mielivärejäni! Rakastan kaikkia valkoisia kukkia, lajilla ei ole niin väliä. Olohuoneen pöydällä ne nyt kukoistavat todella kauniina.
lauantai 28. joulukuuta 2013
Vettä, vettä, vettä...
Tapaninpäivän ajelulla kävimme mökillä. En ole koskaan aiemmin siellä joulunpyhinä pistäytynyt, vaikka mustia jouluja on muulloinkin ollut ja tie olisi ollut ajokelpoinen. Silloin vielä ei satanut...
Ohut jää oli järvessä ja näytti siltä kuin olisi ollut peilityyntä. Kaikki oli muuten ok, mutta naapurin puolella hyvin lähellä rajaamme on iso mänty kallistunut. Onneksi se on sellaiseen suuntaan, ettei kaadu kumpienkaan mökkien päälle. Saa nähdä, kestääkö pystyssä kesään asti.
Orvokit kukkivat edelleen, vaikka olin ne astioista kumonnut pois. Hassua, joulukuussa!
Eilen alkoi sitten sade. Se on jatkunut lähes taukoamatta ja vieläkin ikkunaan ropisee pisaroita. Jos tämä kaikki sade olisi tullut lumena, meillä olisi jo komeat hanget. No, onneksi ei ole! En rakasta vesisadetta, mutta en pidä lumestakaan. Minulle riittää, kunhan maa on valkoisena. Mitään paksuja hankia en tarvitse. Toivottavasti tästä talvesta tulisikin vähäluminen talvi. (...jolloin lumet keväällä sulavat sukkelasti ja minä pääsen nopeammin mökille, jee!)
Eilen lähdimme erämaamökille sitomaan lautataapelien suojana olevat kattopellit kiinni. Myrskytuuli on niitä pariin otteeseen riepotellut ja nyt laitoimme ne kiinni kuormausliinoilla. (Olikohan oikea nimitys?) Samalla merkkasin yhden metsäojan, jotta kaivinkone näkee kaivaa ojan auki oikeasta kohdasta. Talvella tulee sinne joku metsätyö ja lumen alta ojalinjaa ei erota.
Nauhoja laitellessani humpsahdin sammalten sekaan saappaan vartta myöten. Puolesta sentistä oli kiinni, ettei vesi hulahtanut varresta sisään. Eipä lisäkastuminen olisi paljon haitannut. Koko ajan satoi, joten aika kostea olo oli, kun kotiin tulimme.
Joululaulujen sijaan mielessä soi "Sataa, sataa ropisee, pili-pili-pom!"
perjantai 27. joulukuuta 2013
Jouluna...
...nautittiin läheisten seurasta. Pieni Samuel oli suuren riemun ja kiitollisuuden aihe meille aikuisille. Karin tonttuhattu oli 2-vuotiaalle aivan liian suuri!
...syötiin pitkään ja hartaasti rakastamiani jouluruokia yhdessä suvun kanssa useammanlaisessakin kokoonpanossa. Imelletystä perunalaatikosta, jonka ensi kertaa valmistin aivan itse alusta loppuun, tuli todella hyvää.
... ihmeteltiin, miten tonttu oli taas meidän huomaamatta hiipinyt tuomaan kuusen alle paketteja!
... ihasteltiin kuusta, joulukukkia, kynttilöitä, joulun tunnelmaa. Kuinka joulurauhan julistus aina tuntuu niin sydämeen käyvältä? Kuinka aattoillan hiljainen rauha kaiken hälinän jälkeen on niin pakahduttavan ihanaa?
"Juhla vanhain perinteiden saapuu talven hämärään,
hyvän tahdon odotuksen nostaa mieleen lämpimään."
(Seppo Mattila)
tiistai 24. joulukuuta 2013
Ihanaa joulua!
Tuikkivat tähdet mua opastaa:
Jeesus on syntynyt maailmaan.
Valkoinen hanki mua opastaa:
Jeesus on syntynyt maailmaan.
Jouluinen kirkko mua opastaa:
Jeesus on syntynyt maailmaan.
Kynttilän liekki mua opastaa:
Jeesus on syntynyt maailmaan.
Sydämen riemu mua opastaa:
Jeesus on syntynyt maailmaan.
(JP 4.12.2013)
maanantai 23. joulukuuta 2013
Juhlan valmistelua
"On äiti laittanut kystä kyllä..."
Tänään on tehty samoja joulun valmisteluja kuin varmaan tuhansissa muissakin perheissä: valmistettu rosolli ja muut aikaa vievät salaatit, laitettu silli ja muut suolakalat valmiiksi tarjoiluastioihin sekä ihmetelty kinkun sisälämpötilaa. Sillihomman teki Kari ja minua nauratti, kun hän insinöörin tarkkuudella mittaili, miten palaset mahtuvat tarjoiluastiaan. Hieno asetus tuli!
Perunalaatikon teko on lähes taidetta meillä! Se oli imeltymässä uunissa koko yön ja aamulla vein osan sisareni perheeseen. Ennen äitini teki sitä ison määrän, jota sitten jaettiin useampaan huusholliin. Viime vuosina Kari on hoitanut laatikoiden valmistamisen, mutta nyt se oli minun hommani. Elämäni ensimmäisen kerran tein perunalaatikon alusta alkaen itse, ennen olen ollut aputyttönä. Hyvin näytti onnistuvan ja aamulla paistetaan. Meillä on sellainen tapa, että kinkku ja perunalaatikko pitää ottaa joulupöytään suoraan uunista. Perinteitä pitää olla... ;=)
Päivän päätteeksi kävimme joulusaunassa kynttilän valossa kylpemässä, tällä kertaa jo aaton aattona, sillä jouluvieraamme tulevat jo puolen päivän jälkeen syömään meille. Yleensä olemme saunoneet aattoaamuna.
Nyt joulun juhla saa tulla!
sunnuntai 22. joulukuuta 2013
Piparijuna
Äsken sain kännykkääni kuvan kummitytön pikkuveljelleen tekemästä piparijunasta. Samuel rakastaa junia - ja pipareita! Aika hienon oli Anna väsännyt, vaikka itse puolueellisena sanonkin.
Päivä on kulunut perunoita ja muita juureksia pestessä, keittäessä ja kuoriessa. Perunalaatikon aineet ovat yön uunissa imeltymässä. Iso kattilallinen tulikin, mutta siitä syö kaksi perhettä.
Meillä perunalaatikon tekeminen on suurta taidetta! Minä oikoisin siirapin kanssa tyynesti, mutta se ei Karille käy. Katsotaan aamulla, maistuuko makealta ilman ylimääräisiä sokereita.
Ulkona on satanut vettä, välillä kuin kesällä konsanaan. Nyt tuuli on yltynyt ja tuntuu aivan kuin taas olisi jotain myrskyn poikasta. Millainen talvi tästä mahtaakaan tulla?
lauantai 21. joulukuuta 2013
Tontun töitä ja pipareita
Tänään alkoi joululoma. Olimme aamulla oppilaiden kanssa joulukirkossa, jossa luokkamme luki evankeliumin kanssani ja lauloimme myös yhden laulun. Vanhempia oli myös ennätysmäärä mukana. Luokassa söimme tähtipullat sekä joimme mehut ja sitten aloitimme joululoman. Minä jäin viimeiseksi koulutaloon katsomaan, että kaikki on ok lomaa varten. Sitten laitoin hälyt päälle, lukitsin ovet ja aloitin lomani minäkin.
Kotona emme ehtineet muuta kuin syödä ihanan makuista uunisiikaa, sillä lähdimme käväisemään maalla. Kari osti kyläyhdistyksen emännille joulukukat ja minä tontun ominaisuudessa kävin kiikuttamassa ne perille, kun Kari kyynärsauvan vuoksi säästelee askeliaan. Samalla veimme ystäväperheelle joulumuistamiset. Kävimme myös tapaamassa Karin vanhempia ja viemässä heille joulukukan.
Kotiin palasimme vasta seitsemän jälkeen ja ryhdyin heti leipomaan pipareita. Se olikin nopeaa puuhaa, kun taikina oli valmiina. Tein piparin, sydämen ja tähden mallisia ja muutaman porsaan Samuelille. Hänelle pitää tietenkin olla ihan omat, sillä se on kaksivuotiaan oikeus tätilässä!
Nyt on olo sellainen, että tietää koko päivän olleensa työn touhussa, vaikka lomalla ollaankin. Taidan kömpiä yöunille ja nukkua aamulla piiiiiitkään!
perjantai 20. joulukuuta 2013
Joulukuusi hohtaa
Tänään kävin hankkimassa joulukuusen. Kari kävelee kyynärsauvan kanssa ja odottaa tammikuista lonkan tekonivelen laittoa, joten hän oli tästä puuhasta sivussa tänä jouluna.
Ulkona oli lämpöasteita ja kuuset olivat kuivia ja lumettomia, joten oli oiva sää hakea joulupuu kotiin.Ystävällinen kuusikauppias toi kuusen pihaan ja minä kannoin sen rappusia (!) pitkin tänne ylös seitsemänteen kerrokseen. Valitsin kuusen niin, että kantajan voimat riittävät ;=) Kuusi on kyllä kattoon asti, mutta runko ja oksat ovat hennommat kuin mitä meillä tavallisesti on ollut. Neulasia ei varissut juuri yhtään ja huumaava kuusen tuoksu levisi heti sisälle.
Illalla koristelimme kuusen ja nyt se seisoo kaikessa komeudessaan olohuoneessa. Kyllä se on kaunis!
Joulukuusi hohtaa, tuttu valo tuo
sydämemme johtaa seimen lapsen luo.
(Sakari Topelius)
torstai 19. joulukuuta 2013
Joulusiivous tehty...
Oli ihana tulla tänään iltapäivällä siivottuun kotiin. Minun kontolleni jäi vain mattojen lattiaan laitto ja joulutavaroiden esiin ottaminen. Nyt on muuten valmista, mutta joulukuusi vielä puuttuu. Nautin niin!
Illalla kävin vielä äidillä tekemässä samat hommat. Siivoojaystäni olivat kiirehtineet meiltä äidille. Äidille laitettiin jo pieni muovikuusikin paikoilleen ja vaikka oli muovia, niin se oli oikein sievä kynttilöineen.
Yksi unohduskin on päivään mahtunut. Vein äidin illalla puurojuhlaan ja sen jälkeen minun piti mennä sisaren tyttären joulumatineaa kuuntelemaan. Meninkin kauppaan ja yhtäkkiä tajusin, että olen väärässä paikassa. Ajoin tuhatta ja sataa kaupungintalolle ja hiivin parvekkeelle huomatakseni vain, että kaikki istumapaikat olivat täynnä. Viulukappale päättyi ja sen jälkeen tulikin Anna ystävänsä kanssa soittamaan Kulkusia nelikätisesti. Tytöt soittivat hyvin. Ehdin kuin ehdinkin kuuntelemaan, vaikka tipalla oli!
Viime yönä nukuin neljä tuntia, joten ei ihme, että jotain hullua on saanut aikaiseksi (tai viisaita jäänyt tekemättä). Kyllä luulisi unen maistuvan ensi yönä!
Ps. Päivittelen kännykästä, joten sori, jos kuva on kamala!
sunnuntai 15. joulukuuta 2013
Kauneimmat Joululaulut
Jo 40 vuotta on Suomessa laulettu Kauneimpia Joululauluja yhdessä Suomen Lähetysseuran kanssa. Tänä vuonna tilaisuuksissa kerätään varoja vammaisten lasten auttamiseksi. Kirkot täyttyivät kolmantena adventtina ja joulukuussa tilaisuuksia vietetään muuallakin - tänä vuonna jopa Helsinki-Vantaan lentoasemalla.
Tulin itsekin illalla kirkostamme kyseisestä tilaisuudesta. Se on meillä ollut perinteisesti aika harras ja tunnelmallinen, jossa pääpaino on ollut laulamisessa ja puhetta on ollut vähän. Aina olen palannut hyvällä mielellä kotiin.
Nyt en oikein tiedä, mitä ajattelisin. Meillä on uusi kanttori ja hän oli laittanut koko tilaisuuden uuteen uskoon juontamalla itse laulujen välit vitsikkäästi ja "jutustellen". Selvästikään hän ei ollut valmistautunut tilaisuuteen miettimällä, mitä seuraavaksi laulettaisiin, vaan ihmetteli sitä kansan kuullen itsekin ja etsi nuottejaan. Varpunen jouluaamuna meinasi tulla jopa kahteen kertaan! Lisäksi hän keskeytti papin puheen ja huuteli mikkiin lauluohjeita kesken Maa on niin kaunis -laulun. Nuori pappi pelasti sen, mitä nyt ylipäätään voi. Hän puhui kauniisti joulumuistoja eri vuosikymmeniltä tuoden esiin niin nykyjoulun kuin joulun 1917 rintamalinjojen välissä.
Ehkä joku mukana ollut koki tilaisuuden välittömänä ja rentona. Itse olen kuitenkin koko illan ollut kuin puulla päähän lyöty. Voiko tilaisuuden näinkin vetää? Mielestäni kanttorilta puuttui tilannetaju täydellisesti. Huumori on vaikea taiteenlaj ja vitsit hartaiden joululaulujen välissä saivat minut vaivautuneeksi sekä kokemaan aikamoista myötähäpeää.
En oikein tiedä, itkettääkö vai naurattaako nyt, mutta joulutunnelmaa en tänä vuonna Kauneimmissa Joululauluissa tavoittanut. Siitä olen varma, että ensi viikon paikallislehden yleisönosastosta saa lukea mukana olleiden kommentteja!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)