Pääsiäisen iloa

Kylmä talvi pois on mennyt, myrskysää on lakannut,

lumipilvet hajotetut, kylmä sumu selvinnyt.

Lehti puhkeaa jo puihin, valkoruusut aukeilee.

Lounatuuli hiljaisena Eedomista puhaltaa.

Kesälinnut taivaan alla iloisina lentävät.

Sulaneella sydämellä laulaa toukomettiset.

Elämä ja autuus loistaa Herran seurakunnassa.

Aurinko on ristin päällä valkea ja punainen.

(Leonard Typpö, virsi 105: 2-3)

Lankalauantai

"Suuren kevätjuhlan pimeänä yönä, jolloin vanhat trullit kähmivät navetoissa

ja lentää kahnustivat pirujen kanssa pitkin pitäjiä,

leimahti pitkin lakeutta kymmeniä pääsiäisvalakioota.

Ne loimottivat ja lepattivat öisellä hangella kuin kaameat noitavalkeat, 

väsähtivät välillä, tohahtivat taas uudelleen

 ja lennättivät tulisia kieliä ja kipunoita pimeään korkeuteensa."

(Samuli Paulaharju)

Poltimme tänään pääsiäisvalkeita Karin vanhempien luona, vaikka meillä ei olekaan mitään sukujuuria Pohjanmaalle. Kuusia oli kaadettu ja oksat odottivat polttamista. Minä kävin ensin hiihtämässä mökillä ja ihanaa olikin. Sukset luistivat kuin itsestään!

Pääsiäiskokolle tullessani Kari kyseli, oliko ollut mukavaa. Hän oli heittänyt takin pois ja oli college-pusero päällään, jonka alla oli kauluksellinen flanellipaita. Hän oli käännellyt ja väännellyt oksia kokkoon ja sekunnin tuhannesosan ajattelin, että hänellä on savuava keppi kädessään. Samalla kuitenkin hoksasin, että ei: Hänen kauluksensa oli TULESSA! Se kyti punaisena ja savua tuprusi niskan puolelle. Huusin hädissäni, että sinä palat ja hyökkäsin käsineilläni sammuttamaan savuavaa kaulusta. Kari ei ehtinyt sanoa sanaakaan!

Sain tulen sammumaan. Kaulus oli palanut päällimmäisestä puserosta ja alimmaisestakin mustunut. Tuli ei ollut kuitenkaan ehtinyt polttaa ihoa, onneksi. Kun kauhean hässäkän jälkeen mies oli kunnossa, aloimme nauraa ihan hillittömästi. Toinen ei huomaa, vaikka on kaulus tulessa!

Onni onnettomuudessa, ettei ollut herkästi syttyvää materiaalia. Olisi voinut lankalauantai päättyä todella surkeasti! 

Pitkäperjantai

Siitä, kun hän kuoli, paljon aikaa on.

Noppapeliin peittyi itku lohduton.

Kyynisesti kähistiin, pilkkavirttä veisattiin.

Siitä, kun hän kuoli paljon aikaa on.

Hoosiannahuuto juuttui kurkkuihin.

Barabbasta karjui kita helvetin.

Pietari jäi itkemään, Juudas roikkui hirressään.

Hoosiannahuuto juuttui kurkkuihin.

Jeesus, hautasi on tämä murheen maa.

Täällä kärsit, siksi voit myös armahtaa.

Puhki tekopyhyyden, apatian, valheiden

nouse taas, niin sielu uuden toivon saa.

(John L. Bell / suom. Pekka Kivekäs)

Kellokeskiviikko

Ennen vanhaan kellojen kielet sidottiin hiljaisen viikon tapahtumien vuoksi (Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto).

Tämän kellon asemapaikka on mökin verannalla.

Hiljentymistä

Pitkästä aikaa minulla on menossa hyvin rauhallinen pääsiäistä edeltävä viikko. Yleensä tälle viikolle on osunut kokouksia, mutta nyt on toisin. Olen saanut rauhassa suunnitella, miten tämän viikon illat käytän.

Vanha perinne seurakunnassamme on ollut järjestää hiljaisen viikon arki-iltoina ahtisaarnat kirkossa. Näin on ollut niin kauan kuin muistan - ja onneksi vieläkin. Olen yleensä osallistunut niistä joihinkin, mutta nyt minulla on mahdollisuus osallistua kaikkiin.

Ahtisaarnan aiheena on osa Jeesuksen kärsimyshistoriasta. Sana ahti tulee latinan sanasta actus, joka tarkoittaa näytöstä tai osaa. Tämä vanha perinne on monissa seurakunnissa korvattu muilla, enemmän kansaan menevillä tilaisuuksilla, mutta minä kaipaan juuri tällaista - mietiskelevää ja yksinkertaista. Varsinkin eilinen, jossa taitavasti yhdistettiin hiljaista urkumusiikkia teksteihin, oli todella koskettavasti toteutettu.

... Tien me sinne tiedämme, tien me sinne käymme...

Virvon, varvon

Tänään olin lastenkirkossa puolitoistavuotiaan Samuelin kanssa. Muumikassissa oli mukana kirja, nukke ja auto sekä oikein pahaa tilannetta varten rusinarasia. Vain kirjaa tarvittiin lyhyen saarnan aikana.

Kaiken kaikkiaan Samuel käyttäytyi oikein hienosti. Oli erittäin kiinnostunut isosta virsikirjasta ja laulamisesta. Osasi lisäksi ruokousten kohdalla ristiä kätensä - kolmeksi sekunniksi!

Isosisko Anna oli myös mukana. Hän käy rippikoulua ja oli hakemassa merkintää "keltaiseen vihkoonsa". Lisäksi takapenkkiä autossa täytti hänen kaksi kaveriaan.

Kun palautin Samuelin ja Annan kotiinsa, minut virvottiin. Sain kauniin oksan maljakkoon. Itse kävin virpomassa kummitätini, yhden naapurini sekä äitini. Heidät tosin virvoin kukkakimpuilla.

Iltapäivällä olin mökillä nauttimassa ihanasta auringonpaisteestä. Alaverannalla istuin pitkään ja söin rahkapullaa kera mehun. Oli niin lämmintä ja mukavaa. Sulaisipa lumi pian pois!

Sammuta

... valot tänä iltana klo 20.30 tunniksi ilmaston hyväksi ja merkiksi päättäjille. WWF:n tempaus Earth Hour on järjestetty ensimmäisen kerran vuonna 2007 Sidneyssä ja siitä lähtien mekin olemme kotona ollessa aina tätä hyvää hetkeä viettäneet.

Valot sammuvat tänä iltana esimerkiksi maailmalla Eiffel-tornista ja Empire State Buildingista, Suomessa Näsinneulasta ja Olympiastadionin tornista.

Sammuta sinäkin valot ja ilmaise samalla huolesi ilmaston tilasta ja yhä lisääntyvästä energian kulutuksesta!

Perjantain herkkuja

Partiolaiset myivät raakapakasteleivonnaisia ja minäkin kannatuksen vuoksi ostin pizzapohjia ja viinereitä. Veivät pakastimessa aikamoisen tilan, joten jaoimme ne tänään sisareni perheen kanssa. Innostuinkin heti kokeilemaan ja tein pizzaa iltapalaksi. Hyvää tuli!

Kari osti ananaksen ja avokadoja. Tänään on siis herkuteltu...

Matkalta

Olimme tänään Tampereella. Kävin mm. hipelöimässä iPadeja ja iPhoneja. Päässä surisee Retina-näytöt ja pikselit! Uusi kännykkä olisi ostettava tai tabletti tai... Ehkä halvempi kännykkä ja iPad tai sitten pelkkä viimeisen päälle hyvä älypuhelin. En oikein itsekään tiedä, mikä ratkaisu olisi oikea.

Illansuussa kotiin ajellessa aurinko paistoi. Yhtäkkiä meni pilveen ja alkoi sataa lunta. Se loppui nopeasti ja taivaanranta oli todella hienon näköinen. Piti pysähtyä linja-autopysäkille kuvaamaan. Harmi, että kuvassa ei kuitenkaan näytä yhtä upealta kuin luonnossa!

Kevätpäiväntasaus

Tänään on yö ja päivä kaikkialla maapallolla suurin piirtein yhtä pitkät eli 12 tuntia. Kevätpäiväntasauksen aika kalenterissa vaihtelee vain vähän: Se on nykyisin aina 19.3.-21.3. välisenä aikana.

Auringon keskipiste siirtyy eteläiseltä tähtitaivaalta pohjoiselle ja samalla pohjoinen pallonpuolisko on kääntyneenä kohti Aurinkoa - ja meitä täällä Pohjolassa aletaan helliä valolla ja lämmöllä! Jo on aikakin.

En millään enää jaksaisi tätä talvea. Kireät pakkaset öisin ja hyytävä viima päivällä eivät edistä kevään tuloa. Laitankin toivoni siihen, että kun lämpeneminen alkaa, kevät tulee rysäyksellä. Onneksi on sentään ollut aurinkoista.

Helmikuu oli leuto. Vanhan kansan sanonnat taitavat pitää paikkansa: "Maaliskuu maksaa helmikuun heleät päivät." tai "Jonka helmikuu säästää, sen maaliskuu päästää."