Vuosi vaihtuu

Uudenvuodenaaton kunniaksi otimme muutamia kuvia parvekkeelta. Läheisellä kukkulalla tai "vuorella", kuten meillä sanotaan, on torni, joka paljaalla silmällä juuri ja juuri meille erottuu. Se on hieno hirsirakennus, jolle tietenkin valmistuttuaan yritettiin tehdä ilkivaltaa, kun se oli jatkuvasti auki yleisölle. Pahanteon vuoksi aukiolo taitaa olla nyt rajoitettu.

Ei ole vielä pahemmin raketit paukkuneet. Meiltä ei tarvitse lähteä ulos raketteja katsomaan, vaan joka ikkunasta niitä näkyy, jos vain viitsii katsoa. Oikeastaan niitä näkyy, vaikkei katsoisikaan! Ihan hienoa, jos aikarajat edes jotenkin pitävät ampumisen kohdalla. Mitäs meistä ihmisistä, mutta koirat pelkäävät.

Mukavaa aattoa!

Prahan jouluseimi

Vuonna 2005 vietimme joulun Prahassa. Olimme viisi vuotta aiemmin olleet siellä adventtiaikaan ja ihastuin kovasti kaupungin joulutunnelmaan. Niinpä sitten päätimme olla joulun ensimmäistä kertaa pois Suomesta.

Joulu oli mukava - mutta erilainen. Praha on oikea joulukaupunki kuten monet muutkin Keski-Euroopan kaupungit. Ihanat torit, vanhat rakennukset, koristellut puistot ja erityisesti jouluseimet, joita oli lähes joka kadunkulmassa, toivat todellista joulutunnelmaa. En tarkoita kaupallisen joulun kliseitä, vaan kristillisen joulun sanoma oli esillä ihan eri lailla kaupunkikuvassa kuin meillä Suomessa. Kuvasinkin jouluseimiä ja ihmettelin, miten ne pysyivät koskemattomina viikosta toiseen. Epäilen, että meillä Suomessa aamulla olisi lampaat pitkin katuja ja paimenet ojissa öisen mellastelun seurauksena!

Mieleeni jäi erityisesti jouluaaton retki 1600-luvulla rakennettuun Voittoisan Neitsyt Marian barokkikirkkoon, jossa sijaitsee Jeesus-lasta esittävä vahanukke. Nukella sanotaan olevan parantavia voimia. Kirkon tunnelma oli erikoinen ja sitä esittelevä munkki oli sydämellisen ystävällinen. Söimme läheisessä ravintolassa lounaaksi keittoa, joka oli leipäkuoren sisällä. Nam, miten se oli maukasta! Illalla kävimme vielä syömässä seitsemän ruokalajin jouluillallisen hulppeissa Vlatava-joen rinnemaisemissa ja osallistuimme jouluyön messuun.

Kaikki tämä muistui mieleeni eilistä piparkakkukuvaa etsiessäni, sillä samassa kansiossa oli myös Prahan kuvia. Joulu Prahassa oli ainutlaatuinen, mutta ei tietenkään tuntunut samalta kuin kotijoulu Suomessa - eikä kyllä pitänytkään tuntua!

Piparkakkutaloja

Tämän päivän Aamulehdessä esiteltiin lukijoiden piparkakkutaloja. 13 erilaista oli näytillä ja niistä saivat lukijat äänestää mieleisensä. Osa oli todella hienoja ja taidokkaita.

Piparitaloja katsellessa tuli yhtäkkiä mieleeni Karin monta vuotta sitten väsäämä piparikirkko. Meni vähän aikaa, ennen kuin löysin kuvan, mutta tässä se komeilee. Oli aika hieno ainakin minusta, vaikka taidan olla kyllä jäävi arvostelemaan! Vuotta aiemmin hän teki pieniä mökkejä kummilapsille ja sitten seuraavana vuonna rima nousikin korkeammalle ja kirkko oli tuloksena.

Tänä jouluna ei meillä leivottu pipareita laisinkaan. Onneksi niitä löytyi maailmalta ja syötykin on!

Todellinen lomapäivä

Tänään olen viettänyt hemmottelupäivää. Aamulla olin kampaajalla ja sen jälkeen menin Samuelia katsomaan.  Hän söi suurella nautinnolla rusinoita pikkuruisesta paketista. Kulkiessaan hänen peräänsä jäi lattialle rusinavana, jonka hän takaisin tullessa noukki suuhunsa!

Vaihdoimme sisarentyttäreni huoneeseen uudet verhot, jotka hän oli itse valinnut joulun alla. Verhot olivat harmaasävyiset kaupunkiprofiililla aiheena New York. Vapaudenpatsas oli viehättänyt kuvioinnissa ja sopivatkin hyvin nuoren neidin huoneeseen samansävyisen maton kanssa. Poistullessa poikkesin äitiäni katsomassa.

Iltapäivällä nukuin päiväunet ja vielä toiset illan suussa. Ihanaa! Mitään kunnollista en ole saanut aikaiseksi eikä ole tarvinnutkaan. Olen nauttinut kuusen katveessa kynttilän valosta ja kauniista joulukukista. Todellinen lomapäivä!

Lapsellisia touhuja

Joulun pyhien jälkeen ensimmäinen arkipäivä on sujunut leppoisasti. Kari lähti maalle ihmettelemään ystävänsä talon lämmitysongelmia. Isäntäväki asuu Englannissa ja aattona tuli tieto, että heidän täällä Suomessa sijaitsevassa talossaan on lämmityksen kanssa ongelmia. Kari on ollut siellä "talonmiehenä" ja pari päivää sitten kaikki oli vielä kunnossa. Aattona selvisi, että lämmitys oli mennyt pois päältä ja syytä on pähkätty monta päivää. Onneksi mitään suurta katastrofia ei päässyt tapahtumaan. Tänään tuli putkimies paikalle.

Minä sain vieraakseni pikku Samuelin äitinsä kanssa. Poika oli iloinen oma itsensä. Hän katseli ja ihmetteli pitkään eteisen ovessa olevia joulukortteja sekä palavia kynttilöitä. Lauloimme ja soitimme pianoa sekä leikimme pehmoeläimillä.

Joka kerta, kun tapaamme, Samuel on oppinut jotain uutta. Nyt hän osaa sanoa "sukka". "Nam-nam" taitaa olla kyllä useimmin hänen suustaan kuultu sana! Hyvällä ruokahalulla pisteli poskeensa tarjolla olleita herkkuja. Sanat ovat vielä harvassa, mutta ymmärrystä on sitäkin enemmän.

Saatoin kävellen vieraat kotimatkalle. Ilma on lauhtunut ja mittari näyttää nollaa. Tuntuikin todella leppeältä keliltä. Toivotaan kuitenkin, ettei sää käänny vesisateiden puolelle. Sitä lajia on tullut jo ihan tarpeeksi koettua kesän ja syksyn aikana.

Tapaninajelulla

Nosta orhi jalkaa,

rekiretki alkaa,

helkkää tiu`ut pienet, iloiset.

(Rauni Kouta)

Tapaninpäivän kunniaksi lähdimme ajelulle - autolla tällä kertaa, kun sitä hevosta ei omisteta. Menimme Karin mökille, joka sijaitsee korvessa kaukana kaikesta sivistyksestä. Radiosta tuli Pähkinänsärkijää, joten ajomatka oli varsin jouluinen.

Toivoimme, että metsäautoteitä olisi aurattu ja olihan niitä. Vain oma pikkutie oli ummessa. Siinäkin oli juossut jokin eläin. "Susi!" ajattelin toivorikkaana, mutta ehkä oli liian kaukaa haettu. Luultavimmin koira oli poikennut isäntänsä läheltä kauemmaksi ja viilettänyt omin päin jonkin matkaa.

Kahlasimme parin sadan metrin matkan mökille ja kuvasin kauniita lumimaisemia. Kaikkialla oli valkoinen, lähes koskematon hanki. Eläinten jälkiä näkyi - kettu ja jänis- ja sitten ne arvoitukselliset suuret, koiramaiset jäljet. Metsäautotiellä ei kyllä ihmisen jälkiä siinä kohdassa ollut. Jospa se sittenkin olisi ollut susi!

Poistullessa näimme peltoaukealla hirven. Pysähdyimme sitä vähäksi aikaa seuraamaan. On se iso ja komea otus! Ilvekset jäivät näkemättä, vaikka ajelimme juuri sellaisessa paikassa, jossa niitä liikuskelee. Kari on nähnyt niitä aiemmin, minä en.

Elää saa niin riemullisen hetken

se, ken tekee reippaan rekiretken.

Orhi, parhaas koita!

Soita, tiuku, soita

hilpeät ja hauskat sävelet!

(Rauni Kouta)

Joulupäivänä

Hiljaa, hiljaa joulun kellot kajahtaa.

Kirkkaat joulukynttilät

lempeästi hymyyvät:

Jeesus tullut on.

(Helmi Auvinen)

Tämä tunnettu joululaulu syntyi lauantai-iltana tyhjässä luokkahuoneessa syksyllä 1897 kirkonkellojen soittaessa pyhää alkavaksi. Helmi Roos, myöhemmin Auvinen, kansakoulunopettaja,  kirjoitti tunnetuimman runonsa vapisevin käsin siinä paikassa: "Sieluuni säteili pohjoinen joulukuun taivas tuhansine tähtineen."

(Similä, M. 2005. Rakkaimmat joululaulut ja niiden tekijät. Gummerus: Jyväskylä)

Ihanaa joulua!

Taas kaikki kauniit muistot

mun tulee mielehen:

lumivalkeat pellot, puistot

ja juhla Jeesuksen.

(Viljo Kojo)

Tunnelmallista ja ihanaa joulua!

Aaton aattona

Huikean kauniissa pakkassäässä on tehty viimeiset jouluvalmistelut. Imelletty perunalaatikko on paistettu, rosolli ja kalasalaatti tehty. Isovanhempiemme haudoille vietiin kynttilät ja matkalla laulettiin autossa "Kello löi jo viisi". Onhan laulu syntynyt juuri tämän kirkkotien varrella Immi Hellenin kynästä.

Pakkanen on puraissut poskia ja sormenpäitä, varsinkin, kun vielä heiluin kameran kanssa ulkona. -25 oli mittarissa, kun lähdimme maalta Karin vanhempia tervehtimästä takaisin kaupunkiin. Täällä on pakkasta enää -17. Uskomattoman kaunis, aurinkoinen päivä on ollut ja luonto ihanimmillaan valkoisessa huurteessaan.

Kaikki alkaa olla valmista. Joulu saa tulla!

Siinä se nyt törröttää!

Upean aamuruskon saattelemana lähdin viimeiseen työpäivään: joulukirkkoon. Kävelimme 19 asteen kirpeässä pakkasessa puolen kilometrin matkan kirkkoon. Tilaisuus oli oikein mukava näille pienille. Saarnana oli kirkkoherramme näyttelemä tarina jouluvieraasta, jota oppilaat tietenkin seurasivat ihan eri tavalla kuin pelkästään puhuttuna. Luokkamme lauloi "Pieni lapsi nukkuu seimen oljilla" ja kirkosta tultuamme oli jaossa vielä vanhanajan joulupussit.

Odottelin, että koulutalo hiljenee ja sitten laitoin valot sammuksiin ja ovet säppiin. Koulutonttu jäi vahtimaan autiota pihapiiriä rakennuksineen. Loma alkoi!

Kun tulin kotiin, oli "taaton" retki onnistunut ja kuusi törrötti jo olohuoneessa. Se oli tiheäoksainen, tavallinen metsän kuusi ja oikein kaunis. Ainut erikoisuus oli, että se tuoksui todella voimakkaasti. Taitaa, raukka, olla perin säikähtynyt ilmaston vaihdoksesta. Voi hyvinkin olla, että neulaset karisevat pikavauhtia, kun lämpötilan vaihtelu oli niin suurta. Toimme sen suoraan ulkoa sisälle, emmekä oikeaoppisesti sulatelleet viileässä, kuten pitäisi. Nyt ei vaan ollut aikaa ja voimia monensorttiseen vekslaukseen. Kyllä se meidän joulun kestää!

Iltapäivällä  käytin äitini kaupassa ja hain tilaamiani kukkia puodista sekä juoksentelin viemässä joulutervehdyksiä. Kotiin palatessani olin ihan lättäjalkainen ja poikki!

Loppuilta onkin kulunut kuusta koristellesssa, Teemalta Pähkinänsärkijää katsellessa ja Ylen 1:n Sävel on vapaa -konserttia kuunnellen. Ihanaa alkaa rauhoittua oman joulun viettoon!