Karppaminen, luomutuotteet ja kasvisruoka ovat saaneet paljon palstatilaa lehdissä viime aikoina. Netissäkin ruoasta keskustellaan, samoin muissakin medioissa. Viimeeksi toissailtana soppaan laittoi lusikkansa myös TV 2:n Ruokailta. On kiva seurata, kuinka kauan tämä "ruokabuumi" kestää!
Sama kaava tietenkin toistuu joka paikassa: Virallisten ravintosuositusten asiantuntijat puolustavat omia päätelmiään, karpparit hyökkäävät ja perustelevat omaa hyvää oloaan, jota ovat saaneet ruokavaliostaan, näin myös luomuviljelijöiden ja tavallisten maataloustuottajien keskustelussa. Tuntuu, että syöminenkin on politisoitunut.
Itse arvostan luomuviljelijöitä, mutta siinäkin asiassa on huonot puolensa. Suorakylvö tuntuu aika hyvältä tavalta tuottaa ravintoa, mutta luomuun se ei kai sovellu. Luomua viljellään pitkälti perinteisin menetelmin, jossa luonto rasittuu suorakylvöä enemmän. Ainakin näistä keskustellaan kiivaasti. Luomutuotteilla ei ole ollut Suomessa tutkijoiden mukaan mitään järisyttävää etumatkaa terveellisyydessä tavallisesti tuotettuihin. Itse uskon ja luotan kaikkien suomalaisten elintarvikkeiden puhtauteen ja laatuun, on ne sitten luomua tai tavallista, mutta poikkeuksiakin tietysti tulee vastaan. Tiedä sitten, mikä on oikea totuus.
Itse voisin ryhtyä kasvissyöjäksi, mutta olen siihen liian laiska. Käsittääkseni kasvissyönnissä pitäisi vähän seurata, että saa kaikki ravintoaineet, vitamiinit, kivennäiset ja hivenaineet. Sekaruoasta ne saa minusta helpommin.
Karppausta harrastan sen verran, että olen vähentänyt hiilihydraattien määrää. En ole lisännyt rasvan tai lihan syöntiä, mutta kasvisten määrän olen lähes tuplannut. Syön ruisleipää, joka on tehty 100 % rukiista ja välillä vaalean leivän himossa karpparileipiä. Lisäksi olen korvannut tavallisen jugurtin turkkilaisella ja rahkalla. Banaania, jota rakastan, syön vain silloin tällöin. Olo on pirteä ja "selkeä". Olen vakuuttunut, että olen ollut aikamoisessa hiilihydraattihumalassa aiemmin, koska nyt elimistössä tuntuu jotenkin kirkkaammalta.
Rasvan kanssa läträämistä en ymmärrä karppauksessa. En käytä voita kuin silloin tällöin. Leivon ja paistan öljyillä. Samoin lihan syönnin lisääminen menee yli ymmärryksen. Ehkä oma ruokavalioni onkin lähempänä diabeetikon sellaista kuin karppausta.
Kouluruokailu myös puhututtaa. Itse olen aina kouluissa syödessäni saanut maittavaa perusruokaa, joka usein on herkullistakin. Uskomatonta, kuinka pienellä euromäärällä emännät loihtivat maittavia annoksia. Ne kuuluisat kumiperunatkin ovat karttaneet minun lautastani. Minulla on kouluruokailusta kokemusta yli 40 vuotta, joten aika monta ateriaa olen elämäni aikana arvostellut.
Perusongelma tämän päivän syömisessä on mielestäni ihmisten nirsoilu. Sekä aikuisissa että lapsissa on paljon uskomattomia ronklaajia, joille ei tahdo kelvata mikään. Pizzat, kebabit, hampurilaiset ja tacot kyllä syödään ahmien ja usein, mutta tavalliselle ruoalle nyrpistellään. Totuus on, että ruokakulttuuri yksilön tasolla luodaan lapsuuskodissa! Parikymppisenä on jo vaikea siihen saada muutosta.
Nyt tuli nälkä! Tähän aikaan taidan kuitenkin keittää vain kupposen teetä.
