Valkovuokkojen aika

Pitkäaikainen haaveeni on toteutunut: Mökillä parikymmentä vuotta kituuttaneet valkovuokot ovat alkaneet hyvin levitä.

Karjalainen äitini rakasti näitä ja joka kevät hän muisteli Kannaksen alueen valkoisia kukkapälviä kaiholla. Äiti katselee nyt pilven reunalta ja ihmettelee, kuinka runsaslukuisesti hänen vuokkonsa tänä keväänä kukkivat.

Pitkin nurmikkoa on kukkivia tupppaita, niin kauniita.

Kevään tuojia - ainakin minulle.

Monia vuosia tämä mätäs oli ainoa kukkiva valkovuokkoesiintymä mökillä. Tämä kuva on vuodelta 2012 ja silloin jo mustikassakin oli lehdet. Onneksi valkovuokko kukkii luonnossa pitkän aikaa. Ehkä minäkin niistä ehdin vielä etätyön lomassa nauttia.

"Koivun oksaan korkealle..."

Vapun kunniaksi lähdimme parvekkeella syödyn aamupalan jälkeen auringonpaisteessa ajelemaan mökille. Siellä oli rastas tehnyt pesän pihapiiriin ja säikähdin puolikuoliaaksi, kun se lähti karkuun metrin päästä. Pesä oli soma ja munatkin se oli jo ehtinyt pyöräyttää.

Muistan, kuinka yhtenä kesänä hajoitimme 7 pesäntekelettä, jotka rastas yritti rakentaa ihan kulkuväylälle. Munia se ei ehtinyt. Onneksi älysi tehdä pesänsä lopulta kauemmaksi mökistä ja sai poikasetkin lentokuntoon. Kummallista, että hehtaaritolkulla on metsää ympärillä, mutta ovenpieleen vaan pitää päästä pesimään. En oikein ymmärrä rastaan sielunelämää.

Mökillä tuuletimme patjat ja vuodevaatteet sekä laitoimme ilmalämpöpumpun päälle. Siivouksen loppusuora häämöttää! Tuntuu niin kivalta ajatella, että viikon päästä voisin ehkä jo mennä yöksi mökille. Ihanaa!!!

Hovipuutarhurini piti ovet auki vappuna, ja mökkireissun yhteydessä ostin kaksi kassia keltaisia orvokkeja ja vielä pari amppeliakin. Osa meni mökille ja osa haudoille. Äidin ja isän haudan kävin paluumatkalla äitienpäivää varten laittamassa kuntoon.

Sillä aikaa, kun minä laittelin orvokkeja, kokki oli kotona loihtinut vappuaterian: halloum-juustosalaattia krutongeilla, keitettyjä porkkanoita ja paistettua lohta perunoiden kera. Kyllä maistui nälkäisissä suissa hyvältä.

Iloista vappua - virtuaalimuodossa tai ihan konkreettisesti juhlittuna! 

Jäät lähtivät

Mökkijärvestä on lähteneet jäät. Tarkkaa päivää en tiedä, mutta tänään mökin kohdalla järvi lainehti vapaana - tosin kauempana näkyi vielä vähän valkoista.

Kannoin "lampaat laitumelle" ja verannalle kalusteita, jotta sisältä sai ravistettua suurimmat matot. Siivous siis laitettiin hiukkasen alkuun. Saa nähdä, koska jatketaan.

Tuuli oli kova, mutta onneksi suunta oli pohjoisesta, joka meidän rantaan ei sovi. Krookuksia oli auennut lisää ja narsissit kasvattaneet hiukan varttansa sitten viime käynnin.

Lepopäivä mökillä, vaikkakin koko ajan puuhastellen, tuntui hyvältä etätöiden näännyttämälle. Silmät ovat olleet kovilla viime päivinä. En ole tottunut työskentelemään koneella koko päivää. Nyt on pakko ja eilen silmät olivat ihan kipeänä eri kokoisten ruutujen tuijottelusta. Onneksi tänään ei ole tarvinnut samaa tehdä. Korjasin verkossa veroilmoitusta, joka oli nopeasti tehty, eikä tässä kirjoituksessakaan kauaa aikaa kulu. Oikein säälittää ne ihmiset, jotka joutuvat koko ajan työkseen tietokoneen ääressä työskentelemmään. Minulla tämä on onneksi vain ohimenevää - ainakin toivon!

Mökillä oli ihana käväistä. Kevät, kurjet, joutsenet, aaltojen vapaa loiske ja mullasta nousevat yllätykset huumaavat mieltä. Ihan paras vuodenaika!

Lepoa

Pääsiäisloma ja lepoa! Sitä mieli ja kroppakin on tarvinnut tänä keväänä. Silmää on ilahduttanut kaksi isoa kimppua narsisseja - pääsiäisen kukkia minulle. Ilman niitä tämä aika ei tuntuisi aidolta.

Olen iloinnut kävelylenkeistä, joita olemme tehneet joka päivä eilistä lukuunottamatta. Eilen satoi ensin räntää ja sitten vettä koko apposen päivän. Siihen keliin ei tehnyt mieli mennä itseään kastelemaan.

Suurta mielihyvää on myös tuonut pääsiäisruoka, jossa minun osuuteni on ollut ainesten raahaaminen kaupasta kotiin ja salaatin teko. Vähällä olen päässyt!

Kaapista löytyi avaamaton purkki minttuhyytelöä. Siinä on hiukan omenaa mukana. Lempeä mintun maku on oiva lisä lampaalle ja tämä hyytelö oli oikein erityisen hyvää. En pidä voimakkaasta mintun mausta, joten tämä oli ihan nappilöydös.

Olemme jo useammalla lounaalla syöneet lammasta, valkosipuliperunoita, uunijuureksia ja todella hyvää kastiketta, joka kruunaa koko aterian. Minä en jaksaisi kastikkeita laitella, mutta onneksi ruoan valmistus ei olekaan minun hartioillani. Lampaasta ja kaikista muistakin laitoksista tuli oikein maukasta. Yleensä on jonain päivänä syöty myös kanaa, mutta nyt lampaanviulu oli niin kookas, että jätimme kanat kotkottamaan tarhaansa. Jälkiruokana on ollut mämmiä tai pashaa, perinteitä kunnioittaen.

Olen iloinen, että loma on ollut todella lepoa. Työasiat ovat haihtuneet kauas... Olen saanut nukuttua pidempiä ja laadukkaampia yöunia sekä unohtaa koulun. Tänään hetken yksin ollessani tarkistin viime viikolla laatimani etätehtävät ja ajastin huomiselle. Ei tarvitse siis tänäänkään vielä ryhtyä miettimään opetusta. 

Viime viikon alussa hankkimani narsissikimput ovat kukoistaneet kauniina koko pääsiäisen ajan. Yönsä ne ovat viettäneet parvekkeella. Tänään osa kukista alkoi näyttää nuutuneilta, mutta niinpä on juhla-aikakin jo kohta ohitse. Ihmeen kauan narsissit kestivät sisällä. Narsissi - minulle kevään ja pääsiäisen airut.

Ihana pääsiäisloma!

Pääsiäsiloma tuli tarpeeseen. On ollut ihanaa ajatella, että neljän päivän aikana voi ottaa etäisyyttä työhön ja ajatella sekä puuhata ihan muuta. Viime viikonloppuna sain siivousvimman ja kävin kaappeja sekä laatikoita läpi, joten nyt aion vain levätä ja ulkoilla.

Tänään aamupalan ja striimatun pitkäperjantain jumalanpalveluksen jälkeen teimme pitkän kävelylenkin. Aurinko paistoi ja vaikka tuuli oli viileä, liikkuessa ei tullut kylmä. Iltapäivällä maistettiin jo pääsisäislammasta, sillä viulu on niin suuri, että saamme syödä sitä monena päivänä. Maukas kastike kruunasi maun. Lammas on niin pääsiäisen ruokaa!

Onhan tämä erilainen pääsiäinen. Toivottavasti ihmiset malttavat pysyä omissa kodeissaan ja välttää ihmismassoja. Vähän ihmetellen olen lukenut uutisia, joissa kerrotaan luontokohteidenkin ruuhkautuvan. Täällä maalla ei onneksi sellaista tarvitse pelätä.

Levollista pääsiäistä toivon kaikille!

Kurkia, joutsenia, hanhia...

Ihana ilma oli tänään koko päivän. Päätin lopettaa iltapäivällä etätyöt ajoissa, kun ulkona oli niin houkuttelevan näköistä. Mieli teki mökille.

Söin myöhäisen lounaan parvekkeella ja lähdin klo 15 maissa ajelemaan mökille. Aurinko paistoi ja oli kiva katsella, mitä mökkitien varrella on alkukeväästä tapahtunut. Lammen rannalla näkyi kurkipariskunta ja pellolla pari joutsenta.

Mökillä oli kaikki kunnossa. Vartijakissa lepäili auringossa ja katseli minua muikeana. Krookuksia oli muutama jo auki ja narsissin alkuja nousemassa. Haravoin vähän ja leikkelin kuusia.

Kesken kaiken pohjoiseen päin lensi yli 60 linnun kurkiparvi. Olin ääniä kuullut jo aiemminkin, mutta en sattunut kurkisteluista huolimatta tavoittamaan katseella, missä menivät. Tämä parvi otti korkeutta järven päällä ja lähti sitten jatkamaan matkaa. Oli se uljas näky! Syksyisin ja keväisin melkein sekoan, kun saan seurata muuttomatkalaisia. Ja kevät varsinkin sykähdyttää, kun ei ole laisinkaan haikea olo - päinvastoin! Hetken päästä toiseen suuntaan lensi kaakottaen hanhia ja niitä oli yli 80. En vain erottanut lajia. Muutama joutsenkin teki ohilennon. Peipponen viserteli mökin takana pitkät luritukset, mutta en sitä nähnyt.

Oli aivan ihana retki! Kaiken tämän koronakauheuden ja etätyörumban keskellä teki hyvää unohtaa kaikki muu ja vain seurata luonnon heräämistä kevääseen. Lepäännyin, voimaannuin ja mieli virkistyi huimasti. Luonto ja sen ihmeiden seuraaminen on keväässä aivan parasta.

Romukaapin siivousta

Joka huushollissa taitaa olla paikka, johon tulee laitettua kädestä sellaista, jota ei oikein osaa muualle sijoittaa. Ainakin minulla on sellainen työhuoneessa, jota nimitän romukaapiksi. Iso kaappi, 7 hyllyä ja täynnä kaikenlaista roinaa.

Pitkän etätyöpäivän lomassa kävin sitä aina välillä kurkistelemassa ja jotain pois heittämässä. Työkoneilla istuminen imaisee mukaansa, joten on pakko kehittää liikkumista ja puuhaamista välillä. Työpäivän päätteeksi koko huone oli mullin mallin: tavaraa lattialla, sohvalla ja pöydällä.

Ajattelin ensin tyrkätä oven kiinni, mutta myöhemmin illalla sain inspiraation. Kuuntelin Simojoen Pekan striimattua konserttia ja samalla siivosin kaapin lähes kuntoon. Aina välillä katselin pienen hetken konserttia. Oikeastaan tylsä homma sujui ihan itsestään musiikin säestyksellä. Samalla muistelin Päiväkummun kesiä, joissa Pekan kanssa polut risteytyivät monet kerrat.

Kaapista löytyi mm. iso määrä laatikoita, joita olin säästänyt kai lahjalaatikoiksi. Kuvassa olevien mukienkin laatikot olivat tallessa. Ronskilla kädellä heittelin pois vaan! Nyt on kaappi kunnossa yhtä hyllyä lukuunottamatta ja eteisessä kolme pussia menossa roskikseen tai kierrätykseen. Olen tyytyväinen tämän viikonlopun aloitukseen.

Vapaa viikonloppu

Pitkästä aikaa täysin vapaa viikonloppu! Kyllä tuli tarpeeseen. Etä- ja lähiopetusta paiskittiin kaksi edellistä viikonloppua, joten nyt oli ihan pakko unohtaa työasiat. Olen levännyt ja tehnyt pieniä kodin puuhia.

Eilen siivosin parvekkeen talven jäljiltä. Kun kuivahtanut kanerva varovaisuudesta huolimatta pudotteli roskia lattian täyteen, muistin jokakeväiset lupaukseni: "Ei enää koskaan kanervia talveksi parvekkeelle!" Aina sen unohdan. Vaikka kuinka varovaisesti yrittäisi sen saada pussiin, parvekkeelle sinkoilee kuivaneita kukintoja. Huoh!

Siivouksen jälkeen kävin kaupassa. Yritän eksyä sinne vain kerran viikossa. Lähikaupassa on remontti ja tavarat ihan oudoilla paikoilla. Taidankin ryhtyä välillä käymään toisessa. Ostin ensimmäisen pikkunarsissiruukun parvekkeelle, joka säteilee keltaista kevään iloa sisällekin.

Tänään söimme ihanaa salaattia: basilikaöljyä, salaattijuustoa, kaprista, oliiveja, tavalliset salaattitarpeet ja lisänä valkosipulia ja mausteita. Ah, oli niin hyvää! Pääruokana oli makaronilaatikkoa, johon oli laitettu myös tomaattipurkki, porkkanaa ja ruukku persiljaa purjon kera. Se oli niin hyvää, että ketsupin unohdimme kokonaan. Minulle sitä jäi vielä alkuviikoksikin etäopetuspäiviin. Keskiviikkona olen 4 tuntia lähiopetuksessa, jolloin aterioin oppilaiden kanssa koululla.

Tänään kuuntelimme striimatun sanajumalanpalveluksen kotikirkosta, joka näkyy ikkunoistakin. Jumalanpalvelus oli hyvä, kuten aina: lohdutusta tähän lohduttomaan aikaan. 8 kynttilää kertoi siunatuista vainajista ja se on paljon täällä pikkukaupungissa. Moni yli 90-vuotias oli päässyt pois. Tänne jääville iäkkäille tämä aika on raskasta, kun ei saa olla tekemisissä läheisten kanssa. Onneksi on puhelimet. Olen soitellut omille kummitädeilleni ahkerasti.

Joka päivä olen yrittänyt ehtiä kävelemään. Olen kiitollinen, että polvikin kestää ja vielä saa liikkua ulkona. Tänään kävelimme aamuauringossa pienestä pakkasesta nauttien. Joutsenten äänet kuuluivat kaukaa, samoin järveltä jään kumina.

Tänään pitää vielä hiukan tehdä koulutöitä, jotta huomisen aamun voi aloittaa rauhallisesti. Sitten onkin taas työn touhua koko viikko. Yritän opetella rajaamaan iltoja omille asioille työn sijaan. Katsotaan, onnistuuko.

Etätöissä

Viikkoon en ole ehtinyt tänne kirjoitella. Koulujen etäopiskeluun siirtyminen oli aika iso hyppy tuntemattomaan opettajan ammatissa, varsinkin näiden pienimpien koululaisten kanssa. Tuntui, että ensimmäisinä päivinä ja viikonloppunakin painettiin hurjia päiviä, melkein 24/7. Yöunet jäivät vähäisiksi ja uusia toimintatapoja luotiin pikavauhtia.

Nyt on ensimmäinen kokonainen viikko kohta loppupuolella. Olen iloinen, että olen löytänyt omat toimintatavat luokkani kanssa, hommat sujuvat ja työmääräkin alkaa asettua kohtuulliseksi. Laitteet tosin laulavat työpäivän aikana ja vielä illallakin, mutta eiköhän tämä tästä vielä järkiinny, kun aika kuluu. Tai muuttuu vielä hurjemmaksi!  ;>)

Itse olen noin kerran viikossa lähiopetuksessa pääkoululla. Pienessä ryhmässä on kiva olla opena. Tietysti tartuntavaara mietityttää, mutta näillä säännöillä mennään, jotka yhteiskunta on antanut. Tänään olen jo suunnitellut ensi maanantaipäivänkin jo lähes valmiiksi, joten viikonlopun aion viettää ilman etäopetusta. Olohuoneen pöydälle levittäytyneen etätyöpisteen / studion aion purkaa työhuoneeseen viikonlopun ajaksi. Työhuoneen kirjoituspöytä osoittaut heti alussa aivan liian pieneksi, joten etätyö levittäytyi olohuoneen ruokapöydän ääreen.

Opetusvideoiden nauhoitus kotona on ollut hauskaa puuhaa. Teen sen suoraan iPadilla, josta on kätevä liittää peda.nettiin. Kännykän pienen ruudun kanssa en halua sohlata. Sopivaa jalustaa ei ole, joten kaiken näköisiä jakkaroita + kirjoja on käytössä, jotta oppikirjaan liittyvät hetket saa taltioiduksi. Enpä olisi uskonut tubettajan uraa omalle kohdalleni! Oppilailta on tullut ihania yhteydeottoja viestein, kuvin ja videoin. Suloista! Tänään keskustelimme jokaisen oppilaan kanssa videopuhelun välityksellä.

Ihailen joitain opettajia, jotka ovat jaksaneet omaa blogiaan päivittää tai sometella tässä häslingissä. Minusta ei ole irronnut edes yhtään kirjoitusta tänne tänä aikana. Ehkä nyt illoista alkaa löytyä hetkiä kirjoittamiselle.

Onneksi minulle tehtiin lähes 5 litraa kanakeittoa, joten sillä on hyvin ruokkinut itsensä etäopetuksen välissä. Joskus ei koko ruokailu ole tullut mieleen, vaan olen havahtunut vasta kiljuvaan nälkään. 

Liikkumisesta ja ulkoilusta pitää huolehtia kaiken koneella nököttämisen vastapainona. Ja vielä, kun saa liikkua! Millaiseksi elämä meneekään? Iloitsen kuitenkin rajoituksista, jotta tämä kamala virus saadaan aisoihin. 

Voimia kaikille ja yritetään pysyä terveinä, myös ystävät siellä Espanjassa ja muualla maailman turuilla!

Korona, korona, korona...

Tuntuu epätodelliselta. Eipä ole ehtinyt blogiakaan päivittää.

Jo viikon ajan olen työtehtävissä varautunut tulevaan. Olemme vastaanottaneet lukemattomia tiedotteita opetushallitukselta, kaupungilta, sivistystoimelta ja omalta rehtoriltamme, miten koulussa lähipäivinä toimitaan. Uudet ohjeet ovat nopealla vauhdilla kumonneet edelliset. Kaikki on tähdännyt valmiuslakien tuloon. Samalla on jatkettu luokassa normaalia opetusta mahdollisimman iloisina, turvallisia rutiineja noudattaen - lukuun ottamatta jatkuvaa käsienpesua ja muita hygieniaohjeita.

Viime torstaina alkoi jo näyttää siltä, että historiallisia hetkiä eletään. Tänään hallituksen ministerit kertoivat valmiuslakien tulosta. Oma työnikin muuttuu totaalisesti. Millaiseksi? Sen tulevat päivät näyttävät.

Toivottavasti yleensäkin ihmiset ottavat järjen käteen ja vessapaperin hamstrauksen sijaan noudattavat meitä viisaampien laatimia ohjeita, suosituksia ja määräyksiä. Nyt ei ole itsekkyyden vaan yhteen hiileen puhaltamisen aika.

Jotkut asiat huolestuttavat. Erityisesti se, miten hoitohenkilökunta jaksaa arvokkaassa työssään. Yhteiskunta on ajanut heidänkin työnsä hektiseksi ja mahdollisimman pienellä henkilömäärällä ja hoitajien surkean pienellä palkalla tehtäväksi. Yt-neuvotteluja ja irtisanomisia on ollut jatkuvasti. Nyt meidän koko yhteiskuntamme laittaa toivonsa hoitohenkilökunnan ammattitaitoon ja jaksamiseen. Toivon ja rukoilen todella tälle ammattikunnalle voimia sekä viisautta. Ruusu heille!