Etätöissä

Viikkoon en ole ehtinyt tänne kirjoitella. Koulujen etäopiskeluun siirtyminen oli aika iso hyppy tuntemattomaan opettajan ammatissa, varsinkin näiden pienimpien koululaisten kanssa. Tuntui, että ensimmäisinä päivinä ja viikonloppunakin painettiin hurjia päiviä, melkein 24/7. Yöunet jäivät vähäisiksi ja uusia toimintatapoja luotiin pikavauhtia.

Nyt on ensimmäinen kokonainen viikko kohta loppupuolella. Olen iloinen, että olen löytänyt omat toimintatavat luokkani kanssa, hommat sujuvat ja työmääräkin alkaa asettua kohtuulliseksi. Laitteet tosin laulavat työpäivän aikana ja vielä illallakin, mutta eiköhän tämä tästä vielä järkiinny, kun aika kuluu. Tai muuttuu vielä hurjemmaksi!  ;>)

Itse olen noin kerran viikossa lähiopetuksessa pääkoululla. Pienessä ryhmässä on kiva olla opena. Tietysti tartuntavaara mietityttää, mutta näillä säännöillä mennään, jotka yhteiskunta on antanut. Tänään olen jo suunnitellut ensi maanantaipäivänkin jo lähes valmiiksi, joten viikonlopun aion viettää ilman etäopetusta. Olohuoneen pöydälle levittäytyneen etätyöpisteen / studion aion purkaa työhuoneeseen viikonlopun ajaksi. Työhuoneen kirjoituspöytä osoittaut heti alussa aivan liian pieneksi, joten etätyö levittäytyi olohuoneen ruokapöydän ääreen.

Opetusvideoiden nauhoitus kotona on ollut hauskaa puuhaa. Teen sen suoraan iPadilla, josta on kätevä liittää peda.nettiin. Kännykän pienen ruudun kanssa en halua sohlata. Sopivaa jalustaa ei ole, joten kaiken näköisiä jakkaroita + kirjoja on käytössä, jotta oppikirjaan liittyvät hetket saa taltioiduksi. Enpä olisi uskonut tubettajan uraa omalle kohdalleni! Oppilailta on tullut ihania yhteydeottoja viestein, kuvin ja videoin. Suloista! Tänään keskustelimme jokaisen oppilaan kanssa videopuhelun välityksellä.

Ihailen joitain opettajia, jotka ovat jaksaneet omaa blogiaan päivittää tai sometella tässä häslingissä. Minusta ei ole irronnut edes yhtään kirjoitusta tänne tänä aikana. Ehkä nyt illoista alkaa löytyä hetkiä kirjoittamiselle.

Onneksi minulle tehtiin lähes 5 litraa kanakeittoa, joten sillä on hyvin ruokkinut itsensä etäopetuksen välissä. Joskus ei koko ruokailu ole tullut mieleen, vaan olen havahtunut vasta kiljuvaan nälkään. 

Liikkumisesta ja ulkoilusta pitää huolehtia kaiken koneella nököttämisen vastapainona. Ja vielä, kun saa liikkua! Millaiseksi elämä meneekään? Iloitsen kuitenkin rajoituksista, jotta tämä kamala virus saadaan aisoihin. 

Voimia kaikille ja yritetään pysyä terveinä, myös ystävät siellä Espanjassa ja muualla maailman turuilla!