Tuntuu epätodelliselta. Eipä ole ehtinyt blogiakaan päivittää.
Jo viikon ajan olen työtehtävissä varautunut tulevaan. Olemme vastaanottaneet lukemattomia tiedotteita opetushallitukselta, kaupungilta, sivistystoimelta ja omalta rehtoriltamme, miten koulussa lähipäivinä toimitaan. Uudet ohjeet ovat nopealla vauhdilla kumonneet edelliset. Kaikki on tähdännyt valmiuslakien tuloon. Samalla on jatkettu luokassa normaalia opetusta mahdollisimman iloisina, turvallisia rutiineja noudattaen - lukuun ottamatta jatkuvaa käsienpesua ja muita hygieniaohjeita.
Viime torstaina alkoi jo näyttää siltä, että historiallisia hetkiä eletään. Tänään hallituksen ministerit kertoivat valmiuslakien tulosta. Oma työnikin muuttuu totaalisesti. Millaiseksi? Sen tulevat päivät näyttävät.
Toivottavasti yleensäkin ihmiset ottavat järjen käteen ja vessapaperin hamstrauksen sijaan noudattavat meitä viisaampien laatimia ohjeita, suosituksia ja määräyksiä. Nyt ei ole itsekkyyden vaan yhteen hiileen puhaltamisen aika.
Jotkut asiat huolestuttavat. Erityisesti se, miten hoitohenkilökunta jaksaa arvokkaassa työssään. Yhteiskunta on ajanut heidänkin työnsä hektiseksi ja mahdollisimman pienellä henkilömäärällä ja hoitajien surkean pienellä palkalla tehtäväksi. Yt-neuvotteluja ja irtisanomisia on ollut jatkuvasti. Nyt meidän koko yhteiskuntamme laittaa toivonsa hoitohenkilökunnan ammattitaitoon ja jaksamiseen. Toivon ja rukoilen todella tälle ammattikunnalle voimia sekä viisautta. Ruusu heille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti