Siivous loppusuoralla

Lämmin iltapäivä ja mökkisiivouksen viimeinen silaus! Kylläpä nautin iltapäivän puuhailuista - jos nyt ylipäätään siivoamisesta voi mielihyvää saada. (Lopputuloksesta kylläkin.) Saimme sisällä ylämökissä kaiken valmiiksi, joten nyt voi sitten vain tulla nauttimaan, tosin pihatyöt jatkuvat. Lunta ei ole enää kuin pieni kasa mökin takaseinustalla.

Mökkitiellä oli isoja sammakoita paistattelemassa päivää auringon lämmössä. Kolmen päälle melkein käveltiin. Mahtoiko niillä olla lempeä rinnassa?

Ranta oli auki jo viitisen metriä ja jäät olivat muuttuneet tummiksi. Jos näin lämmintä jatkuu, voi vesi liplatella vapaana jo viikonloppuna.

Muistan, kuinka äiti ja isä aina lapsena varoittelivat, että tuuli on raakaa niin kauan kuin jäät ovat järvessä. Yläterassilla olikin ihan kuumaa, mutta alhaalla henki viileys. Olisi hauskaa olla seuraamassa jäiden lähtö. Saa nähdä, onnistunko.

Pääsiäisen aika

Pitkäperjantaina olimme laulamassa kirkossa. Urut ja kirkonkellot olivat vaienneet, alttari riisuttu - vaikuttavaa. Kuorolaulu soi hyvin tällä kertaa vähän pienemmällä lauluryhmällä.

Lankalauantai sujui pääsiäisruokkia tehdessä. Tai oikeammin minä lepäsin ja kudoin sukkaa. Kuulin olevani "muusa muusille". No, sekin on hyvä rooli!

Kukko herätti pääsiäisaamuna kukonlaulun aikaan eli klo 5.15. Jo seitsemältä piti olla kuoron kanssa harjoituksissa ja minulla oli lisäksi tekstien lukuvuoro. Messu alkoi klo 8. Aivan ihanaa oli päätteksi kuunnella kirkonkellot riemullisena vapaasoittona. Sitten vielä kiirehdimme kuoron kanssa toiseen messuun kello kymmeneksi. Laulua siis riitti.

Oma viehätyksensä on pääsiäisruoilla, joita ei välttämättä syödä milloinkaan muulloin. Mämmi ja pasha tekevät oman säväyksensä herkkuihin.

Tällä kertaa - kuten varmaan aina ;>) - lammas maistui aivan erityisen hyvältä. Se marinoitui kolme vuorokautta punaviinissä kera valkosipulin ja yrttien. Ihana maku, joka tietysti kruunasi pääsiäisen.

Vaikka tänään oli toinen pääsiäispäivä, lähdin puolilta päivin mökille siivoamaan. Pikkuisen pisti vipinää touhuun, kun säätiedotus lupasi viikoksi harvinaisen lämmintä. Mökille siirtyminen alkaa poltella. Sainkin kaikki niin hyvään malliin, että huomenna ei tarvitse kuin imuroida ja pyyhkiä lattiat. Tuntuu melkein, että kesä alkaa, kun mökkisiivouksen saa tehtyä.

Talviturkki lähti

Kiirastorstaina lähdettiin heti koulun päättymisen jälkeen mökille. Keitin termariin iltapäiväkahvit. Ilma oli mitä ihanin, varmaan kevään lämpimin päivä.

Terassilla mökin seinustalla oli todella kuuma. Oli ihan pakko vähentää vaatetusta. Kahvit maisuivat ihan erityiseltä, kun talven jälkeen tuntui melkein kesältä. Haravoin kivikkokasvit, sillä sieltä alkoi jo nousta vihreää. Krookuksetkin kukkivat kauniisti pihassa.

Puutarhahommien jälkeen heitimme talviturkit. Ranta oli pari metriä auki, joten siihen pääsi hyvin pulahtamaan. Ilma oli lämmin, mutta vesi ei niinkään. Tuntui ihan kuin jalat olisivat jäätyneet pohjaan kiinni. Jälkeenpäin oli raikas olo, kun talven kasvattama turkki häipyi. Tästä alkoi uimakausi!

Palmusunnuntaina

Pieni virpoja-poika kävi toivottamassa "Tuoreeksi terveeksi..." kauniiden vitseojen kera. Onneksi olin varannut palkkoja vähän enemmänkin, sillä ovikelloa soitteli myös pari tuntematonta noitaa. Hyvin kohteliaasti käyttäytyivät ja toivottivat vielä hyvää pääsiäistä lähteissään.

Kävin tänään äänestämässä. Kuulin kerran, kuinka eräs konkaripoliitikko kertoi kalliista ennakkoäänestä. Onhan se totta: Ihan oma koneisto ja paljon paperia. Olen siitä lähtien aina äänestänyt varsinaisena äänestyspäivänä, jos silloin olen tiennyt kotipaikkakunnalla olevani. Nyt tulosta jo kerrotaan...

Mökillä vietimme iltapäivän. Leikkelin kuusia, hieman haravoitiin, avattiin jumissa ollut saunakamarin lukko ja lopuksi paistettiin makkarat grillillä. Huomenna saatetaan tulla taas.

Takatalven lumet ovat alkaneet häipyä, vaikka kasoissa on vielä vaikka kuinka. Kummasti taas mieliala oli alavireinen kuluneen viikon lumentulon ja koleuden myötä. Takatalvi ei piristä yhtään!

Hiljainen viikko alkaa. "Tien me sinne tiedämme, tien me sinne käymme..."

Yhteisvastuukonsertti

Tänään on meillä suuri yhteisvastuukonsertti. Siellä on kuoroja lähiseudulta kymmenkunta ja laulajia parisen sataa. Konsertin arvioitu kesto on vähintään kaksi tuntia. Kuorolaisille se tarkoittaa matkoineen 5 tunnin läsnäoloa. 

Aihe on hyvä, sillä yhteisvastuuta ja -keräystä tarvitaan. Lisäksi kuorossa laulaminen on mukavaa. On hienoa, että pienilläkin paikkakunnilla on konserttitarjontaa säännöllisesti.

Sen sijaan en pidä tällaisista mammuttikonserteista yhtään, jotka tietenkin osuvat työläisen vapaapäivään. En ole ihan varma yleisöstäkään, jaksavatko he hievahtamatta istua pitkässä konsertissa kirkon epämukavilla penkeillä näin pitkään ilman väliaikaa. 

Olen vakaasti sitä mieltä, että konsertista lähtijällä pitäisi olla tunne, että "olisipa kestänyt vähän pidempään". Jos jo puolivälissä alkaa odottaa tilaisuuden loppumista, ollaan väärillä linjoilla. Minä aion tänään lähteä pois puolessa välissä, sillä laulamme jo alussa. En kerta kaikkiaan jaksa pitkän ja raskaan työviikon jälkeen, varsinkaan kun viikon sisällä pitää olla kuoron kanssa laulamassa 4 kertaa.

Meillä on nyt vallalla nämä pitkät konsertit. Kuinhakan kauan? Pelkään, että laulajat vähenevät tällä menolla ja se olisi sääli.

Tämä oli nyt tällaista valitusmutinaa tällä kertaa!

Keväisiä säveliä

Perjantai-ilta oli pyhitetty Tampereen Filharmonialle, Santtu-Matias Rouvalille ja Mahlerin sävellyksille. No, oli seassa vähän Mozartia ja Weberniakin.

Liput oli tilattu jo kauan sitten, sillä niin uskomatonta kuin onkin, Rouvalin johtamat konsertit myydään nopeasti loppuun. Olen viimeeksi kuunnellut häntä Musiikkitalossa jo monta vuotta sitten. Siksi perjantai olikin ihan erityinen ilta.

Rouvalia on mukava katsella hänen johtaessaan orkesteria. Fyysistä, välillä melkein tanssillista, nuorekasta otetta on mielenkiintoista seurata, sillä se vetää mukaansa hypnoottisella tavalla. En yhtään ihmettele, että orkesterit haluavat soittaa hänen johdollaan.

Ensin kuultiin Anton Webernin Passacaglia - säveltäjänsä soitetuin teos. Kauniisti kaareksi rakentuva teos oli Minna Lindgrenin sanoin kuin tutkielma orkesterista, ja itse pidin siitä kovasti, vaikken mikään Webern-fani olekaan.

Norjalainen kaunisääninen sopraano Mari Eriksmoen lauloi Mozartin soolomotetin Exsultate, jubilate. Riemuitsevat sanat ja suloinen ääni sopivat hyvin keväiseen päivään:
"Lempeä päivä säteilee, pilvet ja myrsky ovat paenneet. ... ojentakaa iloiten onnelliselle aamulle sylin täydeltä lehviä ja liljoja."

Väliajan jälkeen oli tarjolla vähemmän ihannoimaani Gustav Mahleria. Sinfonia nro 4 G-duuri oli sikäli kuitenkin hauskaa kuunneltavaa, että viimeisessä osassa oli yhtäkkiä lied Taivaallinen elämä, jossa annetaan huoleton kuva Taivaasta sen riemuineen. Lueskelin suomennosta hymyillen ja miettien, kuinka hyvin konsertin sävellykset sopivatkaan yhteen.

"Me tanssimme ja loikimme, hyppelemme ja laulamme. Taivaassa Pyhä Pietari katselee vieressä. Kaikenlaisia hyviä yrttejä kasvaa taivaallisessa puutarhassa, maukasta parsaa, papuja ja mitä vain tahdotaan. Siinä juoksee Pyhä Pietari verkkoineen ja syötteineen taivaalliselle lammikolle. Pyhä Martta saa luvan olla kokkina. Enkelten äänet virkistävät mieliämme niin, että kaikki heräävät riemuitsemaan."

Minunkin jalkani olivat keveät, kun illan hämärtäessä kävelimme autolle. Ihana, keväinen konsertti täynnä musiikin iloa ja riemua!

Kevään merkkejä

 Kauniin lauantaipäivän kunniaksi suuntasimme eilen auton nokan mökin suuntaan. Kahteen viikkoon en ollut käynytkään siellä, joten jo oli aikakin. Eväänä oli makkarat ja sinappia sekä termospullossa kahvit ja rahkapiirakkaa.

Tie routi oikein kunnolla, joten jätimme auton puolen kilometrin päähän. Mökillä oli lumet sulaneet muutamaa läikkää lukuunottamatta. Rannat olivat metrin verran auki, joten jäälle ei ollut enää mitään asiaa.

Sillä aikaa, kun nuotiotuli valmistui, minä haravoin sipulikukkien ja valkovuokkojen tieltä vaahteranlehtiä. Niitä on keväisin aina pienellä nurmikolla riesaksi saakka, mutta itse puu on leikkausten jäljiltä nyt niin sievä, ettei sitä kaataakaan raaski. Olen vuosien varrella leikellyt aina loppukesästä pari oksaa rungosta pois, joten nyt isot oksat eivät ole enää järvimaiseman tiellä.

Kylläpä maistui nuotiolla käristetty makkara hyvältä muumi-limsan (!) kanssa. Punarinta tuli katselemaan meitä ihan parin metrin päästä, peippo lauleskeli koivun oksalla ja kauempaa kuului joutsenten ääniä. Sitruunaperhonen lenteli mökkitien varressa ja toinen pihassa, joten kevätbongausta tuli tehtyä oikein kunnolla. Krookukset olivat vähän nousseet maan sisältä, samoin narsissit. Kärpänen pörräsi verannalla ja takki oli riisuttava välillä pois, kun tuli niin kuuma. Mittari näytti varjossa 14 plusastetta. Ihanaa...

Lopuksi vielä ravistelimme sisältä isot matot, joten mökkisiivous saatiin vähän alkuun.

Ajomatkalla ihailimme pelloilla joutsenia, kurkia ja yhden töyhtöhyypänkin näimme lennossa. Minä olin kolmen peräkkäisen flunssan näännyttämänä ihan väsynyt retkemme jälkeen, mutta mieli oli oikein iloinen.

Kyllä kevät on riemastuttavaa aikaa!

Aasian hedelmiä

Kuinka maukkailta maistuvatkaan hedelmät, jotka saavat kasvaa auringossa kypsiksi saakka! Tänään nautittiin Aasian matkan tuliaisina tuoretta mangoa ja pomeloa. Kyllä olivat hyviä!

Useat tuontihedelmät kerätään raakoina ja kypsytetään täällä Suomessa varastoissa tai kaupan hyllyillä. Eipä aina maistu hääviltä. Parina vuonna olen syönyt banaaneja suoraan Sri Lankasta tuotuina ja kuinka makeita ne ovat olleetkaan. Voi olla, että laji on hieman eri, mutta suomalaiset kaupan banaanit ovat vain kalpea aavistus niiden mausta.

Vielä jäi näistä tuliaisista herkuttelua illaksikin.

Muistutus

WWF:n organisoima Earth Hour on maailman suurin ilmastotapahtuma, joka sammutta valoja tunniksi joka kevät. Tarkoitus on muistuttaa ilmaston tilasta ja -kriisistä päättäjiä ympäri maapallon.

Minäkin istuin eilen kynttilän valossa klo 20.30-21.30. Samalla mietiskelin, mitä olen tehnyt ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Päällimmäisenä oli mielessä sähkösopimukseni, joka on jo vuosia ollut uusiutuvia enrgianlähteitä suosiva. Muutama viikko sitten jouduin vaihtamaan sähköyhtiötä, sillä sopimukseni oli vastoin tahtoani muutettu ydinvoimalla tuotettua energiaa suosivaksi, jota en hyväksy. Piti siis etsiä uusi sopimus. Huvittavinta oli, että soitin ensin vanhaan yhtiöön ja kysyin heiltä, olisiko heillä ollut tarjota minulle samaan hintaan jotain muuta. Ei ollut! Kun yhtiön vaihto tuli heille tiedoksi, sain vanhalta yhtiöltä uuden soiton ja nyt olisikin ollut tarjolla monenlaista. "Liian myöhään vesipääsky!" sanoin langan päässä olevalle henkilölle, joka ei tietenkään sanonnasta mitään ymmärtänyt  ;>) tai ei ollut ymmärtävinään. Sanomani sentään meni perille: En hyväksy tällaista pelleilyä! Nyt on uusi sopimus uudelta yhtiöltä, enkä edelleenkään lisää sähkön osalta hiilidioksidipäästöjä, mutta en käytä inhoamaani ydinvoimaa. Olen tyytyväinen!

Mietiskelin myös suurinta ilmastotekoani: Minulta ei jää jälkeläisiä, joiden hiilijalanjälki tuhoaisi maapalloa. Toki tämä ei ole ihan kokonaan oma valintani, mutta kaikkea ei voi elämänsä aikana saada. Niinpä käännetään asiat parhain päin ja etsitään pettymyksistä positiiviset puolet.

Useasti olen kuitenkin huonolla omallatunnolla ilmastoa saastuttavien valintojeni tähden. Hyvä, että edes sen osaan, jos ei ilmastoystävälliset teot aina onnistu. Tälläkin hetkellä seuraan netistä Finnairin lentoa Aasiasta kotiin Helsinkiin. Kun katselee maailmankartalta yhtiöiden lentotoimintaa, tulee aikamoinen ähky. Tuntuu, että yhden lennon väliin jättäminen ei lentotoimintaa pienennä millään lailla. Kone lentää kuitenkin. Tässä tarvittaisiin joukkovoimaa... Mutta kun kauaksi ei pyörällä pääse, vaikka miten hurjasti polkisi!

Synttäreillä

Vuodet kuluvat hurjaa vauhtia! Tänään juhlimme päivällisen merkeissä lankoani - kolmen lapsen isää. Hän täyttää huomenna 50 vuotta.

Juhlimme Vuorenmajalla, joka nimensä mukaisesti on ravintola mäen päällä, jonne vie jyrkkä ylämäki. Aamulla tuli viesti, että ylös pääsee varmasti vain nelivedolla. Niinpä juhlaväki ahtautui vain muutamaan autoon, jotka varmasti pääsevät jäistä tietä ylös. Meitäkin oli autossa hetkellisesti kuusi, mutta ei matkakaan ollut kuin muutama sata metriä. Ja ylös päästiin! Tämä oli juhlan jännittävin osuus. ;>)

Ravintolaa pitää suomalais-sveitsiläinen aviopari, jotka ovat asuneet Sveitsissä pitkään. Joitain vuosia sitten he muuttivat tälle seudulle ja laittoivat ostamaansa "majaan" ravintolan. Vuorenmaja on nimensä mukaisesti pieni ja intiimi viinitupa, joka tarjoaa myös maukasta keski-eurooppalaista ruokaa. Alunperin se on v. 1928 valmistunut "huvimatkatupa hiihtäjiä varten", jotka saattoivat poiketa juomassa kupposen kuumaa mehua hiihtolenkin varrella keskellä kaunista luonnonsuojelualuetta. Pitkään tupa oli autiona, kunnes se ensin kunnostettiin ja toimii nyt kesäisin oluttupana ja tilauksesta muulloinkin ravintolana.

Me söimme synttärisankarin valitseman saksalaisen menun: Samettista perunakeittoa pretzeleillä, pehmeäksi haudutettua porsaan varraspaistia, punakaalia ja spätzleä olutkastikkeella sekä jälkiruokana jäätelöä marjahillokkeella. Maukasta, täyttävää ja hiukan erilaista...

Viinilistasta meille suositeltiin kevyttä saksalaista valkoviiniä sekä samansta maasta kotoisin olevaa punaviiniä, jotka molemmat sopivat oikein hyvin täydentämään ruoan makumaailmaa. Tietenkin olutta oli myös tarjolla. Seurueemme kaksi alaikäistä nauttivat Herra Hakkaraisen limua. 

Meillä oli oikein mukavat viisikymppiset rennossa sukulaisseurassa. Juhlittava sai lahjaksi mm. maitokärryt, joita tarvitaan - kalastamisessa!?! Minulle jäi vähän hämäräksi, kalastetaanko talvella pilkkien vai vedetäänkö kärryllä uistelukamoja kesällä veneeseen. Paremmin mieleeni jäi hauska merkinantotorvi ja pahan päivän varalle työntöaisaan jemmattu "aikuisten juoma", kuten 7-vuotias asian ilmaisi. No, päivänsankari, intohimoinen kalastaja varmasti tietää kärryjen tarkoituksen varsin tarkkaan.

Juhlat ovat mukavia. Ja ainahan syy löytyy kunnon kekkereiden viettämiseen!