Tie routi oikein kunnolla, joten jätimme auton puolen kilometrin päähän. Mökillä oli lumet sulaneet muutamaa läikkää lukuunottamatta. Rannat olivat metrin verran auki, joten jäälle ei ollut enää mitään asiaa.
Sillä aikaa, kun nuotiotuli valmistui, minä haravoin sipulikukkien ja valkovuokkojen tieltä vaahteranlehtiä. Niitä on keväisin aina pienellä nurmikolla riesaksi saakka, mutta itse puu on leikkausten jäljiltä nyt niin sievä, ettei sitä kaataakaan raaski. Olen vuosien varrella leikellyt aina loppukesästä pari oksaa rungosta pois, joten nyt isot oksat eivät ole enää järvimaiseman tiellä.
Kylläpä maistui nuotiolla käristetty makkara hyvältä muumi-limsan (!) kanssa. Punarinta tuli katselemaan meitä ihan parin metrin päästä, peippo lauleskeli koivun oksalla ja kauempaa kuului joutsenten ääniä. Sitruunaperhonen lenteli mökkitien varressa ja toinen pihassa, joten kevätbongausta tuli tehtyä oikein kunnolla. Krookukset olivat vähän nousseet maan sisältä, samoin narsissit. Kärpänen pörräsi verannalla ja takki oli riisuttava välillä pois, kun tuli niin kuuma. Mittari näytti varjossa 14 plusastetta. Ihanaa...
Lopuksi vielä ravistelimme sisältä isot matot, joten mökkisiivous saatiin vähän alkuun.
Ajomatkalla ihailimme pelloilla joutsenia, kurkia ja yhden töyhtöhyypänkin näimme lennossa. Minä olin kolmen peräkkäisen flunssan näännyttämänä ihan väsynyt retkemme jälkeen, mutta mieli oli oikein iloinen.
Kyllä kevät on riemastuttavaa aikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti