Kansalaisopiston kevätnäyttelyssä

Suomalaiset harrastavat monenlaisia kädentaitoja pimeän ja pitkän talven aikana. Niistä osoituksena ovat kansalais- ja työväenopistojen kevätnäyttelyt.

Kävimme tänään oppilaiden kanssa tutustumassa Autere-opiston kädentaitajien näyttelyyn. Oli huikeita töitä monilla tekniikoilla useista eri materiaaleista.

Lapsille tarkoitetun Sininen ratsu -taidekoulutuksen työt kiinnostivat erityisesti oppilaita.

Mukava retki piristi taas päiväämme ja antoi taidenautintoja koulutyön keskelle.

Martta-juuret

Isoäitini oli perustamassa -40-luvun lopussa asuinpaikkakunnalleen Martta-yhdistystä, jonka puheenjohtajana hän toimi vuosikausia. Äitini liittyi marttoihin, kun olin aivan pieni. Äidin Martta-puku on tallessa ja jossain on pieni Martta-nukkekin äidin jäämistöstä. Minulla on siis vahvat juuret tässä toiminnassa. Olenkin miettinyt, pitäisikö itsekin liittyä paikallisiin marttoihin, ihan vain kannatuksen vuoksi. 

Eilen martat kahvittivat väkeä pop-up -tilassa juhlavuotensa kunniaksi. Tarjoamiset olivat tietysti itse tehtyjä, suussa sulavia leivonnaisia. Lähtiessä sai vielä mukaansa Martta-lehden ja pannulapun. Kävin juomassa hyvät kahvit niin marttojen kuin myös oman äitini ja mamman muistolle sekä tarmokkaalle työlle. 

Maailma muuttuu kovaa vauhtia - eikä kaikilta osin parempaan suuntaan. Hienoa, että martat vaalivat kotitalouden arvostusta sekä kotien ja perheiden hyvinvointia. Kiitos tekemästänne arvokkaasta työstä!

Soitinpolku

Musiikkikoulu kutsui oppilaat perinteiseen Soitinpolkutapahtumaan. Kiertelimme pienissä ryhmissä opetustiloissa, joissa kuulimme musiikkiesityksiä ja saimme kokeilla eri soittimia. 

Pikkuoppilaat ovat uteliaita ja rohkeita. Innokkaasti kaikki halusivat osallistua soittamiseen. Piano, huilu, viulu, sello, harmonikka ja kitara tulivat tutuiksi ja muutamia muitakin ehdittiin ainakin nimeltä kurkata. 

Toivottavasti moni oppilas sai kipinän soittamisen harrastamiseen. Nykypäivän musiikkiopiston pedagogiikkaa on ihan jotain muuta kuin minun lapsuudessani. Leikkisyys, yhteissoitto ja ilo musiikin tekemiseen ovat vahvasti mukana. Toki tarvitaan myös sinnikkyyttä ja ahkeruutta. Aina soittaminenkaan ei voi olla kivaa, mutta jos jaksaa vaikeiden hetkien yli, musiikista voi saada koko elämän kestävän, voimaannuttavan harrastuksen. 

Onneksi minun vanhempani eivät antaneet lopettaa 10-vuotiaana pianonsoittoa, vaikka muistan sitä inttäneeni. Musiikki on aina ollut tärkein elämäni taidemuoto ja tuo tänäänkin päivittäistä iloa elämään. Viva la musica!

Muuttolintuja

Tänään olen bongannut muuttolintuja. Jo pitkäperjantaina näin ensimmäiset joutsenet ja tänään kuoron harjoituksista kotiin ajaessani näin taas lennossa yhden. Tien vieressä pellolla oli kaksi töyhtöhyyppää ja liikenneympyrän ylitse liihotteli kevään ensimmäinen kurki. Ehkä olin pienoinen riski liikenteessä, kun samalla tähyilin taivaalle.

Meillä on tavattu myös tiltaltti ja ristisorsa, kertoi päivän lehti.

Omat havaintoni tuntuivat mukavilta! Mieli tuli niin iloiseksi, kun vanhat ystävät ovat taas täällä.

Iltapäiväkahvit auringossa

Tiistai on helpoin työpäivistäni. Aurinko paistoi ja tuntui niin keväiseltä, joten töiden jälkeen keitin päiväkahvit termospulloon ja lähdin mökille.

Lunta on! Kivikissat mökin pihassa kurkistelevat hangen keskeltä. Nyt ne sentään ovat jo näkyvissä.

Leikkelin kuusia, istuskelin verannalla ja nautin hiljaisuudesta. Tosin talitintit visersivät omiaan ja joutsenten huutelukin kuului toiselta puolen järveä. Verannan suojaisella seinustalla auringossa oli ihan kuuma. Lämpömittari varjossa näytti 10 astetta, mutta auringossa oli ainakin 15. Ihanalta kevään lämpö tuntuu talven jälkeen..

Lunta vain on niin paljon, että mökin siivoamista ei vielä kannata aloittaa. Ehkäpä ennustetut aurinkoiset päivät saavat lumen sulamaan nopeasti. 

Linnut jäivät tekemään pesää kannon nokkaan, kun lähdin kävelemään autolle. Meillä ei pitkään aikaan pääse ajamaan mökkitietä, mutta ei haittaa. On kiva saada reipasta kävelyäkin mökillä käydessä.

Kyllä tiet ovat huonossa kunnossa talven jäljiltä! Mökkimatka on 30 km asfalttitietä, mutta nyt piti ajaa kieli keskellä suuta ja tähystää reikiä sekä kuoppia.  Helposti rikkoo autonsa täällä syrjäkylillä, jos ei pidä varaansa. Onneksi en rysäyttänyt yhteenkään monttuun, vaikka läheltä piti.

Fysioterapia

Kiitollisena olen huomannut, että puolessa välissä oleva olkapääni fysioterapia on todella auttanut. Leposärky on kadonnut ja liikkuvuus on palautunut jo varsin hyvälle tolalle. Ei olkapää vieläkään ole entisessä kunnossa, mutta hyvää vauhtia kuitenkin jo paranemassa. Särkylääkkeitä en ole tarvinnut koko terapiajakson aikana.

Minua on hierottu, kättä jumpattu sekä annettu ultraäänihoitoa. Lisäksi olen saanut hyvät jumppaohjeet kotiin, kuvineen päivineen. Aluksi jumppaa ei saanut edes tehdä, mutta nyt olen sitä varovaisesti aloitellut.

Viimeinen puoli vuotta oli käden kanssa hankalaa aikaa. Särkylääkejaksot ja kortisonipistos helpottivat väliaikaisesti, mutta vasta fysioterapia on saanut paranemisen aikaiseksi. Se ei kuitenkaan ole mitään halpaa lystiä, vaikka Kela siitä pienen osan korvaakin. 

Olen mietiskellyt, miten sellaiset ihmiset pärjäävät, joilla ei ole varaa maksaa pitkäkestoista terapiaa. Krooninen kipu on kuitenkin niitä kurjimpia elämän matkatovereita. Jääkö vaihtoehdoksi vain kärsiä tai syödä särkylääkkeitä?

Ostin fysioterapeutilta myös uuden tyynyn. Sitä sai ensin testata kotona ja kun se hyvältä tuntui, lunastin omaksi. Jospa hyvin muotoiltu tyyty, jota voi vielä täytteillä tuunata mieleisekseen, auttaa myös kuntoutumisessa.

Olen iloinen, että olen koko talven käteni kanssa pärjännyt, vaikkakin välillä hammasta purren. Osaanpa taas arvostaa lähes kivutonta elämää!

Ruokaa ja lepoa

Vain neljän päivän työviikko, mutta silti ehdin väsähtää aivan tarpeeksi. Onneksi viikonloppuna on saanut levätä ja kerätä voimia. Musiikkia, lepoa ja hyvää ruokaa on ollut tarjolla. 

Söimme jasmiiniriisiä ja mausteliemessä keitettyä luomukanaa, joka on ihan eri makuista kuin broileri. Olipa hyvää herkullisella, hyvin maustetulla kastikkeella höystettynä. 

           

Jälkiruokana oli hedelmäsalaattia ja viimeiset lusikalliset pääsiäispashaa. Salaatissa oli mukana sitrusliköörissä marinoituja rusinoita. Ne antoivat hyvän säväyksen. 

Nyt odotellaan kummityttöä kertomaan terveisiä Gran Canarian reissultaan. Ehkä hänellekin maistuu hedelmäsalaatti...

Pääsiäisen kuu

Pääsiäisen herkkuja, osa 2

- kuoronjohtajamme pääsiäislahja: oikea, sipulinkuorilla värjätty muna, joka on lopuksi öljytty ~kaunis~

- mango-appelsiinisalaatti

- valkosipuliporkkanoita

- valkosipuliperunoita

- pääsiäislammas, joka on maustettu piparmintulla, valkosipulilla ja salmiakilla (!), joka ei maistunut salmiakilta vaan todella hyvältä

...ja tietenkin mämmiä - maidolla tai vaniljakastikkeella, kermasta emme pidä

Sitten pääsiäisen jälkeen paastotaan... ;>) ...taas!

Pääsiäinen

Sulje lipas

ja talleta linnun laulu,

kuuntele sydämessäsi kasvun ääni,

tunne kuoleman otteessa

elämän käsi!

Aavista vanamon tuoksu

hangen alta

suvi sielussasi,

ja peitä pääsi

vapaaksi ostetun päähineeseen.

                                                                                (J. Heikinheimo)