Kiitollisena olen huomannut, että puolessa välissä oleva olkapääni fysioterapia on todella auttanut. Leposärky on kadonnut ja liikkuvuus on palautunut jo varsin hyvälle tolalle. Ei olkapää vieläkään ole entisessä kunnossa, mutta hyvää vauhtia kuitenkin jo paranemassa. Särkylääkkeitä en ole tarvinnut koko terapiajakson aikana.
Minua on hierottu, kättä jumpattu sekä annettu ultraäänihoitoa. Lisäksi olen saanut hyvät jumppaohjeet kotiin, kuvineen päivineen. Aluksi jumppaa ei saanut edes tehdä, mutta nyt olen sitä varovaisesti aloitellut.
Viimeinen puoli vuotta oli käden kanssa hankalaa aikaa. Särkylääkejaksot ja kortisonipistos helpottivat väliaikaisesti, mutta vasta fysioterapia on saanut paranemisen aikaiseksi. Se ei kuitenkaan ole mitään halpaa lystiä, vaikka Kela siitä pienen osan korvaakin.
Olen mietiskellyt, miten sellaiset ihmiset pärjäävät, joilla ei ole varaa maksaa pitkäkestoista terapiaa. Krooninen kipu on kuitenkin niitä kurjimpia elämän matkatovereita. Jääkö vaihtoehdoksi vain kärsiä tai syödä särkylääkkeitä?
Ostin fysioterapeutilta myös uuden tyynyn. Sitä sai ensin testata kotona ja kun se hyvältä tuntui, lunastin omaksi. Jospa hyvin muotoiltu tyyty, jota voi vielä täytteillä tuunata mieleisekseen, auttaa myös kuntoutumisessa.
Olen iloinen, että olen koko talven käteni kanssa pärjännyt, vaikkakin välillä hammasta purren. Osaanpa taas arvostaa lähes kivutonta elämää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti