Musiikkikoulu kutsui oppilaat perinteiseen Soitinpolkutapahtumaan. Kiertelimme pienissä ryhmissä opetustiloissa, joissa kuulimme musiikkiesityksiä ja saimme kokeilla eri soittimia.
Pikkuoppilaat ovat uteliaita ja rohkeita. Innokkaasti kaikki halusivat osallistua soittamiseen. Piano, huilu, viulu, sello, harmonikka ja kitara tulivat tutuiksi ja muutamia muitakin ehdittiin ainakin nimeltä kurkata.
Toivottavasti moni oppilas sai kipinän soittamisen harrastamiseen. Nykypäivän musiikkiopiston pedagogiikkaa on ihan jotain muuta kuin minun lapsuudessani. Leikkisyys, yhteissoitto ja ilo musiikin tekemiseen ovat vahvasti mukana. Toki tarvitaan myös sinnikkyyttä ja ahkeruutta. Aina soittaminenkaan ei voi olla kivaa, mutta jos jaksaa vaikeiden hetkien yli, musiikista voi saada koko elämän kestävän, voimaannuttavan harrastuksen.
Onneksi minun vanhempani eivät antaneet lopettaa 10-vuotiaana pianonsoittoa, vaikka muistan sitä inttäneeni. Musiikki on aina ollut tärkein elämäni taidemuoto ja tuo tänäänkin päivittäistä iloa elämään. Viva la musica!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti