Luontoa

Aurinkoinen ja lämmin kesäpäivä on kulunut aamusta iltaan ulkona. On ollut ihanaa puuhailla kaikenlaista, syödä ja juoda päiväkahvit verannalla ja tarkkailla luonnon ihmeitä.

Tänään näin ensimmäisen ritariperhosen. Se oli aika vaatimaton kooltaan, mutta lenteli uutterasti pihan samettiruusuissa. Näin myös käen, joka kukkui ja käheästi kakisteli kurkkuaan. Ensin se kukkui metsikön puolella, mutta lensi sitten keskelle pihaa. Harvemmin sen näkee, joten olin iloinen havainnosta.

Vihreä pursuilee joka paikasta. Tänään taistelin sitä vastaan uutterasti, vaikka luonnon vehreys ihanaa onkin. Leikkelin ruohoja ja poistin pihlajanvesoja Raivalla, jonka on oikein mainio siihen puuhaan. "Raivosin" satoja taimia ja vielä riittää vaikka kuinka. Nyt on kuitenkin mökin edessä oleva rinne siisti, samoin ranta.

Luonto valtaisi varmaan parissa kesässä mökkitontin kokonaan, jos ei uutterasti sitä vastaan taistelisi. Luonnon kasvuvoima on uskomaton. Ihmettelin myös mustikan raakileita, joista jotkut ovat jo isoja pampuloita. Jokohan juhannuksena saisi maistella ensimmäiset? Nyt on kaikki niin aikaisessa varhaisen kevään vuoksi. 

Imuroin ja pesin auton sekä kävin kävelemässä postilenkin. Uin joka välissä. Illalla laitoin verannat kuntoon sadetta varten, joka huomenna valtaa Etelä- ja Keski-Suomen. Myös ukkosesta on varoiteltu. Olisikin hienoa nähdä kunnon myräkkä - "kiltti" sellainen - turvallisesti pirtistä käsin!

Loman tuntu

Kun viime viikko kului vielä monien asioiden hoidossa, tämä viikko alkoi täysin lomatunnelmissa. Jo tieto siitä, että rästiasiat on saanut hoidettua, toi iloisen mielen heti aamusta alkaen.

Nukuin niin kauan kuin nukutti ja sitten ryhdyin taistelemaan kaiken valtaavaa, ihanaa vihreyttä vastaan. Nypin rinteen ja ulkohuussin rappusista ruohoja ja varpuja pois sekä leikkelin pitkävartisilla saksilla rinteen heinät matalaksi. Keräsin postiretkellä harakankelloja, jotka viikonloppuna avautuivat mökkitien pientareelle.

Illalla yhdistettiin vesiputket pumppuun, mikä jäi kesken loppuviikolta. Yksi liitos jumitti, joten piti saada järeämmät putkipihdit paikalle, Niillä homma etenikin hyvin. Aina jännittää, pitääkö liitokset ja muutama vähän vuotikin, mutta kiristyksen jälkeen kaikki näytti hyvältä. Nyt järvivesi tulee hanoista eikä tarvitse enää kantaa ämpärillä pitkin rinnettä. Jokakesäinen homma - ensin alkukesästä liittää ja syksyllä irrottaa - mutta siinä välissä niin mukavaa lotrata!

Kaksi sysimustaa ja suurta korppia lensi riitelemään pihakuuseen. Kylläpä niistä lähti meteliä! Kävin tarkastamassa pikkukuusen, josta rikoin lauantaina räkättirastaan pesän ennen munimista. Onneksi ei yrittänyt uudelleen rakentaa samaan paikkaan pihan paraatipaikalle. Metsää riittää mökin takana, joten ei tarvitse ihmisten oleskelupaikalla poikiansa kasvattaa. (Vaikka luontoihminen henkeen ja vereen olenkin!)

Uin kaksi kertaa ja luin lehtiä ulkona. Aurinko paistoi lämpimästi. Koko päivän tuntui niin lomalta - ihanaa!!!

Laulujuhlat

                             

Koko päivä kului juhliessa kirkkomusiikkipiirimme neljääkymmentä vuotta ja samalla vietettiin myös virkistyspäivää. Mukaan oli ilmoittautunut 16 kuoroa. 

Oma kuoromme oli järjestelyvastuussa ja paljon oli talkoolaisia. Oma tekemiseni oli vähäistä, sillä luin vain messussa tekstit ja muuten olin yleisönä. Keväällä ilmoittautumisten aikaan äidin tilanne oli niin haastava, etten uskaltanut lupautua varsinaisiin järjestelyhommiin.

Päivä sisälsi juhlamessun lisäksi musiikki- ja taidenautintoja, tietenkin suurkuoron harjoitukset, gospelbigbandin konsertin sekä kirkkokonsertin, jossa esiintyi myös unkarilainen kuoro. Illalla lopuksi oli  säveljuhla, jossa juhlapuhujana oli Juha Kauppinen, jonka kanssa muinoin pidettiin Päiväkummussa rippileiriä. Juha puhui mielenkiintoisesti, kuten aina.

Istuin säveljuhlassa lähellä suurkuoroa. Niinpä en voinut vastustaa kiusausta, vaan lauloin mukana koko Kuusiston Kun hengen tuuli puhaltaa -kappaleen, vaikka en harjoituksiin osallistunutkaan. Tämä on mielestäni yksi kaikista ihanimmista kirkkokuorolauluista. Pesosen Matti toimi säestäjänä uruilla, joten mahtavalta kuulosti.

Päivä oli mukava. Kiitos osallistujille ja kiitos talkoolaisille, joita ilman ei mistään olisi tullut mitään. Tekijöitä tarvitaan yhteisiin ponnisteluihin. Hyvä mieli tulee jälkeenpäin, kun kaikki on onnistuneesti ohitse. Niin nytkin!

Loman ensimmäinen viikko

Aurinko paistaa ja sataa, vuorotellen. Rauhallisen aamun ja postinhakuretken jälkeen olen odotellut hetkeä lähteä pihatöihin, mutta pienet, muutaman minuutin sadekuurot ovat pitäneet minut pirtissä. No, vielä se sopiva kolo tulee...

Loman ensimmäinen viikko on vierähtänyt vuorotellen levätessä ja vuorotellen puuhapäiviä viettäessä. Tiistaina oli aurinkoinen ja lämmin lepopäivä, keskiviikkona hoidin kaupungissa asioita. Torstaina oli viimeinen työnohjaus tältä lukuvuodelta ja se tulikin tarpeeseen. Sai summata kuluvan työkauden ja laittaa "koulun oven lopullisesti säppiin". Loma alkoi!

Eilen vein auton huoltoon, kävin torilla hakemassa leivonnaisia sekä juttelemassa tuttujen kanssa. Oli kiva tavata Japanista kotilomalle tullutta nimikkolähettiämme. Päivä sisälsi myös monenlaisia pikkuasioiden hoitamisia. Autokin piti kääntää kotimatkalta takaisin, kun olin vielä yhden asian unohtanut.

Huomenna meillä on kirkkomusiikkipiirin 40-vuotisjuhla sekä kuorojen virkistyspäivä kaupungissamme. Oma kuoromme on järjestelyvastuussa, josta puheenjohtaja sekä sihteeri ovat urakoineet suurimman työmäärän. Talkoolaisia on ilmoittautunut runsaasti, joten kaikki sujuu varmasti hienosti. Musiikin lisäksi on mahdollisuus kokea kaupunkimme runsas kattaus monenlaista taidetta.

Viimeisten työviikkojen aikana siirsin hoidettavia asioita näille ensimmäisille lomapäiville, mikä olikin viisasta. Olen tehnyt srk:n hartauskirjoituksen ensi viikon paikallislehteen, soitellut pariin virastoon, valmistautunut huomisen sunnuntain messun avustusvuoroon sekä tyhjentänyt äidin asunnon jääpakastinkaapin. Ehkä nyt voi huomisen jälkeen paneutua loman viettoon, kun tärkeimmät jonossa olleet hommat on hoidettu pois alta.

Nyt sateenropsaus vaihtui auringonpaisteeseen. Lähden istuttamaan viimeiset pihakukat! 

Uusia perunoita

Toukokuun lämpö muuttui kesäkuun alun viileydeksi ja myrskyksikin. Viime päivien tuulet pöllyttivät oikein kunnon vaahtopäät ulapalle, mutta onneksi meillä ei tuhoja tullut. Puut pysyivät pystyssä ja katot kiinni siellä, missä pitikin.

Kun ulkona ei ole hirveästi viitsinyt puuhastella, on ollut aikaa laittaa ja nauttia hyvästä alkukesän ruoasta. Uusia perunoita ostettiin ensimmäisen kerran ja nyt niitä on jo kahdesti syötykin. Ensimmäisellä kerralla nautittiin kesäisestä herkusta ihan vain rapumarinoidun sillin ja salaatin kera. 

Eilen syötiin krakovan makkaroita, papumuhennosta ja uusia perunoita. Papujen joukkoon laitettiin mustapippurituorejuustoa, paljon sipulinvarsia, oliiveja, suolakurkun lientä, ketsuppia ja ehkä vielä jotain muutakin, mitä nyt en muista. Hyvältä maistui! Nuo uudet perunat ovat tietenkin joka aterialla niin maukkaita ja kruunaavat kaiken.

Huomenna on taas ruoan suhteen ihan yksinkertainen päivä, jolloin syön vain kasviksia ja perunaa kera sillin. Ah, niin hyvää! 

Myrskyä odotellessa

Tänään söin aamupalaa klo 6. Ei, en ole mennyt sekaisin, vaan lähetin ystäväni matkaan ja palasin vielä nukkumaan. Rauhallisen aamun jälkeen lähdin kaupunkiin hoitelemaan asioita.

Kaupungille oli tuotu kauniit kukkaistutukset. Ihailin niitä ajellessani äidin asunnolle. Tyhjensin siellä jääkaapin ja pakasteen sekä sulatin ne. Siinähän sitä hommaa olikin. Samalla niputin lehtiä ja etsin muutamia vaatteita äidille ryhmäkotiin. 

Ryhmäkodissa katseltiin tuulen tuivertamista puiden latvoissa ja laulettiin yhdessä. Samalla ompelin villatakkiin irronneen napin ja merkkasin tuomiini vaatteisiin nimet. Äiti oli väsyneen oloinen. Ehkä viime viikon juhlat tuntuivat nyt vasta elimistössä.

Täällä mökillä on navakka tuuli. Sääennusteet ovat varoitelleet kesämyrskystä, joten saa nähdä, millaiseksi se äityy yöllä. Huomisen päivän olen täällä rauhassa. Ei haittaa, vaikka myrskyäisi. Toivottavasti ei kuitenkaan niin kovasti tuule, että puita kaatuu.

Lomalla

Loma alkoi pihlajien kukkiessa. 

Kevätjuhla koulun pihassa lauantaiaamuna huipensi kevätlukukauden, joka viime vuoden tapaan tuntui epätavallisen raskaalta. Yksi syy oli kaksivuotinen uusien opetussuunnitelmien teko, mutta henkilökohtainenkin elämä toi haasteita. Vuosi sitten äiti mursi keväällä lonkkansa ja tämän vuoden kevättalvesta hän vietti pari kuukautta sairaalassa. Onneksi jakso päättyi pysyvän paikan saamiseen palvelutalon ryhmäkodista, joten huoli hänen pärjäämisestään on väistynyt.

Kesäloma tuli siis tarpeeseen. Vielä viikonloppuna ajatukset harhailivat työssä, mutta vähitellen lomafiilis alkaa työntää koulun pois mielestä. Tänään päivään liittyi arkisia askareita, sillä kävin päivällä istuttamassa kuunliljoja isän haudalle ja pesin kotona koneellisen pyykkiä. 

Iltapäivällä lähdin seuraneidiksi kaupunkimatkalle, jossa kaupungilla hengailemisen lisäksi vierailin lasten katedraalissa. Siellä oli nuoria musisoimassa ja istuin penkkiin kuuntelemaan joksikin aikaa. Oli hyvä rauhoittua kaupungin vilinästä, samoin omista ajatuksista kauniissa, rauhoittavassa ympäristössä.

Tästä se loma vähitellen alkaa tulla todeksi! 

Mikä se on...

... kun saa tehdä, mitä mieleen pälkähtää?

... kun voi nukkua päiväunet - ensimmäiset sellaiset - vaikka aamupäivällä?
... kun ei ole kiire minnekään?
... kun joutuu = saa tehdä ruokaa arkenakin?
... kun voi vain katsoa kaukaisuuteen ja antaa ajatusten vaeltaa?
... kun ei ympärillä olekaan koko aikaa kymmeniä ihmisiä?
... kun voi nauttia hiiskumattomasta hiljaisuudesta?
... kun tuntuu aika ihanalta?

                                                        K*E*S*Ä*L*O*M*A! 

Tervetullut tuuli

Viimeinen varsinainen työpäivä takana, huomenna kevätjuhla. Olimme oppilaiden kanssa torilla auringonpaisteisessa säässä, joten päivä sujui vauhdikkaasti.

Kotiin tullessa ostin loput puuttuvat kukat mökin pihaan. Ensin minun piti siivota, mutta kova pohjoistuuli piti itikat loitolla, joten sää oli mitä mainioin kukkien istuttamiseen. Vaihdoin siis suunnitelman toiseksi.

Vaahtopäät kävivät järvellä ja kasteluvettä hakiessa rantakivillä laineet kastelivat mekkoni. No, ei haitannut, kun kova tuuli kuivasi sen nopeasti. Jotkut hurjapäät olivat pienellä veneellä liikkeellä, mutta minä en tällä tuulella uskaltautuisi paatilla soutelemaan minnekään. Tyynet kelit ovat minun mieleeni veneillessä.

Lämmin tuuli tuntui ulkona mukavalta, kun ei myöhemminkään illalla tarvinnut hätistellä hyttysiä ulkona puuhaillessa.

80-vuotias

Tänään oli äitini 80-vuotispäivä. Olen onnellinen ja kiitollinen, että äiti jaksoi juhlia niin hyvin koko päivän. Kevättalvi sairaalajaksoineen oli niin vaikea, ettei tällaisesta juhlapäivästä osannut uneksiakaan.

Sankari istui pyörätuolissa kukkaseppele päässään. Jo päivällä ryhmäkodissa oli juhlittu kakkukahvilla ja myöhemmin töiden jälkeen jatkoimme juhlimista perhepiirissä. Äiti kuunteli iloisena mieskvartetin sekä lastenlasten laulua ja lauloi itsekin välillä mukana. 

Herkkuja söimme ja vietimme yhdessä leppoisan illan. Kuvittelin, että äidin pitää levätä välillä, mutta eipä sille ollut tarvetta. Hän jaksoi olla ylhäällä koko päivän ja jutella vieraiden kanssa. Pitäisikin olla joka viikko juhlat, kun niillä on näin piristävä vaikutus!

Nuorin lapsenlapsi saapui suoraan jalkapalloharjoituksista täysissä pelaajan varusteissa Messin nimi selässään. Kyllä nelivuotiaan onnittelulaulu oli suloinen, varsinkin kun hän lauloi sen sekä suomeksi että englanniksi. Söpöt nappulakengät herättivät ihastusta, samoin peliasu.

Äiti sai pienimmältä lapsenlapseltaan lahjaksi tämän tekemän taulun. Ihania aurinkoisia kukkia, ihana hellepäivä, ihanat juhlat ja mikä parasta: ihana äiti!