Ystävänpäivänä

"Kolme sanaa Sinulle: 

Ole ystävä minulle."

Näin runoilimme muistokirjaan pienenä tyttönä kiiltokuvia liimaillen.

Ystävänpäivän messussa aamulla sidottiin punaisia lankoja ranteeseen ja juteltiin lähellä istuvien kanssa kesken messun. En ole kovin ihastunut näihin yhteisöllisiin toimintatapoihin jumalanpalveluksen osana. Minusta jutella saa muulloinkin. Minä tulen messuun ihan muun syyn vuoksi kuin keskustelemaan, enkä halua olla aktiivinen hyörijä ja pyörijä. Ystävänpäivään tämä tietenkin sopi.

Kotona innoistuin laittamaan ruokaa, vaikka se ei ole yhtään minun juttuni. Alkuruoaksi oli ystävän tekemiä blinejä, pääruoaksi pippuripihviä. Tilkka punaviiniä kruunasi aterian, joka olikin oikein hyvä. ;>) No, eipä noista aineista olisi oikein voinut epäonnistuakaan. Oli kiva syödä rauhassa musiikkia kuunnellen ja nauttien vapaapäivän kiireettömyydestä.

Ulkona on lämpötila noussut taas plussan puolelle ja satelee hiukan vettä. Tietää taas liukkaita kelejä, kun pakastuu.

Kaupungissa

Tämän päivän vietimme kaupungissa. Luminen ja aurinkoinen aamumaisema näytti kauniilta auton ikkunasta. Pitkään jatkuneen harmaan sään jälkeen tuntui hienolta katsella puhtaan valkoista luontoa - vaikkakin sänkipellot näkyivät vähäisen lumen alta.

                 

Kauppakeskuksessa oli kulttuuripäivä. Eri tuottajat olivat esittelemässä omia projektejaan ja lavalta kuului livemusiikkia. Seurasin pasuunatrion klassista soittoa ja sitä olisin kuunnellut pitempäänkin. Ammattimuusikot osasivat hommansa.

                                                                                                                

                                    Älä ota kesäkissaa, Emmi Kallio 2015

Hauska yksityiskohta oli, kun kävelykadulla - 220 000 asukkaan kaupungissa - törmäsin entisen ekaluokkalaiseni taiteeseen. Vuodet kuluvat nopsaan. Kiitos, Emmi, kissateoksesta ja lapsille pitämistäsi taidekursseista!

Kahvilassa oli hauska katsella ohi kulkevia ihmisiä ja shoppailuaikaa oli juuri tarpeeksi, siis muutama tunti.  En enää viitsi entiseen malliin vaellella kaupasta toiseen. Tavaraakin on kotona liian kanssa, samoin vaatteita. Sen sijaan oli kiva käydä syömässä yhdessä ystävänpäivälounas. Kiitos! :=)

Oikeita asioitakin hoitelin. Sain mukaani liput Semmareiden kevätkonserttiin toukokuulle ja muutaman tarpeellisen hankinnan tehtyä.

Kun tulin kotiin, toi naapurini minulle kauniin ystävänpäiväkimpun. Kiitos! Tuossa se ilostuttaa olohuoneen sohvapöydällä.

Perjantaiolo

Nautinnollista: Perjantai ja koko viikonloppu edessä!

Viikko kiihtyi loppuaan kohden. Nukuin yhden yön huonosti ja eilen illalla selvittelin työjuttua vielä kymmenen aikaan illalla. Yöllä heräsin kolmen maissa rämähdykseen: Yksi tauluista oli tippunut seinältä. Onneksi ei mennyt lasi rikki. 

Tänään tuntui sitten olo valmiilta viikonlopun viettoon. Koulun jälkeen kiirehdin ompelijalle maksamaan kummitytön tanssiaisleningin lyhennyksen ja sieltä äidille. Kotiin tulin kaupan kautta. Huomasin matkalla, että päätä särki, joten kotona nappasin heti särkylääkkeen. En halunnut ottaa sitä riskiä, että onkin migreeniä.

Nukuin kunnon päiväunet ja sitten tekaisin kahvin kanssa laskiaispullat. Toiseen laitoin mansikkahilloa ja toiseen lakkahilloa. Kun päänsärkykin oli hellittänyt, niin maistuivat aika mukavilta!

Äsken soitin ystävälle, joka on ollut sairaalassa operaatiossa. Hän olikin jo kotona ja tuntui voivan hyvin. Hienoa, että leikkaus oli voiton puolella ja jokainen päivä tästä eteenpäin on jo toipumista.

Nyt vain oleilen ja nautin perjantaitunnelmasta ampumahiihtoa seuraten. Ihanaa vain olla tekemättä mitään!  No, ehkä vähän sukkaa kudon kuitenkin :=)

Voihan mekko!

Viime päivät ovat kuluneet pienessä vipinässä lukion vanhojen tanssiaisten lähestyessä uhkaavasti. Nehän ovat ensi viikon loppupuolella.

Sunnuntaina täällä kummitädin luona silitettiin mekkoa, ja tänään oli ensimmäiset pukuharjoitukset. Koska mekko on majaillut luonani, askartelin eilen sille uuden pukupussin kolmesta tavallisesta. Piti saada niin suuri, että koko komeus vannehameineen mahtuu siihen kuljetuksen ajaksi suojaan räntä- ja vesisateelta. Onneksi "taksimies" sai puvun onnellisesti koululle. Vaikka matkaa oli vain muutama sata metriä, näin jo kauhukuvia puvusta pudonneena vesilätäkköön!

Ensimmäiset pukuharjoitukset olivat viisaasti näin ajoissa, sillä monella tytöllä pitää tehdä viime tipan korjauksia. Niin kummityttönikin mekolle kävi. Pituutta on kuitenkin liikaa ja tanssiminen oli hankalaa. Niinpä kummitäti hommasi heti huomiselle ajan samalta ompelijalta, joka jo marraskuussa pukua korjaili kantajalleen sopivaksi. Kummityttöni on pienen kokoinen, joten pituutta on usein liikaa. Mekkoa on sittenkin pakko lyhentää, vaikka ompelija ajatteli pituuden olevan ok. Tanssiessa vasta huomaa, miten puku oikeasti käyttäytyy.

Huomenna taas veden ja rännän keskellä hamosta kuljetellaan ympäri kaupunkia. Onneksi on hyvin askarreltu pukupussi! Ja kyllä helpotuksesta huokaisen, kun ensi viikon perjantai-ilta koittaa!

Taivaan tuuliin

Illansuussa ajattelin käydä ostamassa postimerkkejä. Muistin yhtäkkiä, että puolen kuun maissa postimaksut muuttuvat, joten vähän säästää, jos ostaa ennen sitä postimerkkejä varastoon. Varsinkin kesällä on mukava kirjoitella ihan oikeita kortteja ja kirjeitä, ja toki niitä lähettelen ympäri vuoden. Postimerkillä varustettu vanhanaikaninen tervehdys päihittää mielestäni monin kerroin sähköiset kaimansa.

Ostin ison kasan postimerkkejä ja kun kotiin pääsin, huomasin kymmenen merkin rimpsun kadonneeksi koristani. Ihan varmasti olin ne sinne laittanut, mutta minne lie pudonneet. Omituista!

Puin ulkovaatteet uudelleen päälleni ja lähdin kävelemään "jälkiäni" takaisin kauppaan. Talomme nurkalla näin jo kaukaa kadun vesilätäkössä vaalean nauhan: Siellähän kadonneet merkkini lilluivat vedessä! Tuuli oli ne napannut avonaisesta koristani.

Nyt kuivattelen postimerkkejäni. Kyllä ne vielä käyttökelpoisia ovat, vaikkakin vähän kuprulla. 

Yhteisvastuukeräys alkoi

Yhteisvastuukeräys 2016 alkoi tänään. Meillä seurakunnassa oli sanajumalanpalveluksessa partiolaiset avustamassa, joka sopi erittäin hyvin päivän teemaan.

Keräys kohdistuu tällä kertaa syrjäytymisuhan alla oleviin nuoriin. Kotimaassa apu kanavoidaan etsimällä nuoria partioharrastukseen. Myös Sisupartiotoiminta on kohteena. Sisupartiolaiset ovat aisti-, liikunta-  ja kehitysvammaisia lapsia ja nuoria. 

Ulkomainen kohde on Ugandassa, jossa tuetaan nuorten ammattikoulutusta ja toimeentuloa. Pakolaisleirille rakennetaan ammattikoulu, johon opiskelijaksi valitaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia nuoria. Avun vie perille Kirkon Ulkomaanapu.

Yhteisvastuukeräyksen suojelijana on presidentti Sauli Niinistö.

Nyt kaikki osallistumaan - joko kerääjänä tai lahjoittajana!

Hyödyllistä, helppoa ja mukavaa

Alkuviikosta minulta kysyttiin, ottaako taloyhtiömme jätefirman ilmaiseksi tarjoamat metallin ja lasinkeräysastiat. No, totta kai! Pitkään olen toivonut, että meilläkin jätteiden lajittelu siirtyisi uudelle tasolle, sillä nyt on ollut mahdollista vain paperin, pahvin ja biojätteen erottelu sekajätteestä.

Minulle annettiin tehtäväksi katsella, milloin uudet jäteastiat ilmestyvät pihapiiriin. Toimitus oli nopeaa, sillä  eilen huomasin niiden saapuneen. Soittelin huoltofirmaan ja pojat tulivatkin pian ne laittamaan paikoilleen. Sinne astiat saatiin kauniisti muiden kanssa samaan riviin.

Tänään vein metallinkeräysastiaan yhden purnukan. Siis olinkin ensimmäinen, joka sinne mitään laittoi. Huomenna pitää pudottaa lasiastiaankin jotain.   :>)

Todella mukavaa, että lasin ja metallin voi nyt viedä muiden roskien kanssa helposti oman taloyhtiön keräysastiaan eikä tarvitse enää raahata minnekään kauemmaksi. Luulisi sekajätteen määränkin hiukan vähenevän. Luonto kiittää!

Talven riemuja

                  

Tällä viikolla on satanut muutamana päivänä hieman lunta. Kavala liukkaus on vähän helpottanut, kun nuoskalumi on tarttunut jäätikön päälle. Nyt uskaltaa jo rennommin kulkea ilman nastakenkiä, vaikka varovainen pitää olla edelleen.

Ostin ennen joulua kouluun uusia lumilapioita, sillä tarvitsimme niitä joulujuhlaesityksessä. Oikeastaan hankin ne tietenkin pihakäyttöön, mutta kun ei lunta ollut, ne löysivät ensin tiensä joulupukin pajaan. Nyt ne ovat kovassa kulutuksessa välituntileikeissä. (Tosin kuvassa ei näitä uusia lapioita vielä näy.)

Vaikka meillä on lunta ajankohtaan nähden tosi vähän, viime päivien lumisateet ja auraukset ovat tuoneet pihalle pieniä lumikasoja. Niissä nyt leikitään ja kaivetaan lapioiden kanssa päivät pitkät. Jalkapallokin on jäänyt toiseksi.

Nyt jännätään, saako kaupunki vedettyä ladut hiihtoa varten koulun viereiselle kentälle. Huomenna tiedetään enemmän. Olisi niin kiva, jos lapset pääsisivät ensi viikon liikuntatunneilla hiihtämään ensi kerran tänä lukukautena. Saa nähdä.

Surullisia lehtiuutisia

Aamulla herättyäni harmittelin pitkää edessäolevaa työpäivää. Normaalin opetuksen lisäksi olisi iltapäivällä vielä kolme tuntia opetussuunnitelman tekoa. Siksi päätinkin syödä harvinaisen ihanan aamupalan: kasvistäytteinen ohukainen, jonka olin saanut ystävältäni. Onhan totta: "Hyvä ruoka - parempi mieli!"

Lehteä lukiessani meinasi kuitenkin herkullinen aamupala takertua kurkkuun. Aamulehti kirjoitti:

"Raiskattu tyttö raiskattiin taas Intiassa"

"Puoluejohtaja haluaa Saksan rajalla aseet esiin"

Voi ei! Mihin tämä maailma on menossa? Kärsimystä ja sortoa, kipua ja tuskaa aiheutamme toisillemme. Miksi emme voi elää rauhassa? Eikö ihmiskunta opi mitään historiansa aikana?

Ei nähtävästi...

Tervehdyksiä Japanista

Tänään sain kaksi tervehdystä Japanista. Aika hauskaa, että osuivat samalle päivälle.

Ystäväni tytär oli vuoden vaihteen tienoilla useita viikkoja maapallon toisella puolella. Nyt hän on ollut jo toista viikkoa koti-Suomessa, mutta kortti tuli vasta tänään. Illalla luin myös toisen, kiertoteitä tulleen terveisen Japanista.

Osaan yhden laulun tämän maan kielellä: Sakura, sakura... Pienenä tyttönä myös väriteltiin samannimisillä liiduilla. 

Kirsikankukkia voisin lähteäkin katselemaan, sillä alan saada tarpeekseni tästä talvesta! Onneksi edes pitkänpitkästä tammikuusta päästiin eroon.