Ikkunasta

Tänään oli puuhakas lomapäivä, jonka tuloksena parvekelasit ja osa ikkunoista kirkastuivat. Maisemiakin on mukavampi katsella. Huomenna jatketaan ikkunanpesua...

Sunnuntaita

Aamulla lauloimme kuoron kanssa messussa. Psalmimusiikki oli modernia, oikeastaan siinä emme laulaneet laisinkaan, vaan luimme erilaisia tekstejä yhtaikaa ja vain kuoron johtajamme lauloi tekstien päälle. Mielenkiintoinen kokemus!

Iltapäivällä käväisin mökillä, kun aurinkokin alkoi paistella. Kuvasin, nostelin viimeisiä kalusteita verannalta sisälle ja sain vieraankin, jonka kanssa kahviteltiin ulkona syysauringon paisteessa. Kauaa ei kuitenkaan auttanut paikallaan istua, sen verran koleaa sää oli.

Kotona illalla sain vielä toisen vieraan. Ilta sujui leppoisasti jutellen ja keskeneräinen sukankudinkin sai runsaasti lisää kerroksia. Nyt täytyy vähän varoa, etten saa kipeäksi puolitoista vuotta sitten leikattua kättäni, kuten viime talvena kutoessa kävi. Eipä auta "ahmia", vaikka mieli tekisi!

Tuntuu lomalta!

Syysloman ensimmäinen päivä

Tänään juoksentelin ympäri kaupunkia hoitelemassa kauppa-asioita. Sää oli kuulaan kirkas ja viileä. Onneksi oli kunnolla päällä. Sain hyötyliikunnan muodossa myös kävelyä, kun en autoon koskenut koko päivänä ollenkaan.

Äidiltä hävisi  ruokalautasia viime talven aikana, kun itse huolehti ruokapalvelun boxista. Sinne varmaan eksyi joskus firman lautasten joukkoon myös omia. Kävin hakemassa hänelle uusia, ja samalla järjestin astiakaappeja. Siirsin pois sellaisia kippoja, joita ei tarvita, sillä iäkkäällä ihmisellä on ihan liikaakin kaikkea - tarpeellista ja tarpeetonta.

Luonto oli kaunis. Auringonpaisteessa ihailin kirjavaa syysmaisemaa useaan kertaan päivän aikana. Lehdet putoaa ja kohta näkyy riisuttu luonto. Pitää nauttia, kun vielä lehtiä on puissa.

Illalla sain luokseni sisareni ja pikku-Sampan. Samppa haikaili auringon perään ja ihmetteli illan pimeyttä. Nelivuotiaalle vuodenaikojen vaihtelu on uutta, kun ei varmaan muista viime talven pimeyttä pitkän valoisan ajan jälkeen. 

Lakanoita vetäessämme pikkumies halusi kyytiin "keinumaan". Mökin lakanoille en uskaltanut häntä päästää, kun ovat niitä vanhoja, mutta muutamalla uudemmalla pussilakanalla hän sai keinua ja sekös vasta oli hauskaa. Pienellä on pienet ilot!

Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden kunniaksi liput ovat liehuneet. En ole asialle ehtinyt tänään uhrata ajatustakaan. No, päivän osuessa työajalle on aihetta käsitelty enemmänkin luokan kanssa, joten eipä haittaa...

Kuppikutsuilla

                   

Ilta kului Tupperikutsuissa. Autoin sisartani järjestelyissä ja pyörin enimmäkseen keittiössä kutsujen ajan. Olin päättänyt, etten lankea kippoihon ja kuppoihin - enkä langennutkaan. Sen sijaan tilasin silmälasien puhdistusliinan, juomapullon ja termarimukin. Siis lankesin kuitenkin ostamaan jotain, joskin sellaisia asioita, joita olin ajatellut tarvitsevani. Varsinkin tuo muki oli ihan mietitty, sillä halppisversiot vuotavat, jos kellahtavat nurin. Tämän kehuttiin pitävän nesteet sisässään. Saa nähdä...

Vieraana oli myös pikkupoikia, Sampan kavereita, ja pojat leikkivät koko illan iloisesti keskenään. Keittiössä oli ritarilinna ja aina välillä sain seurata hevosten hurjaa ratsastusta linnan vallihaudalla ja ritareiden urheita miekkailuja muurien suojissa. Sisarenpojan synttärilahja näytti olevan koko poikalauman mieleen ja yhteisleikki sujui sopuisasti.

Syysloma on alkanut. Ei oikein tunnu siltä, vaikka tietenkin ihan mukavaa ajatella ensi viikkoa. Parasta on, ettei viikoksi ole juurikaan muita suunnitelmia kuin tehdä sitä, mitä milloinkin huvittaa. Ainakin huomisaamuna nukun piiiiiitkään!

Väriä luonnosta

Taideiltapäivä

Paikalliset taidemuseomme sekä taiteilijat tekevät erinomaista yhteistyötä koulujen kanssa. Vuosittain taiteilijat vierailevat kouluissamme erilaisissa projekteissa, ja taidemuseot ovat tehneet monenlaisia ohjelmia koululaisvierailuihin.

Joka syksy on tarjolla opettajailtapäivä, jolloin tulevan lukukauden erilaiset mahdollisuudet esitellään meille opettajille. Nämä iltapäivät ovat olleet aina hedelmällisiä infohetkiä, joiden antamiin ideoihin mielellään tartumme. Lisäksi saa aina tutustua itsekin museoiden uusimpiin näyttelyihin. Sokerina pohjalla on lisäksi hyvä kahvihetki viihtyisässä museoravintolassa kauniin kattauksen äärellä, tällä kertaa ihanan lohipiirakan kera.

Vien mielelläni oppilaita taidenäyttelyihin ja konsertteihin aina, kun siihen on mahdollisuus. Osa lapsista ei näihin kulttuurin osa-alueisiin tutustu muuten kuin koulussa. Retkien tai vierailujen jälkeen oppilaiden palaute on poikkeuksetta positiivista, ja työskentelyä usein jatketaan vielä myöhemmin luokassa. 

Kiitos iltapäivästä, joka kertoi tämän lukuvuoden erilaisista mahdollisuuksista! Houkuttelevia, uusia pajoja on tarjolla. Miltä kuulostaa esim.  Colaa ja grafiikkaa tai Muotokuva tablettitietokoneella?

Ilta kotona

Iltapäivällä puhallettiin mökin vesijohdot paineilmalla tyhjiksi ja tuotiin pumppu talveksi autotalliin. Samalla nostettiin laituri ylös.

Tuntuupa mukavalta, kun mökki alkaa olla kunnossa talvea varten. Sisällä on vielä lämmöt ja verannalla muutama ulkokaluste, mutta muuten on kaikki syyshommat tehty.

On ollut tosi rentouttavaa viettää iltaa kotona. Pyykkikonetta pyöritin, luin postin, seurasin uutiset televisiosta ja välillä vain istuin rauhassa katsoen ikkunasta kaukaisuuteen. Kävelemässäkin kävin pienen lenkin kirpeässä syysilmassa. Ihan tavallista puuhastelua kotosalla, mutta jotenkin niin mukavaa kaiken mökkeilyn ja matkustelun jälkeen, vaikka nekin ovat olleet huippuihanaa aikaa.

Odotan innolla ensi viikonloppua täällä kaupungissa. Edellisen taisin viettää kotona huhtikuun lopulla!

Neljäs kerta Finlandiaa...

Mökki on nyt lähes talvikunnossa. Putket puhallamme huomenna ja verannan kalusteita pitää vielä nostaa sisälle suojaan, mutta muuten alkaa olla kaikki valmista. Tänään tyhjensin jääkaapin ja pakkasesta söin 4 (!) puikkojätskiä, onneksi pientä, kun en viitsinyt niitä poiskaan heittää.

Mökiltä kiirehdin tavarakuorman kanssa kaupunkiin, jotta ehdin illalla konserttiin. Kalevi Kiviniemi ja Jukka Pietilä musisoivat kirkossamme Sibeliuksen juhlavuoden hengessä ennen Amerikan matkalle lähtöään.

Sibeliuksen yksinlauluja, Valse triste, Intrada, Finlandia... Oli niitä mukava kuunnella, taas! Finlandia esitettiin nyt neljättä kertaa kahden kuukauden sisällä kirkkomme uruilla. On ollut hauska vertailla eri taiteilijoiden näkemyksiä ja urkujen rekisteröintejä, mutta tunnelma on kyllä kohdallani kärsinyt. Liika on liikaa, enkä tänäänkään oikein pystynyt muuta kuin nauttimaan ilmeikkäästä soitosta. Liikutuksesta ei ollut kyllä tietoakaan, vaikka muut silmäkulmiaan pyyhkivätkin.

Kiviniemi kehui urkujamme: "Yhdet Pohjois-Euroopan parhaimmista." Kyllä me kaikkemme teimmekin niitä hankkiessamme vuonna 2003. Kiviniemi ja Matti Pesonen, kummatkin urkujen mestareita, saivat sanoa mielipiteensä ja hyvä tuli. Onneksi urakka tehtiin silloin, sillä nyt ei varmaan sellaista rahasummaa uusiin urkuihin saataisi kasaan nykypäivän taloudellisessa ahdingossa, jossa seurakunnatkin paraikaa kamppailevat.

Vähitellen alkaa ajatukset musiikin maailmasta laskeutua takaisin arkisiin asioihin. Huomenna työ odottaa...

Myrskyn jälkeen on poutasää...

                

Aamulla heräsin hyvin nukutun yön jälkeen katsomaan myrskytuhoja: Ei ollut onneksi muuta kuin pudonneita oksia. Täällä tuulet laantuivat puolen yön jälkeen, sähkötkin toimivat koko ajan ja aamu valkeni aurinkoisena ja kauniina.

                

Hitaan, nautinnollisen aamun jälkeen lähdin metsään kävelemään - tai oikeammin kiipeilemään, sillä meidän takana olevat maasto on hyvin mäkistä ja kallioista. Samalla keräilin puolukoita ja ihastelin auringonpaisteessa kylpevää syysluontoa. Aurinko kyllä haittasi puolukoiden poimintaa, sillä niitä ei vastavaloon tahtonut nähdä. Ämpärillisen kuitenkin sain ja se on ihan riittävä määrä talven varalle (kun vanhat kaadettiin pöpelikköön pakastinkatastrofin jälkeen!)

               

Viisi tuntia olin ulkona. Ensin metsässä, sitten verannalla auringossa marjoja putsaten ja vielä pari tuntia autoa pesten ja mökkipihoja talviteloille laittaessa. Söin kaikkea kummallista, kun en tuonut mukanani juuri mitään, vaan päätin tyhjätä viimeiset pakasteet vatsaan. Tuuli tyyntyi illalla ja sytyttelin kynttilöitä ja soihtuja ulos. Takassa on tuli ja nautin niin.

               

   

Viimeinen mökkiviikonloppu ihanassa säässä! Ensi viikolla viilenee tuntuvasti, sanottiin uutisissa. Syyslomalla varmasti käydään mökillä, mutta yötä täällä ei enää olla. 5 kuukautta mökkikautta, 7 kaupungissa ja keväällä taas tänne, jos Luoja suo...

Myrskyssä

          

Ensimmäisen syysmyrskyn - Valion - lähestyminen sai minut arpomaan, lähdenkö mökille viikonlopuksi vai en. Kun iltapäivätuulet olivat vielä ihan inhimillisiä, päätin lähteä. Tuskinpa näitä mökkikelejä enää riittää lokakuun edetessä. Tiellä oli vähän pudonneita oksia matkan varrella, mutta muuten ei näkynyt mitään myrskytuhoja - vielä.

Tänne saapuessa tuuli puhalsi navakasti. Ajoin auton mökin viereen, jos sattuisi puita kaatumaan. Nyt puuskat tuivertavat puita välillä niin, että vähän hirvittää, mutta onneksi sisällä on lämmintä ja mukavaa takkatulen loisteessa.

Ilta-aurinko paistoi kauniisti ja vaahteran lehdet ovat viikossa punertuneet. En ole koskaan ollut mökillä yötä enää lokakuussa, päiväseltään vain käyty. Nyt tuntuu vähän hassulta. Puiden pudonneet lehdet ovat paljastaneet järvimaisemaa lisää ja aurinko laskee ihan kummalliseen paikkaan. Onneksi tulin.

Mistään ei näy valon pilkahdustakaan, joten ilmeisesti kukaan muu ei ole uskaltautunut myrskyssä mökkeilemään. Toivottavasti ei sähköt katkea. No, sitten vain lisää kynttilöitä valaisemaan ja pökköä pesään.

Kiireisen viikon jälkeen mökkiviikonloppu hiljaisuudessa ja rauhassa on parasta elpymistä - jos vain puita ei kaadu niskaan!