Uusi härveli

                                

Sain joitain viikkoja sitten kaupunkikotiin uuden kahvinkeittimen. Koska olen ollut mökillä, sitä ei vielä ole käytetty. 

Tänään keitin ensimmäiset kahvit uudella keittimellä. Hyvältä maistui, vaikka kahviseura puuttuikin. 

Paras juttu on automaattinen virrankatkaisu, sillä olen aika neuroottinen sähkölaitteiden kanssa. Nyt voi johdon jättää seinään. Vanhasta kiskoin sen aina pois, sillä kytkin oli lepsu ja saattoi helposti mennä päälle pöytää pyyhkiessä, jos vahingossa keitintä huitaisi. 

Kotona kahvinjuonnin lisäksi pesin pyykkiä ja siivosin vaatekaappeja. Tämän inspiraation saan hyvin harvoin, joten pitää aina takoa, kun rauta on kuumaa. Kolme vaatepussia meni roskiin ja saman verran UFFin keräykseen. 

Järjestelin paikkoja maanantaista siivousta varten. Mökille tullessani nappasin viimeisen päiväpostin, sillä viikon alusta se tulee kaupunkiin. En kyllä vielä tiedä, milloin mökkikauteni päättyy, mutta eiköhän  "routa porsaan kotiin aja".

Harjoitukset alkoivat

                 

Kuorokassi mukaan ja harjoituksiin...

Tänään alkoi kuoromme syyskausi. Oli mukava mennä laulamaan kesätauon jälkeen, vaikka huomasinkin, että lauluääni oli aika kummallinen. Käytön puutetta!

Kunnon harjoitukset saimme aikaiseksi, vaikka alussa menikin ruhtinaallisesti aikaa tiedotusasioihin sekä muutamiin käytännön järjestelyihin. Olimme saaneet uuden, nuoren laulajankin riveihimme, josta erityisesti iloitsin. Ohjelmisto syyskaudelle on jo mietittynä, sillä suurin ponnistus on kuoromme 90-vuotisjuhla lokakuussa. Aika kuluu nopeasti, joten on tosissaan aloitettava treenit.

Kuoron jälkeen ajelin takaisin mökille. Takkatuli ja siihen sopiva iltapala oli mukava yllätys. Oli kiva katsella liekkejä, kun monta viikkoa on ollut niin lämmin sää, ettei ole viitsinyt sisälle tulta tehdä, kun muutenkin on ollut niin kuuma. 

Missään muualla ei näy ihmisen aikaansaamaa valoa kuin meillä. Kuunsilta ilmestyi alkuillasta järven ylle, mutta nyt ei näy sitäkään. Ikkunan takana pihavalojen ulkopuolella on melkein pimeää. Aavistus syksystä...

Viimeinen hellepäivä

                

Olikohan tänään tämän kesän viimeinen hellepäivä?

Aamulla töihin lähtiessä iso määrä kurkia lähti mökkipellolta lentoon. Siinä me sitten etenimme samaan suuntaan - minä autolla ja kurjet siivillä. Olihan uljas näky ja hieno kokemus! En muista täällä päin nähneeni tähän aikaan kurkiparvia, yleensä vain pariskuntia poikineen.

Töiden jälkeen lähdin heti mökille ja vietin koko iltapäivän ja illan ulkona. Luin postin, torkuin pienet päiväunet, korjasin kokeita, hoidin pari työpuhelua ja nautin hiljaisuudesta sekä järvimaisemasta. Päiväkahvit mustikkapiirakalla nautin verannalla ja muistelin samalla kaikkia ihania kesän kahvihetkiä luonnon helmassa.

Aurinkoinen elokuu kruunasi kesän. Ilman tätä ajanjaksoa kesästä olisi jäänyt halju muisto. Nyt ei haittaa, vaikka säät muuttuvat, sillä kesän tuntu on vahvasti koettuna eväänä syksyn sateisiin. 

Kissa yleisönä

                     

Harjoittelimme tänään oppilaiden kanssa tekstejä koulurauhan julistamista varten. Menimme koulun rappusille, josta julistus luetaan ja kokeilimme myös mikkejä. 

Koko homman varasti pantakaulainen kissa, joka muina miehinä käveli koulun pihalle yleisöksi. Se oli kovin ihmisrakas, kiehnasi oppilaiden jalkoihin turkkiaan ja lopuksi kiepsahti selälleen kerjäämään rapsutuksia. Harjoittele nyt siinä, kun suloinen katti vie kaikkien huomion!

Onneksi kissa lähti omille teilleen eikä ängennyt sisälle koulutaloon. Muistanpa sellaisenkin päivän, kun välituntivalvojan hommiin kuului oppilaiden lisäksi kissan vahtiminen, joka väkisin yritti sisälle myös oppia saamaan. Ei kyllä huolittu, vaikka ihana koululainen olisi varmaan ollutkin!

Helleviikonloppu

                 

Kyllä on mukavaa, kun elokuusta tuli näin kaunis ja aurinkoinen kuukausi! Meidän korkeuksilla tämä viikonloppu oli varmasti lämpimin koko kesänä. Pilvettömältä taivaalta on aurinko paistanut, lauantaina järvi oli aivan tyyni koko päivän ja lämpöä on riittänyt.

Sisareni kahden lapsensa kanssa on viettänyt aikaa täällä mökillä. Minä olen nauttinut heidän seurastaan, mutta humpsinut myös omia menojani. Eilen pääsin yllätyksenä aamukahville joen rantaan, tänään olen ollut messussa ja illalla urkuviikon päättäneessä Susanne Kujalan konsertissa. Äitiäkin kävin  katsomassa ja vähän pakastin mustikoita samalla reissulla kotona.

Pikkumiehen seura on ollut hervottoman hauskaa. Hän telkesi ison siskonsa ulkohuussiin laittamalla haan kiinni ja juoksemalla karkuun. Sisar oli kuitenkin nokkela ja ujutti huussikirjan (sisältää vitsejä ;>) kannen ovenrakoon ja sai sillä nostettua haan pois paikoiltaan. 

Ihana olo, kun on saanut nauttia auringosta ja lämmöstä. Pari päivää vielä riittää kaunista säätä, sitten taitaa tulla sateita. Ei haittaa...

Ei hassumpi viikko!

Ihana kesäinen viikko on lopuillaan. Aamut ovat olleet viileitä mutta usvaisen kauniita.

Illalla on saanut nauttia maiseman kirjavaksi värjänneistä auringonlaskuista.

Työn jälkeen on ollut tarjolla aurinkoa ja herkkuja iltapäiväkahvin kera.

Tänään kaksitoista kurkea vietti aamupäivää mökin läheisellä pellolla. Kaksi oli lennossa ja muut arvokkaina astelivat ohrapellossa.

Kaiken huipuksi vastarannalla uiskenteli kanadanhanhia, joita meillä ei usein näe. Mukavia luontokokemuksia työpäivän ohessa, kun maalla aikaansa viettää!

Lintuja kesäyössä

Urkuviikko, jonka seurakuntamme järjestää, on parasta aikaa menossa. Kaikki konsertit urkuvarttia lukuunottamatta olen käynyt kuuntelemassa. Vähän tuo työ häiritsee musiikkinautintoja ;>)

Alkukonsertissa sunnuntaina soitti Henri Hersta, eilen kuultiin Matti Pesosta sekä nuorta urkutaituri Jimi Järvistä kaksilla uruilla ja tänään Ville Urposta. Hienoja Suomen eturivin urkureita kaikki mielenkiintoisine ohjelmineen.  

Sibeliusta on kuultu paljon, Finlandiakin uruilla 2 viikon aikana kolme kertaa. Samoin ranskalaisromanttinen musiikki on soinut vahvasti, sillä urkumme edustavat tätä suuntausta. 

Tänään kuulimme mm. lintuaiheista musiikkia. Saint-Saensin Joutsen oli uruilla soitettuna uusi tuttavuus, mutta Sibeliuksen kurjet olen kuullut aikaisemminkin. Eilen jylisi kirkkosalissa kahdet urut esim. Sapelitanssin kiihkeissä rytmeissä. Aika ainutlaatuista kuulla tuplana urkuja!

Eilen oli myös lapsille suunnattu konsertti, jolloin kirkkosalin täyttivät päiväkotilapset sekä pikkuoppilaat. Oli ihanaa vain kuunnella, kun useina vuosina olen juontanut tämän konsertin. Nyt homman hoiti kollega. Kiitos, Hannele!

Vielä on säveliä jäljellä. Sunnuntaina urkuja polkee Susanne Kujala omalla ohjelmistollaan. 

Ensimmäinen saalis

Sunnuntaina mökillä saatiin seurata jännitysnäytelmää, kun sisarentytär sai virvelillä ensimmäisen kalansa, joka oli 65 senttinen hauki. Aikamoinen meteli syntyi laiturilla, kun kiljuttiin haavia ja isää apuun.  Pikkuveli parkui, kun luuli kalan karkaavan, ja koirakin säikähti yllättävää meteliä. 

Kala saatiin maalle ja heti fileiksi. Ne armollisesti luovutettiinkin minulle, kun virvelin varressa olijalle selvisi, ettei hauki olekaan  punainen kala. "Voi hyvä ihme", päivittelin mielessäni! Minulle "oikea" kala on vaalealihainen enkä juurikaan lohesta välitä, mutta nuorisolle näköjään toisin päin. 

Pikkuveljellä oli oma virveli, jossa koukun sijaan oli punainen lätkä. Hän selitti minulle tohkeissaan, että se ei ole lelu eikä ollutkaan. Lätkän tilalle laitetaan oikea kuva ensi kesänä, kun tämä suvi on ensin harjoiteltu. Hyvin pikkumies jo virveliään heitteli, mitä nyt muutaman kerran rantapuista siimaa irti kiskottiin. 

Ensi viikonloppuna herkutellaan hauella. Kiitos onkijalle!

Aurinkoa...

... päivät pääksytysten! Ihanaa! Valoa, lämpöä aamusta iltaan. Kyllä nautin!

Ensimmäinen työviikko on takana. Oikeastaan se kului leppoisissa tunnelmissa, joten yhtään väsynyt en perjantaina ollut. Vähän on hakusessa nukkumisrytmi loman jäljiltä, mutta sekin asettuu oikeisiin uomiin vähitellen - tai sitten ei. Armottomalle yökyöpelille on ainainen ongelma tuo nukkumaan meno ajoissa. ;>)

Eilen lähdin Sibelius-kirjan kanssa ajelemaan ja nautin auringosta sekä lukemisesta vähän erilaisissa maisemissa.  Auringossa oli ihan kuuma, mutta tuulessa oli viileä väre mukana. Yötkin ovat olleet jo kylmähköjä, alle 10 astetta. 

Illalla leivoin pellillisen mustikkapiirakkaa ja sitä oli ihan pakko myös maistella. Tein Pappilanmummon ohjeella, josta kiitos! Aina tulee hyvää. Tänään lupasin tehdä toisen sisareni perheelle. 

Messun jälkeen auringossa tätä naputtelen. Sisällä ei nyt malta olla!

Evakossa

Olen kaupungissa, sillä sisareni perhe on vallannut mökin tänä viikonloppuna. Ihan mukavaa, kun heille sattui näin ihanat säätkin. 

Sekä kaupunkiasunnon että myös äitini asunnon taloyhtiöt ovat tehneet kesän aikana piharemonttia. Erinäiset kerrat on hypitty sorakasojen yli ja kierrelty kaivantoja. Meillä on jo valmista, mutta äidin pihassa on täysi meno päällä. Viime viikolla lattia jyrähteli räjäytyksistä. Taitaa kestää vielä useampia viikoja, ennen kuin on valmista. 

Kävimme äidin kanssa ulkoilemassa pihassa. Samoin teemme huomenna ja sunnuntainakin. Nyt kun minulla on aikaa ja hyvät säät, on kiva viedä häntä pihaan istuskelemaan. Kun huonot syysilmat alkavat, ei ulkoilemaankaan päästä yhtä helposti kuin nyt.  

Viikko koulutyötä on takana. On ollut tosi mukavaa tavata oppilaat ja työkaverit sekä nauttia kesäisen kauniista ilmoista iltapäivisin. Eriskummallisen helpolta on viikko tuntunut. Ehkä kevät oli niin epätavallisen raskas, että tämä normaali vipinä tuntuu helpolta edelliseen verrattuna.  Säätkin suosivat, joten hiukan saamme lohtua viileiden kuukausien jälkeen. Onhan se mukavaa, kun kesä jatkuu.