Vilkas päivä

Joka toinen vuosi mökkirannallamme pidetään tiekokous, joka on samalla mökkiasukkaiden tapaamis- ja kahvitteluhetki. Kaksi vuotta sitten kokous oli meillä, ja tänään kokoonnuimme naapurissa. 

Itse kokousasiat sujuivat sukkelasti ja sen jälkeen kahviteltiin monenlaisten herkkujen äärellä samalla kuulumisia vaihtaen ja menneitä muistellen. Alun perin tien varressa oli neljä osakasta, nyt jo 17.

Samaan aikaan, kun olin kokouksessa, tulla tupsahti kummityttö kaverinsa kanssa skoottereilla 30 kilometrin päästä. Olin paistanut heille lättyjä ennen kokoukseen menoa, jotka olivatkin maistuneet. Tytöt eivät kauaa ehtineet kanssani olla, kun piti jo lähteä kotimatkalle. Srk:n nuorten ilta odotti.

Vähän aikaa ehdin olla itsekseni, ja sitten pikku-Samppa tuli perheensä kanssa saunomaan. Sillä aikaa, kun paistoin lisää lättyjä, muut pelasivat sikaa vanhoilla lasten pelikorteilla. Samppakin osaa jo ihan itse pelata tätä peliä.

Sampalla oli mukanaan susi, joka söi Punahilkan isoäidin. Suusta sisään ja mahasta sai isoäiti raukan pelastettua! Enpä ollut moista ennen nähnyt. Otus oli Ikeasta kotoisin, alennuskorista. Pehmoilla piti leikkiä monta kertaa. Samppa halusi yleensä olla mummo, mutta sainpa minäkin yhden kerran tämän roolin.

Oli kiva olla saunassa pienen miehen ja sisarensa kanssa. Ilta sujui nopeasti. Sadekuuro hätisti lankomiehenkin sisälle virvelöimästä. Kunnollista saalista ei tällä kertaa tullut, mutta ei haitannut. Meni nautinnon puolelle ;=)

Kerroin Sampalle, kuinka heidän Nella-koiransa kesäkuussa nappasi kiinni sisällä juosseen hiiren. Jossain vaiheessa taisin käyttää hiirestä sanaa `kuollut`. Tämän jälkeen Samppa hauskutti meitä ja kertoi pitkät tarinat enkelihiirestä, joka jahtasi häntä pitkin ja poikin. Voi tuota pienen mielikuvitusta, joka on ehtymätön aarreaitta!

Vilkas päivä takana ja nyt tiskausten jälkeen uni maittaa...

Aurinkoa!

Olipa hauska yllätys, kun tänään olikin sadekuurojen sijaan aurinkoinen kesäpäivä!

Aamulla lähdin torille ja join kahvit vohvelilla lähetyskahvilassa ystävien seurassa. Samalla sovittiin tapaaminen ensi viikolle. Torilla tuli paljon tuttuja vastaan, joten aikaa kului jutellessa enemmän kuin ostoksia tehden. Sain myös puristaa tuoreen, kultaa ilmapistoolissa voittaneen Pohjoismaisen mestarin kättä. Loistava suoritus, vaikka en itse ammunnasta mitään ymmärräkään.

Äidillä kävin ja olin iloinen, kun kaikki näytti olevan hyvin. Syötiin mansikoita ja jätskiä, ja hän jäi tyytyväisen oloisena odottelemaan fysioterapeutin kuntoutusta, joka oli myöhemmin iltapäivällä.

Olen niin kiitollinen, että kotihoito toimii eikä tarvitse olla sydän syrjällään koko aikaa hänen pärjäämisestään. Nyt heinäkuussa kesälomien aikaan joitain pieniä kupruja on tullut, jotka johtuvat kiireestä ja kesätyöntekijöistä, mutta nekään eivät ole äidin kohdalla olleet mitään merkittäviä. Ymmärrän hyvin, että uudet työntekijät eivät heti ole sinut työnsä kanssa. Äiti on myös pysynyt pystyssä viimeiset kaksi viikkoa, eikä ole tullut kaatumisia, onneksi!

Mökille tultuani söin (niin ajankohtaisen!) kreikkalaistyyppisen lounaan: ihanaa yrttivalkosipulilla marinoitua lammasta ja uusia perunoita kera fetajuusto-oliivisalaatin. Oli kiva ruokailla ulkona auringon paisteessa ja juoda vielä kahvitkin keinussa. Sitten nautiskelin lämmöstä lehtiä lueskellen ja uiden. Lämpötila oli ehkä +20, mutta auringon paisteessa oli ihan kuuma. Järvi oli tyyni, joka on ollut harvinaista herkkua tänä kesänä.

Huomenna taitaa olla sään osalta samanlainen päivä. Mukavaa!

Matkalla meren taakse

                          

 

Tänään olimme kuuntelemassa jyväskyläläisen Vox Aurea -kuoron Kalifornian kiertueen lähtökonserttia Taulumäen kirkossa. Viime kesänä kuuntelin kuoroa edellisen kerran, ja kokemus oli niin mahtava, että kipin kapin halusin mukaan taas. 

Ohjelmistossa oli ensin keskiaikaista musiikkia, sitten Lapin tunnelmia, eksoottisia sävelmiä ja tietenkin tuulahdusta Amerikan mailta. Konsertti päättyi Finlandiaan. 

Taitavaa laulua, eläytymistä ja hauskoja koreografioita. Mukava mauste oli esimerkiksi kuoron johtajan Sanna Salmisen laulu Like me, jossa vitsailtiin kännykkävillityksellä, erityisesti selfieillä. Huikaisevan hauska parodia!

Näin korkeatasoinen kuorolaulu on edellyttänyt hurjan määrän harjoittelua. Siinä vaaditaan nuoren lisäksi sitoutumista koko perheeltä. Vastineeksi saadaan mielettömän ainutlaatuisia kokemuksia ja musiikillista taitoa, joka joillain laulajilla myöhemmin jalostuu ammatiksi saakka. 

Kyllä tällaisen kuoron kelpaa lähettää Suomea edustamaan maailman turuille ja toreille. Hyvää matkaa ja mielenkiintoisia konsertteja Amerikan mantereella!

Sateen jälkeen 2

"Sataa, sataa ropisee...", kuten Nalle Puhin laulussa sanotaan. Vähän väliä on tullut vettä, tihkuttanut tai satanut kunnolla mutta ei kuitenkaan rankasti.

Mökin katto onneksi pitää vettä! Päivä oli sopiva saunomiselle ja hyvälle ruoalle. Mikkelin musiikkijuhlien ihana avajaiskonsertti kuului illalla radiosta, Tsaikovskia ja Sibeliusta. Nyt vähän kaduttaa, kun en lähtenyt paikan päälle kuuntelemaan Martti Talvela -saliin. Onhan suuren basson juhlavuosi, sillä hän olisi täyttänyt 80 vuotta, jos vielä eläisi. Radion ääressä oli kuitenkin ihan mukava kuunnella lempisäveliä. Onhan niillä juhlilla tullut aikoinaan käytyä monet monituiset kerrat.

Huomenna taidankin lähteä nuorten laulajien livekonserttiin, sillä monta sadepäivää peräkkäin täällä korven keskellä on jo vähän liikaa...

Sateen jälkeen

Tulin kaupunkiretkeltä iltapäivällä ihan poikkinaisena ja nukuin sateen ropistessa pitkät, ihanat päiväunet.

Kun heräsin, sade oli päättynyt ja aurinkokin paisteli raskaiden, tummien pilvien lomasta.

Järvi oli tyyni ja näytti niin kesäisen kauniilta.

Kuikka sukelteli yksinänsä lähistöllä. Yhtenä päivänä sillä oli 12 kaveria.

Ilta päättyi tunnelmalliseen auringonlaskuun. Prinsessa Ruusunen soi radiosta...

Runon ja suven päivänä

Kell` onni on, se onnen kätkeköön,

kell` aarre on, se aarteen peittäköön,

ja olkoon onnellinen onnestaan

ja rikas riemustansa yksin vaan.

Ei onni kärsi katseit` ihmisten.

Kell`onni on, se käyköön korpehen

ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan

ja hiljaa iloitkohon onnestaan.

                                                                          

                                                                                      (Eino Leino)

Runoja on tänään Lappeenrannassa luettu lampaille. Minullakin on kaksi posliinista pihassa ja saivat kuulla Leinoa päivän kunniaksi. :=)

Juhannusruusu ja lippu tuulessa hiljaa liehuivat. Yleensä ruusut ovat jo kuihtuneet, mutta nyt on kaikki luonnon antimet vähän myöhässä.

Onnellinen on olo täällä "korvessa" luonnon helmassa, veden äärellä. Aamulla pinosin klapeja, pesin kaksi ikkunaa ja leikkasin heiniä. Iltapäivällä vain nautin kauniista päivästä lehtiä lueskellen, uiden ja luontoa tarkkaillen. Päiväunet torkuskelin keinussa, ja koko kaunis päivä kului ulkosalla. 

Haikein mielin taittelin lipun kaappiin. Seuraavan kerran sitä tarvitaan ensi vuoden toukokuussa. Nyt on mökin liputukset liputettu tältä kesältä.

Päijänteen maisemissa

Tänään löysin itseni sunnuntaiajelulta Päijänteen maisemista. Poikkesimme messuun kirkkoon, jossa en ole aiemmin käynyt.

Messu oli hyvä kokonaisuus. Erityisesti nautin laulamisesta taitavan kanttorin johdolla.

Kirkon lähellä oli hauska tienviitta. :=)

Illalla mökin auringossa oli ihana kesän tuntu, vaikka nyt säät viilenevätkin. Ehdin eilen pestä keittiön matot ja nyt ne ovat jo kuivat, joka on kiva juttu. On ollut mukava elää helteisiä päiviä näinkin pitkään. Ensi viikon sateisina päivinä Sibelius-kirja odottaa lukijaansa.

Kesäonnea

... on nauttia vihdoinkin lämmöstä, kuumuudesta, auringosta...

... torkkua päiväunia pihakeinussa...

... uida aamulla, uida monta kertaa päivällä ja nauttia vielä iltauinnistakin...

... lukea alamökin verannalla Kotiliettä illan lempeässä tuulessa ja huomata yhtäkkiä, että kello on jo puoli yksitoista. Nukkumaan!

Ihana hellepäivä! Virallinen mittari näytti meillä lämpötilaksi +30 netin mukaan. En pane pahakseni. Eilen kuvaamani kirjosiepon poikaset ovat jättäneet pöntön ja lennelleet pihapiiristä metsän puolelle. Tuuli on tuivertanut koko päivän niin, että kaikki irrallinen on meinannut lähteä lentoon. Suussa mansikan maku... Ihana kesä!

Kesäaherrusta

Aamulla järvi oli peilityyni, joten hankalasti väärään suuntaan kallellaan oleva pihakoivu päätettiin kaataa. Aiemmin sitä oli jo karsittukin oksista, ja jäljellä oli enää runko sekä pieni latvus.

Puu vedettiin kiinni liinoilla mäntyyn, jotta ei rojahda väärään suuntaan. Minä sain vielä kunniatehtävän kangeta sahauksen loppuvaiheessa laudalla runkoa. Oli metka tunne, kun runko alkoi kaatua ja vielä tarkasti haluttuun paikkaan. Loistavaa työtä, metsämies!

Koivu oli visakoivu ja keskeltä jo vähän laho. Oksat olivat tosi känkkärät. Minä kannoin ja pyörittelin pöllejä ja tein suuremmista tilataideteoksen, joka on niin muotia. (Tosin se ei ollut nähtävissä kuin tunnin verran!) Myöhemmin vielä läjitin oksat, ja tein oksasaksilla kalikoita pienemmistä oksista. Aina välillä uitiin. Aurinko oli utuisessa pilvessä aamupäivällä osan aikaa, joten helle ei vielä ollut tukala.

Tämän päivän ruoka oli kevyttä ja nopeaa: siikliä, rapumarinoitua silliä, timjami-hunajaporkkanoita, salaattia sekä hieman makkaraa ;=)

Osa puista odottaa vielä pinoamista. Haravoin pihan ja ihastelin avaruutta. Kiva, kun ilta-aurinkokin paistaa nyt terassille ja pihakeinuun. 

Pesin jossain vaiheessa auton ja torkuskelin varjossa. Kuvasin kirjosiepon poikasia, sillä kohta ovat niin suuria, että lähtevät pöntöstä. Olivat hauskoja kurkistelijoita! Laitan kuvia vaikka huomenna.

Puuhakas päivä ja paljon saatiin aikaiseksi. Jatkossa ehkä mattojen pesua, josta ymmärrän paljon enemmän kuin tämänpäiväisestä! ;>D

Vihdoin ja viimein

Ihanan lämmin päivä!

Aamulla käväisin pikapikaa kaupungissa ja sitten tulin kiireesti takaisin. Pihassa odotti jo oksakuorma peräkärryyn lastattuna ja veimme sen pois. Myöhemmin kannoin viimeiset puukalikat pihasta pinoon ja haravoin lehtien ja oksien jämät pois. Nyt näyttää siistiltä, kunnes puunkaatohomma taas jatkuu... ;>)

Oli niiiin ihanaa nauttia auringosta, syödä ulkona, juoda päiväkahvitkin pihalla ja uida. Tätä ihanuutta on edessä vielä viikonloppukin! 

Auringonlaskua piti käydä ihailemassa äsken laiturilta. Nyt pitää hiipiä pian nukkumaan, jotta pääsee taas aamulla nauttimaan kesästä!