Wanhojenpäivätanssit

Tänään koulumme oli kutsuttu seuraamaan lukion Wanhojen tanssiaisia. Eilen penkkariasuiset abit näkyivät koulualueella, tänään viimeisen päälle pukeutuneet kakkosluokkalaiset.

Tanssiaiset ovat aina hienoa katsottavaa. Puvut loistivat toinen toistaan kauniimpina, samoin kantajansa. Viimeistellyt kampaukset sekä komeat nuoret miehet: vau - taas kerran! Pikkuoppilaat olivat häikäistyneitä. "Ihania prinsessoja!" tokaisi yksi ekaluokan poika ihastuneena. Hyvin oppilaat jaksoivat katsoa tunnin kestävää esitystä.

Loppuhuipennus oli karkkien jako. Taskuihin ja paidan helmoihin säilöttiin saaliit. Minäkin sain luottamustehtävänä vartioida hetken yhtä karkkikasaa. Myöhemmin luokassa minulta kysyttiin, kuinka monta karkkia minä sain. Vastasin: "Kolme." Se oli ilmeisesti niin säälittävä karkkimäärä, että vähitellen minun pöydälleni ilmestyi namu jos toinenkin osaaottavin katsein. ;=)

Kotiin tullessani odotti pöydällä ystävänpäivän ruusuja valtava kimppu, herkkuja sekä "jumalten juomaa".  Ehkä ne saivat minussa aikaan saman huumaavan tunteen kuin karkit lapsissa!

Aamurusko

Ihania aamumaisemia on ollut viime päivinä. Auringon noustessa taivanrannan takaa luonto on kylpenyt keltaisen, oranssin ja punaisen väreissä.

Aamurusko syntyy auringonvalon heijastuessa pilvistä, jos kosteutta ei ole liiaksi. Hassua, mutta ilmansaasteet ja hiukkaset kaupungeissa lisäävät väriloistoa. Kovalla pakkasella aamuruskoa ei synny, koska silloin yläpilvet puuttuvat. Näin luin tänään Aamulehdestä.

Saa nähdä, millainen on huomisaamu. Pakkanen kiristyy, mutta iltapäivällä on taas nollassa. Vaihtelevaa on sään suhteen.

... ja taas mökillä

Eilen piipahdettiin Nellan kanssa mökillä. Laitoin viestiä sisareni perheeseen, että käyn hakemassa koiran mukaani. Olisivat varmaan muutenkin arvanneet kotiin tullessaan, mihin Nella on hävinnyt. Mukava seuralainen!

Aurinko hieman paisteli, mutta lämmintä oli kuin myöhemmin keväällä. Räystäät tippuivat ja lumi oli sulanut rappusilta ja poluilta, jotka lauantaina tein.

Nella juoksenteli rinteessä, jäällä ja tiellä sekä silmin nähden nautti vapaudesta. Iloinen koira!

Seuraavalla kerralla otan sukset mukaan, sillä latu, parikin, kulkee ihan läheltä. Hiihtäjiä ei nyt näkynyt, mutta tuulikin oli aika kova. Tosin se ei ollut yhtään kylmä. Nopeasti aurinko hävisi vastarannan taakse. Matalalta vielä paistelee, mutta pääasia, että näyttäytyy. Ihan oli keväinen sää!

Tähdet, tähdet

Tähtikirkas yö, föhn-tuulen aiheuttama lämmin virtaus talven keskellä, maaseudun pimeys ilman kaupungin valosaastetta...

Olimme äsken katsomassa tähtiä. Ihan sydän pakahtuu mahtavaan elämykseen!  Kun lähtee tarpeeksi kauas keinovalojen loisteesta, näkee häikäisevän selvästi kaikki miljoonat tähdet hiljaisuuden keskellä tummalla yötaivaalla. 

Iso karhu, Orionin vyö, Sirius... Harmitti, ettei ollut tähtikarttaa vaikka iPadilla mukana. Olisi voinut oppia havainnoimaan taas jotain uutta.

Kello on jo paljon, mutta ei malttaisi lähteä nukkumaan hienon yllätysretken jälkeen. Kiitos ihanista elämyksistä pimeässä yössä tuhansien tähtien alla!

Sydämellistä leipää

Rakas läppäri

Puolitoista viikkoa sitten kannettavani kieltäytyi käynnistymästä. Ajattelin heti, että grande katastrofe oli iskenyt. Läppärini on jo elinkaarensa loppupuolella, mutta en vain millään viitsisi uutta hankkia ihan vielä. Se toimii muuten melko hyvin, paitsi käynnistyminen on tosi hidasta verrattuna uudehkoon työkannettavaan, joka on salamana käyttövalmiina. 

On älykännykkää, iPadia ja tietokonetta, joihin kaikkiin pätee sama ilmiö: Käyttöikä ei ole kovin monta vuotta. Tuntuu, että koko ajan olet ostamassa jotain vehjettä, sillä tällä alalla laitteet, ohjelmat sekä sovellukset vanhenevat hurjan nopeasti. 

Vanha, rakas läppärini herätettiin henkiin! Todellisuudessa vika oli pieni, sillä muistikammoissa oli jokin kosketushäiriö. Korjaaminenkin maksoi vain kolmekymppiä. Olin iloinen ja korjaushinnasta ihan ihmeissäni! Kuvittelin, että pelkän kynnyksen yli tuominenkin maksaa jo saman, puhumattakaan korjaamisesta.

Vaikka kännykällä ja iPadillä on kiva tehdä monenlaista, tietokone kunnon näytöllä ja näppäimistöllä on ihan ehdoton tiettyihin asioihin, kuten esim. valokuvien käsittelyyn. Kyllä kaipasin jo tätä konetta ja olen niiiiiin iloinen, kun se nyt on taas käytössä. 

Luopumisprosessiin pitää kyllä ryhtyä, sillä tämä läppäri voi tietenkin hajota koska vain. Varmuuskopioin eilen loput tiedostot, joille en ollut sitä vielä tehnyt. Hajotkoon kone rauhassa sitten, kun on sen aika - mutta ei vielä huomenna eikä ensi viikolla eikä ... No, tapahtuu milloin tapahtuu! Pitää vain muistaa aina tasaisin väliajoin varmuuskopiot.

Mökkimaisemissa

Vihdoin tänään nuhanenäni oli hellittämään päin, joten lähdin Nella-koiran kanssa mökille. 

Tie oli aurattu nurkalle saakka, mutta isojen mäkien vuoksi en talvella sinne autolla aja, joten kävelimmepuolisen kilometriä. Nella juoksenteli aluksi hullun lailla, kun ei ole vähään aikaan saanut olla vapaana. Tuli hyvä mieli koiran iloa katsellessa.

Ensimmäiseksi piti tehdä järven jäälle sydän. Nella tosin häiritsi hommaa parhaansa mukaan pomppimalla jaloissa ja spurttimalla sinne tänne. Kun polku oli valmis, se kiltisti lönkytteli sitä pitkin kauemmaksi jäälle.

Koirassa on selvää pomoainesta. Kun lapioin mökin polkuja, se hömpötteli omia menojaan. Annas olla, kun lapionti päättyi ja lepäilin, se tuli viereen urputtamaan: "Vauhtia, vauhtia! Ei tänne laiskottelemaan tultu!" Samoin kävi yläverannalla kahvia ja laskiaispullaa nautiskellessani. Nella vinkui pihassa tylsistyneenä ja olisi halunnut minun vain puuhaavan koko ajan jotain.

Ilma oli harmaa, mutta mitään ei satanut. Nautin niin suunnattomasti talvisen luonnon hiljaisuudesta ja yleensäkin mökillä olosta. Sain lapioitua kaikki polut ja tyhjensin yläverannan alaosan lumesta. Pari tuntia vierähti siivillä ja autolle tullessa Nella hyppäsi suoraan takapenkille. Yleensä se pitää sinne houkutella, mutta taisi silläkin liikunta painaa vanhan koiran kehossa. 

Ihana, voimaannuttava retki ja lihaksistossa tuntuu mukava raukeus fyysisestä puuhailusta. Mieli tekee jo suunnitella uutta pistäytymistä mökkimaisemissa. Seuraavalla kerralla vien sukset, sillä latukin kulki rannassa.

Siivottu on

... ei kylläkään näin kesäisissä maisemissa, mutta samat siniset keittiön matot pöllytin ihan ulkona asti. Sain kuin sainkin siivottua, vaikka vielä eilen nuhan keskellä asia ei juurikaan innostanut. Tänään on ollut selvästi parempi päivä flunssan suhteen, joten imuriin tarttuminen onnistui illalla ihan hyvin.

Päivään on sisältynyt työtä, työnohjausta, terveyskeskuksessa piipahtamista äidin asioissa sekä iltapäiväkahvit ystävän kanssa. Runebergin tortut syötiin sekä ihanat, juuri paistetut munkit. Tortuista en juurikaan välitä maun perusteella, mutta jostain syystä ne mielestäni kuuluvat tähän päivään ja olivat tiensä jääkaappiin löytäneet. Olipa energiapläjäystä kerrakseen!

Nuha alkaa hellittää. Onneksi ei ainakaan vielä ole tullut muita oireita. Ehkä yhtenä iltana oli vähän lämmön nousua, mutta seuraava aamu oli taas normaali, joten töihin vain. Hyvin päivät ovat sujuneet, kun vain on niistää jaksanut. 

Pärinää luokassa ja päässä

Alkuviikosta on soitettu musiikkitunneilla rumpuja. Oppilaista se on lähes poikkeuksetta aina innostavaa ja mukavaa. Kun käytössä on rodit kapuloiden sijaan on volyymikin ihan kohtuullinen. Torstaina ja perjantaina vielä jatketaan.

Päässä pörisee muutkin kuin rummut. Eilen illalla kävelyretki sujui vielä ihan normaalisti, mutta sen jälkeen yhtäkkiä alkoi kotona nenä valua. Melkein kellonajan minuutilleen voisin tähän kirjata. Ei ollutkaan mitään pientä nuhaa, vaan mitä pitemmälle ilta kului, sen runsaammin räystäs valui. Yölläkin heräsin niistämään.

Tänään olen aivastellut lähes sata kertaa ja nenäliinoja on tässä mahtavassa nuhassa kulunut vino pino. (Oikeastaan Lambi on kaikkein hellävaraisinta niistämiseen!) Onneksi ei muita flunssan oireita ole. Kiva mennä huomenna vetämään kuoronharjoitus tässä kunnossa, mutta ei voi mitään. Aikansa kutakin - kuten niistämistä!

Lumisade ohitse

Vihdoinkin perjantaina alkanut lumisade loppui! Pihoilla on työnnetty lunta tänä viikonloppuna moneen otteeseen.

Aamu kului pitkään nukkuessa ja leppoisasti aamupuuhia tehden. Iltapäivällä oli kokous valmisteluineen ja illalla harjoittelin ensi viikon kuorolaulujen stemmat, kun joudun harjoituksen vetämään johtajan ollessa estynyt.

Soitin mökkitien auraajalle. Ensi viikonloppu on vapaa suunnitelmista, joten siihen sopii hyvin mökillä käynti, jos tie on aurattu. Olisi kiva lapioida polut, katsella talvisia järvimaisemia ja etsiskellä eläinten jälkiä.

Illansuussa minut houkuteltiin kävelylle ja puolitoista tuntia kului ihan huomaamatta. Kun ei lunta enää satanut, oli kiva kävellä muutaman asteen pakkasessa. Luonto oli kaunis, puhtaan valkoinen ja nastalenkkarit pitivät huolen pystyssä pysymisestä sekä rennosta askeltamisesta. Ihana kävelyretki!

Jospa lumi jo riittäisi vähäksi aikaa!