Syysloma alkoi

Syyslomalle lähtöä vauhditti koulussa maastojuoksukisat. Jokainen oppilas liikkui kilometrin matkan, - kuka juosten tuhatta ja sataa ja jotkut rauhallisesti omaa tahtia. Sääkin suosi, sillä mittari näytti lähes 10 astetta plussaa eikä mitään tullut taivaalta.

Lopuksi vietimme puolisen tuntia läheisellä, uudella leikkikentällä. Siellä oli hauskoja laitteita, parkour-rata ja monenlaista puuhattavaa. Aikaa olisi siellä voinut tuhlata vaikka kuinka kauan, sillä niin mieleinen paikka se oli pienille oppilaille.

Päivä päättyi jo klo12 ja syysloma alkoi. Ensi töikseni vaihdatin talvirenkaat.Sattui muuten hauska juttu, sillä myöhemmin iltapäivällä löysin etupenkiltä peppuni alta oudon kännykän! Ensin löi aivan tyhjää pääkopassa, kunnes muistin, että rengasliikkeen poika siirsi autoani ja oli varmaan samalla pudottanut puhelimensa penkille. Niinpä lähdin palauttamaan löytöäni, jota liikkeessä oli jo kovasti etsittykin. Omistaja oli kovin kiitollinen, kun sai kännykkänsä takaisin. Minä sain palkkioksi Bridgestone-kaulurin!

Äiti lähti kotiinsa asustelemaan, sillä hammasoperaatiosta johtuva särky oli jo hallinnassa. Nyt olen pessyt pyykkiä ja pakannut laukkua. Huomenna lähdetään pääkaupunkiin.

Helsinki, Here I Come! Musiikkitalon konsertit ja baletti odottavat!

Sairaanhoitajana

Äidiltäni vedettiin hammas tänään. Hänellä on vielä omat hampaat tallella ja kai ihan hyväkuntoisetkin tätä yhtä lukuunottamatta, vaikka ikä huitelee jo lähempänä kahdeksaa- kuin seitsemääkymmentä. Burana, Kefexin ja maitohappobakteerit ovat olleet tämän päivän kova sana.

Vein äidin iltapäivällä hammaslääkäriin ja istuin kaksi tuntia odottamassa, kun toimenpidettä tehtiin. Hammas piti poistaa kahtena kappaleena, kun ei muuten lähtenyt. Minä ehdin korjata yhdet kokeet odottaessani ja vähän lehtiäkin lueskella.

Voi äiti raukkaa! Illalla leukaluuta on särkenyt, vaikka 600 mg Buranaa on popsittu. Toin hänet tänne luokseni pariksi päiväksi, jotta voin seurata, miten olo paranee. Nyt otettiin uusi annos antibioottia ja särkylääkettä. Toivottavasti hän saisi yön nukutuksi.

Lauantailounas

Lauantaina kävimme syömässä paikallisessa ravintolassa, joka sijaitsee järven rannalla, kuitenkin lähes keskellä kaupunkia. Pienen paikan etuja!

Ruoka oli maittavaa: Söimme kukkakaalijuustokeittoa, mantelikalaa, porsaanpaistia, hunajalla maustettuja juureksia, monenlaisia salaatteja ja jälkiruuaksi oli puolukkapannacottaa. Salaattien kanssa oli tarjolla erilaisia siemeniä. Jälkiruokapöydässä oli myös appelsiinikeittoa ja pannaria. Kaikkea ei jaksanut edes maistella.

Ravintola sijatsee vanhassa veturitallissa ja ympärillä on "uniikkeja putiikkeja", kuten he itse mainostavat. Nyt kuitenkin vain ruokailimme. Kesällä oli ihanaa syödä ulkona järvenpuoleisella terassilla, mutta ilmojen viiletessä ulkotilat olivat jo pois käytöstä.

Pihassa vastaan tuli myös autolastillinen rouvia, joiden auto oli hetken päästä pysäytettynä poliisien toimesta kaupungin keskustassa. Kiinnitin huomiota, että yksi rouvista jäi käynnissä olevaan autoon muiden astellessa kaupaan. Lieneekö lähdetty putiikeista maksamatta, kun poliisikin oli heistä kiinnostunut. Surullista!

Maisema ikkunasta oli syksyisen kaunis. Miten voikin olla aina vaan niin värikästä ja aurinkoista! No, lehdet ovat tänään lentäneet siihen malliin, että kohta alkaa lehtipuista suurin osa olla paljaana.

Tapasimme myös tuttuja, joiden kanssa vaihdettiin muutama sananen. Ruoka oli todella herkullista! Pitkään iltaan ei jaksanut muuta kuin sulatella.

Koiruuksia

Ihanaa, perjantai! Tavallisesti meillä olisi alkanut tänään syysloma, mutta tänä vuonna loma on vain kolmen päivän mittainen, sillä maanatai ja tiistai työskennellään. Mokomakin älynväläys jollain!

Lähdimme viemään uutta kottikärryä erämaamökille. Siellä oli Karin kummipoika kihlattunsa kanssa koirineen viikonloppua viettämässä. Siis: ei sähköä ja mökki ollut kylmillään koko syksyn. Aikamoista erähenkisyyttä yöpyä siellä tähän aikaan vuodesta! He ovat olleet mökillä useamman kerran kesän ja syksyn aikana ja sanoivat saunomisen lämmittävän takan kanssa nopeasti tilat, mutta minä olisin vähän toista mieltä. Meikäläisen lihakset ovat niin herkät kosteudelle, että varmasti paikkoja särkisi yöllä. No, nuorten keho on toista maata!

Kaupunkilaiskoirat nauttivat vapaana juoksemisesta ja telmimisestä. Toinen kävi uimassakin eikä tuntunut olevan moksiskaan kylmästä vedestä. Onhan se koirille ihanaa, kun saavat olla koko ajan vapaana eikä niitä tarvitse edes vahtiakaan. Ainoa vaara on puolen kilometrin päässä menevä junarata. Onneksi junia menee tosi harvoin eivätkä koirat lähde yksin niin kauas.

Kottikärryt saatiin kasattua ja koirien vouhotusta oli kiva seurata. Vähän ilma viileni illalla ja nyt kotona oli viluinen olo. Kuuma tee kuitenkin auttoi. Nyt vain oleillaan!

Lahjaa ostamassa

Työtoverini täyttää 60 vuotta. Työyhteisönä muistamme häntä ja kaupunki myös. Koska pikkukoulumme on kuitenkin oma yksikkö, vaikka olemmekin osa suurempaa opinahjoa, olemme aina muistaneet meidän koulussa työskenteleviä ihan omalla lahjalla.

Kävin tänään etsiskelemässä suurta lyhtyä. Löysinkin juuri sellaisen, jota olimme ajatelleet: vaalea, pienillä ruusukkeilla koristeltu, mutta kuitenkin yksinkertaisen tyylikäs. Sisälle lyhtyyn valitsin eri ruskean sävyillä ja valkoisella koristellun kookkaan kynttilän. Kokonaisuus oli oikein kaunis ja kaiken lisäksi vielä kotimaista tekoa, niin lyhty kuin kynttiläkin.

Ihme, että näin helpolla löytyi saajansa oloinen ja antajiensa mielikuvaan sopiva lahja. Joskus miettii päänsä puhki ja ravaa kymmenessä liikkeessä eikä kuitenkaan löydä ihan sopivaa. Nyt tärppäsi heti ensimmäisestä paikasta! Vielä kun saisi isokokoisen lahjan ehjänä saajalleen...

Sadoittain naakkoja

Naakkojen pesintä onnistui kesällä ilmeisen hyvin, sillä meillä lentää kaupungin yllä ilta- ja aamuhämärissä sadoittain naakkoja. Joskus parvi on niin suuri, että ei taida tuhat lintua riittää. Eilen illallakin naapuritalojen katot olivat aivan täynnä lintuja ja toinen mokoma lenteli vielä ilmassa.

Välillä tuntuu kuin eläisi todeksi Hitchcockin Lintuja - paitsi ettei näiden siivekkäiden lähestyminen tunnu pelottavalta. Vähän huimauksen tunnetta tulee, kun katselee niiden lentävän ikkunoiden ohitse katolle tai vinhaa vauhtia ohitse.

Ilta- ja aamuhämärissä alkaa joukkolento, joka on taidokasta seurattavaa. Ihmettelen, miten ne eivät törmää toisiinsa, kun lentävät niin lähekkäin ja kovaa vauhtia. Taas on ikkunan takana harjoitukset menossa!

Joutsenet mökkipellolla

Lähdimme käymään mökillä ja mökkitien varrella oli joutsenia kymmenkunta. Kuvasin niitä mennessä ja tullessa. Upeita lintuja - varsinkin lennossa.

Sen verran arka parvi oli, että kovin kauaa linnut eivät sietäneet kuvaussessiotani. Lähtivät lentoon, vaikka en lähellä ollutkaan.

Veljesjäynää

Maalla olevasta rivitalonpätkästämme meni sähköt eilen. Kari istui koneella ja ihmetteli, kun yhtäkkiä sammui läppäri. Hänellä meni vähän aikaa, kunnes tajusi koko huoneiston olevan ilman sähköjä.

Kari on talossaan isännöitsijä, joten ryhtyi heti selvittämään, onko muilla sama juttu. Ei ollut. Ainoa asunto, joka oli ilman sähköjä, oli meidän. Eipä auttanut muu kuin tehdä sähköyhtiölle vikailmoitus.

Myöhemmin illalla selvisi, että Karin veli, joka asuu samassa taloyhtiössä, oli käynyt ihmettelemässä sähköpääkeskuksessa toisen asukkaan kanssa uutta etäluettavaa sähkömittaria vähän aikaisemmin. Veli sanoi, että he olivat painaneet jotain nappia. "Ei me koskettu tuolta, vaan tästä vähän hipaistiin ja ei se varmaan mitään voinut aiheuttaa..." No, joo...

Kari soitti sähköyhtiölle ja sieltä todella vahvistettiin, että sähköpääkeskuksesta oli käännetty meidän asunnon sähköt pois päältä. Koska mittari oli tuliterä, ei Karikaan ollut siihen vielä tutustunut. Puhelimessa neuvottiin, miten sähköt saa takasin. Tiettyä nappia piti painaa tietyn ajan.

Miehet ovat ikuisia pikkupoikia! Pitää vähän kokeilla, kun nappulan vieressä on houkuttelevasti sormen kuva. Onneksi sähköt menivät pois meiltä eikä esim. viereisestä asunnosta, joka on "kesämökkinä" helsinkiläisperheellä. Olisi tullut jonkin verran vahinkoa, kun omistajat olisivat kuukauden päästä tulleet kylmään kämppään pakastimen sulamisvesien keskelle...

Pikkuisen ollaan naureskeltu jutulle tänään!

Metsän otuksia

Metsän akka - harvahammas,

väkäleuka, suuri suu.

Ihmeotus, juurikutri,

tunteekohan kukaan muu?

                                                                                                  (JP 2.10.13)

Vilinää

Töiden jälkeen lähdin päiväkodista hakemaan itselleni kaverin. Samuel tuli illaksi meille, sillä olen ajatellut hoitaa häntä kerran viikossa, jotta sisareni miehensä kanssa saavat vähän omaa aikaa. Tänään oli minulla ja pikkuviikarilla yhteinen, mukava iltapäivä ja ilta.

Kävelimme päiväkodista meille ja poikkesimme leikkikentällä. Siellä on liukumäki, joka on kovasti Samuelin mieleen. Hississä hän osaa painaa oikeaa nappia ja kävelee isännän elkein tätilään etsimään lelupussia ja työhuoneen pehmoeläimiä. Niiden kanssa kuluikin välipalan jälkeen pitkä tovi.

Pikkukakkostakin katsottiin yhdessä jonkin aikaa, laulettiin, leikittiin sekä piirrettiin. Ensi viikolla maalataan vesiväreillä taulu. Isot siskotkin ovat kaksivuotiaana tehneet minulle omat taideteoksensa ja nyt Samuel liittyy joukkoon.

Hauskaa oli myös seurata kaupungilla kulkevia autoja sekä lenteleviä naakkoja. Yksi haaveri tuli, kun illalla myöhemmin pikkumies kupsahti nurin ja kopsautti vähän päätänsä lattiaan. Onneksi oli matto, joten mitään isompaa harmia ei tullut.

Kun palautin Sampan seitsemän jälkeen kotiinsa, tämä jäi nyyhkimään perääni. Ei edes suostunut heiluttamaan. Voi sentään, miten ihana pikkumies! Ensi viikolla viimeistään tavataan...