Ihanat numerot

Viherkasveja

Ihailen niitä viherpeukaloita, jotka jaksavat nähdä kotona vaivaa kasviensa eteen. Minä olen vähän toista maata. Kastelen viherkasvit kerran viikossa ja jos siihen rytmiin ei sopeudu, saa auttamattomasti potkut meidän huushollista.

Kukkivia ruukkukasveja en myöskään harrasta. Onhan ne kauniita, mutta en jaksa niistä innostua omassa kodissani. Tiedä häntä, mikä siihenkin on syynä!

Tänään huomasin, että yksi viirulilja veteli viimeisiään ja heitin sen pois. Tilalle ajattelin hankkia kultaköynnöksen, joka vehkojen ja latvajukkien kanssa sopeutuu hyvin laiskaan hoitorytmiini. Pari kultaköynnöstä meillä onkin. Niistä en viitsi oksia juurruttaa, kun haluan heti vähän tuuheamman oloisen.

Aiemmin minulla oli paljon viherkasveja. Vuosi vuodelta ne ovat vähentyneet ja muuttuneet kookkaammiksi. Nyt taitaa olla vallalla ajatus "vähän, mutta näyttäviä". Nopeakasvuisia en siedä ollenkaan, kun niitä pitää alvariinsa uudistella.

Joo, kultaköynnöstä lähden huomenna hankkimaan!

Kuvioita jäällä

Kävin mökillä hiihtämässä. Matkalla poikkesin ensin kyläyhdistyksen talvipäivään syömään hernekeittoa. Mökillä viime viikon tuuli ja viima olivat tehneet hienoja kuvioita jään päälle.

Lumi oli paikka paikoin kovettunut hankikantosiksi, joten hiihtelin kevyesti välillä lähes itsekseen vievän kovan kannen päällä. Joissain kohdin, kuten rannassa, oli upottavaa uutta lunta. Aurinko paistoi ihanasti, mutta viima oli kylmä. Piti olla huppu päässä pipon lisäksi.

Sain myös valmiiksi Emmalle tekemäni sukat. Hän pitää näistä "eriparisista". Sukkia on tullut taas tehdyksi niin paljon, että sormien nivelet ovat vähän kankeat. Olisikohan aika vähän huilata!

Kotona piti nukkua päiväunet hiihtoretken jälkeen. Saa nähdä, kuinka aikaisin (tai myöhään) saa unen päästä kiinni illalla.

Suklaalevyn säikäytys

Sisareni koira Nella oli meillä hoidossa hiihtolomalla. Hakuaamuna sisareni soitti paniikissa, että koira oli löytänyt kassista suklaalevyn, Fazerin sinisen, ja syönyt sen kokonaan. Käärefoliostakin oli puolet kelvannut! Perhe oli lähdössä laivalle ja aamun hektisessä kiireessä evässuklaata sisältäneen laukun oli joku nostanut eteiseen odottamaan, vaikka se oli suklaan vuoksi nostettu ylös koiralta turvaan. Siitä Nella oli herkkunsa kaivellut ja syönyt kaiken yhtä palaa lukuunottamatta!

Olemme kaikki sangen tietoisia, että suklaa on koiralle myrkkyä ja voi viedä jopa hengen. Koska syönnistä oli jo aikaa, ei oksettaminen tullut kysymykseenkään. Lääkehiiltä olisi ehkä voinut syöttää. Eläinlääkärikään ei olisi voinut tehdä mitään, sillä vastamyrkkyä ei ole.

Perheen piti lähteä laivalle, tytöt porasivat rakkaan lemmikkinsä kohtaloa ja minä lohduttelin: "Nella on sekarotuinen, sitkeä sissi!" Tosin meinasin parkua itsekin! Sisareni ja miehensä olivat ainoat jo rauhoittuneet, jotka vain totesivat, että tapahtuu mitä tapahtuu!

Minä sain koiran ja varauduin tärinään, ylivilkkauteen ja lopulta karmeaan kuolemaan. Lähdimme kuitenkin mökille hiihtämään ja koiruus oli ihan oma itsensä. Kaksi päivää vahdin ja tutkin sorkkimalla (!) kaikki kakat, Alumiinipaperia tuli ulos, mutta mitään muuta dramaattista ei tapahtunut. Onneksi! Sitkeä koira.

Talous- tai tumman suklaan kanssa olisi käynyt köpelösti! Onneksi oli maitosuklaata ja koira ison kokoinen. Pentuna se pääsi kähveltämään suklaapötkön ja siitä se sai lievää tärinää ja oli selvästi ylivilkas.

Nyt 2 ja puoli viikkoa tapahtuneesta koira on edelleen ihan kunnossa. Selvisimme säikähdyksellä! Lapsetkin oppivat, ettei mitään riskiä pidä ottaa ihmisten suklaanamujen kanssa.

Vaarallinen muovi

Luin uutisen Espanjassa viime vuonna rantaan ajautuneesta kuolleesta kaskelotista. Kuolinsyy tutkittiin ja nyt on selvillä, että kuoleman aiheutti 17 kg roskaa ja erityisesti muovia, joka tukki eläimen vatsan. Muovi on peräisin merestä.

Eipä ole ainutkertainen tapaus! Monille muillekin merieläimille muovi on koitunut kohtaloksi. Myös nisäkkäiden ja kotieläinten kuten koirien elämä on päättynyt muovin vuoksi. Muistan tuttavani koiran käyneen kuoleman kielissä, kun se nielaisi muovisen, piikikkään papiljotin.

Voi meitä ihmisiä, kuinka paljon pahaa me aiheutamme luonnolle, lemmikeille ja kotieläimille saasteilla. Niin paljon kärsimystä! Muovi on nykypäivänä läsnä lähes kaikessa. Katsonpa tähän koneeni ympärille ja pöydältä löytyy vaikka kuinka paljon muovia sisältäviä tuotteita. Elämä nykypuitteissa ei olisi varmaan edes mahdollista tässä mittakaavassa ilman kyseistä ainetta.

Yksi muovi-inhokki minulla nousee yli muiden: muovikassit. Yritän niitä vältellä ja silti kasseja ja pusseja kertyy. Kävellen ruokakauppaan mennessä käytän aina koria. Autossa minulla on kangaskasseja useampiakin, mutta ongelma on, että ne kulkeutuvat joskus sisälle. Kauppaan mennessä luulee autossa olevan ja sitten kassia ei löydäkään. Näissä tilanteissa turvaudun usein paperisen ostoon. Siitäkin herää tosin ajatus, onko se yhtään ekologisempi vaihtoehto.

Tässä muovikassien välttelemisessä Kari on minua paljon taitavampi. Hänellä on aina kangaskassi kauppaan mennessään. Olisinpa minäkin yhtä periaatteellinen myös käytännössä.

Ti-ti-tyy!

TIAISEN KONSERTTI

1. TaIitintti maaliskuulla

mietti näin mielessään:

"Tahdon laulaa riemusuulla

sävelmän uuden tään,

ti-ti-tyy, ti-ti-tyy, ti-ti-tyy!"

2. "Kaiken talven pula juuri

ollut on talista.

Vaan ei auta suru suuri!

Paras lie laulella:

ti-ti-tyy, ti-ti-tyy, ti-ti-tyy!"

3. "Luminietos alentuupi.

Jokohan kevät saa?

Koivun latvat punertuupi.

Tääkös mua hauskuuttaa!

ti-ti-tyy, ti-ti-tyy, ti-ti-tyy!"

4. "Muuttolintuin laulukuoro,

pian saa tänne päin.

Talitintin nyt on vuoro

antaa konsertti näin:

ti-ti-tyy, ti-ti-tyy, ti-ti-tyy!"

                     (säv. & san. Martti Hela)

Valoa

Kun on yli viikon pois kotoa, huomaa selvästi, mitä siinä ajassa ehtii tapahtua luonnossa: Valon määrä lisääntyy huimaa vauhtia.

Aamulla on kahdeksaksi töihin mennessä jo täysin valoisaa ja illallakaan ei kuudelta vielä ole pimeää. Tuntuu hienolta talven hämäryyden jälkeen! Karsinkin jo ylimääräisiä heijastimia takista pois, jota käytän yleensä vain työmatkoilla.

Vaikka ulkolämpömittari näytti aamulla -20 astetta, parin tunnin jälkeen lämpötila oli noussut jo kymmenen astetta. Auringon vaikutus lämpötilaan tuntuu jo selvästi näin maaliskuulla.

Sisällä ruukkukasvit ovat talven lyhyen päivän jäljiltä enemmän tai vähemmän nuukahtaneita. Niissäkin näkyy valon lisääntyminen ja uusia lehtiä alkaa versoa pudonneiden tilalle kovaa vauhtia.

Aamulla töihin lähtiessäni talon nurkalla talitintit lauloivat virkeinä ja muutamat ajoivat toisiaan kisailumielessä takaa. Mahtaako olla lempeä rinnassa? Mökillä huomasin niiden jo kurkkivan pönttöihin kiinnostuneen näköisinä.

Valon lisääntyminen tekee ihmeitä niin luonnossa kuin ihmisissä. Minäkin tunnen vähitellen herääväni talven kestäneestä horroksesta.

Loma vietetty

Nopeasti aina lomaviikko vierähtää - niin nytkin! Viimeistä talvilomapäivää vietettiin 50 km hiihtoa seuratessa. Sen jälkeen kasasin kamppeet ja suunnistin kaupunkia kohti. Kari jäi maalle ja osallistui illalla pidettyyn laavukirkkoon, jonka järjesti kyläyhdistys yhdessä seurakunnan kanssa. Sinne jäi potkukelkka pihalle odottamaan potkuttelijaa...

Yleensä on haikea olo, kun loma päättyy, mutta nyt ei ole laisinkaan sellaisia tunteita. Jotenkin tämä alkava kevät ja valon lisääntyminen tuo intoa ja iloa tuleviin työviikkoihinkin. Pimeys ja talvi alkavat vihdoin olla ohitse! Iloitsen suunnattomasti keväästä ja pääsiäiseenkin valmistaudutaan kohta.

Kotona oli kaikki ok maalla vietetyn viikon jäljiltä. Jotain uuttakin havaitsin: Taloyhtiömme ulko-ovi aukeaa kaukosäätimellä.

Oli mukava kasseja raahatessa painaa vain nappia ja kävellä sisälle lämpimään. Varsinkin meidän talon vanhukset nauttivat siitä, ettei tarvitse punnertaa heikoilla voimilla raskasta ulko-ovea auki. Minäkin nautin kantamuksien kanssa tästä ylellisyydestä. Eikä ollut kovin suuri taloudellinen uhraus taloyhtiöltä!

Nyt puran vielä viimeiset kassit ja sitten pitää alkaa yöpuulle.

Hevosten jäljissä

Meillä on kaksi mökkiä: Toinen se, jossa oleilen 4 kk vuodesta kesän ajan ja toinen Karin suvun, jonka hän joulun alla lunasti sukupolvenvaihdoksen yhteydessä itselleen. Tämä mökki on metsän keskellä korvessa pienen lammen rannalla. Siellä ei ole sähköjä ja on muutenkin toiminut sellaisena "metsäkämppänä", jossa on ollut kiva heittäytyä pitkäkseen metsätöiden lomassa. Joka kesä siellä joku on muutaman yön viettänyt, mutta yleensä siellä käydään vain päiväseltään.

Tänään lähdimme tälle mökille katsomaan, onko metsäautoteitä aurattu ja olihan ne. Puita oli kuljetettu tien varteen ja tie oli paremmassa kunnossa kuin kesällä koskaan. Oma ehkä 300 m mittainen tie oli ummessa. Siinä oli kuitenkin hevosten tekemä polku. Kylällä sijaitsevan tallin rouvalle on annettu lupa käyttää maita ratsastukseen ja olivat näköjään lähiaikoina käyneet taas nauttimassa metsän rauhasta.

Lähdin harppimaan polkua pitkin ja totesin heti, että hevosen askelväli on hieman pidempi kuin minun! ;=) Hanki kantoi myös jonkin verran, joten ihan hyvin pääsin eteenpäin. Harmi vain, että ratsastajat olivat kääntyneet tien puolessa välissä metsäpolulle, joten mökille asti en päässyt. Hangessa oli pieni aavistus meidän joulullisesta rämpimisestä näkyvillä, mutta nyt en viitsinut samaan ryhtyä. Kaikki on mökillä kuitenkin ok (toivottavasti).

Paluumatkalla poikkesimme ostamassa kyläkaupasta suussasulavaa ylikypsää kinkkua ja kotona odotti uunissa Karin tekemät imelletyt perunalaatikot. Nam, miten olivat hyviä!

Kevät alkoi tänään!

Maaliskuun ensimmäinen päivä tarkoittaa sitä, että talvi on takana ja ensimmäinen kevätkuukausi alkanut. Ihanaa! Vaikka sää ei ole ollut yhtään keväinen tänään, niin iloitsen silti talven taittumisesta. Kevät on niin minun vuodenaikani ja talvi jotain ihan muuta!

Eilen oli  +4 astetta lämmintä, tänään saman verran pakkasta ja kauhean liukasta. Aamupäivällä Kari katseli ikkunasta tielle päin ja huomasi, että siellähän oli juuri auto ajanut ojaan. Mitään kummempaa ei onneksi kuljettajalle käynyt ja hetken päästä paikalle näytti tulevan jo isompi auto, jolla ojassa ollut vedettiin tielle takaisin.

Lähdimme käymään läheisessä kaupungissa ja ajoimme todella varovasti, ettei käy hullusti. Muukin liikenne oli rauhallista. Kävimme hoitelemassa muutamia asioita ja sitten pistäydyimme laskettelukeskuksessa muuten vain katselemassa menoa. Virolaisia näytti olevan lomailemassa paljon, niin vuokramökeissä kuin rinteessäkin. Ajelimme uusilla mökkialueilla, joita nousee joka puolelle kuin sieniä sateella. Mistähän löytyy kaikille huviloille omistajat tai vuokralaiset? Kuinkahan kauan laskettelukeskuksen laajeneminen on mahdollista? Rinteitä on jo 21 ja joka vuosi tuntuu jotain uutta olevan tekeillä.

Tuuli oli kylmä, mutta eihän se laskettelijoita haitannut. Minusta on aina kiva käydä hiihtolomalla katsomassa laskettelukeskuksen vilinää jonain päivänä. Harmi, että kamera unohtui kotiin ja käytössä oli vain kännykkä.

Yöksi on luvassa oikein kunnon pakkaslukemat. Talvi ei vielä hellitä otettaan, mutta tietoisuus siitä, että jo maaliskuussa ollaan, tuntuu niiiiiiiin mukavalta!