Raudat hiiteen!

Olen vuosia seurannut sivusta kummityttöni Annan hampaiden oikomishoitoa. Johan on ollut prosessi! Se alkoi joskus alakoulussa 9-10 vuotiaana ja tänään lähes 15-vuotias tyttö soitti innoissaan ja helpottuneena, että loppusuoralla ollaan. Alaleuan raudat poistettiin  ja hammaslääkäri oli luvannut, että yläleuan raudoistakin päästään eroon ennen lumien sulamista. Jee! Iloittiin Annan kanssa yhdessä hienoja uutisia.

Oikomishoito on ihan hyvä ja tarpeellinen asia, mutta sisältää todella raskaita juttuja:

1) Täällä pikkukaupungissa oikomista ei suoriteta, vaan pitää ajaa 100 km lähimpään suurempaan kaupunkiin.  Olen välillä lähtenyt Annaa viemään hammaslääkäriin. Tunnin ajo ja sisällä hoitohuoneessa viisi minuuttia, kun laitteita on tarkistettu tai kiristetty. Sitten sama matka takasin kotiin. Koulusta pitää tietysti olla pois ja samoin kuskina olevan aikuisen työstä, sillä aikoja ei ole saanut illalle. Vähän turhauttavaa!

2) Voi sitä kivun määrää! Suu on ollut monesti hellä ja särkevä, kun rautoja on kiristelty ja muutettu. Limakalvot ovat hankautuneet rikki ja välillä syöminen on ollut todella ongelma. Yöksi Anna on muuttunut lähes kummituseläimeksi: Normaalirautojen lisäksi uimamyssyä muistuttava päähine päähän, josta lähtevät hampaita oikaisevat ja leukaa venyttävät lenkit ja vipstaakit suuhun. Lisäksi "puskuriraudat" huuleen. Kaiken aparaattiarsenaalin kanssa on vielä pitänyt yrittää saada unen päästä kiinni.

3) Juuri paria tuntia ennen lomalle lähtöä tai juhlapäivänä joku hammasrautojen osa on irronnut ja "rautalanka" on porautunut lähes suusta läpi. Mistä apu? Näitä onnettomuuksia on ollut lukemattomia vuosien aikana. Aina jostain on kuitenkin hammaslääkäri esiin kaivettu, tosin välillä aikuisten kipakalla vaatimisella.

4) Laitteet ovat muuttaneet puhetta epäselväksi. Tämä on ollut kurjaakin kurjempaa murrosikäiselle, kun osa äänteistä muuttuu epäselväksi puuroksi. Vastaa siinä tunnilla reippaasti opettajalle ja näytä osaamisesi, kun ennen selvästi artikuloivan nuoren puhe on muuttunut yhdessä yössä sössötykseksi!

Kaiken tämän Anna on urheasti kestänyt. Nyt on tuloksena kauniit hampaat. Lisäksi oikominen on säästänyt leukaniveltä lapsireuman tulehduksen tuhoilta. Annalla todettiin syksyllä reuma, joka on jyllännyt salakavalasti elimistössä jo vuosia, ennen kuin löydettiin pitkällisen etsimisen tuloksena.

Taidetaan pitää kummitytön kanssa Raudoista vapautumisen juhla! Mennään syömään kiinalaiseen...

Paljain jaloin

Kävin tänään noutamassa kirjakaupasta Laura Saven kirjoittaman kirjan Paljain jaloin (Wsoy 2013). Seurasin aikoinani blogia nimeltä Kovaluu. Se oli Lauran ja blogi hävisi yllättäen. Pelkäsin pahinta. Nyt joulun alla luin Nuppien palstalta, että Laura oli todellakin menehtynyt, mutta hänen kirjansa julkaistaan tammmikuussa. Laura ehti kuolla ennen kuin sai tiedon tästä.

Kirjassaan Laura kertoo tuntemuksista, kuinka yhtäkkiä kierukkavammaepäily polvessa muuttuu magneettikuvauksen jälkeen pahanlaatuiseksi osteosarkoomaksi. Kirjassa on blogipäivitysmäisesti välähdyksiä elämästä paheneva syöpä seuralaisena: tavallista perhe-elämää pienen pojan äitinä, hoitoja, ajatuksia tulevasta ja mielessä pyöriviä pelkoja. Rankasta aiheesta huolimatta valoisa kirja. "...elämästään kertaheitolla ulos temmatun ihmisen vimmainen, osittain muistoihin ja päiväkirjamerkintöihin pohjautuva romaani, joka kääntyy lohdulliseksi kertomukseksi vaivihkaa ohikiitävien päivien merkityksestä."

Luin kirjaa pari tuntia iltapäivällä. En olisi malttanut lopettaa, ahmija kun olen. Toisaalta aihe on niin rankka ja tuo minulle itsellenikin paljon muistoja mieleen omalta hoitoajaltani, joten on hyväkin pitää välillä taukoa. Huomasin, kuinka vaikeaa oli lähteä kirjan lukemisen jälkeen tavalliseen kokoukseen. Olisin halunnut vain lukea loppuun ja mietiskellä aihetta.

En tiedä, onko tällaisen entisen syöpäpotilaan kovin järkevää lukea syöpäblogeja tai  -kirjallisuutta. En voi mitään, mutta koen vieläkin syyllisyyttä tietyissä tilanteissa siitä, että minä selvisin hengissä syövästäni, mutta joku toinen ei: ei Laura, ei nuori kolmosten äiti, ei elämän alussa oleva parikymppinen opiskelija... Lista on pitkä. Tiedän, ettei tämän kaltaiset ajatukset saisi vallata mieltä, mutta minkäs teet! Luulen, että nämä ajatukset nousevat pintaan aina, kun kuulen jonkun syöpäsairaan hävinneen taistelunsa. Toisaalta omassa mielessäni näitä mietteitä suurempana on kuitenkin ilo ja kiitollisuus siitä, että saan tänään elää hyvää elämää arjen keskellä ja Herra Hodgkin ei enää hallitse elämääni.

Lauran kirja on arvokas. On hienoa, että hän jaksoi kirjoittaa ajatuksiaan toisille jaettavaksi. Kirja on erityisesti hänen pojalleen Otsolle mutta myös meille kaikille, jotta "se innoittaisi kaikkia lukijoitaan elämään rohkeaa ja itsensä näköistä elämää!"

Kiitos Laura! Toivomuksessasi on haastetta meille kaikille.

(Lainaukset Lauran kirjasta.)

Kiitos 4H!

Tänään sain tarjouksen, jossa paikallinen 4H-yhdistys olisi maaliskuussa järjestämässä kahdelle kakkosluokalle retkeä Seitsemisen kansallispuistoon. Koululle retki ei tuo mitään kustannuksia.

Siis mitä? Meille tarjotaan bussikyydillistä retkeä ihan tuosta vain! No, 4H-yhdistys on joitain vuosia sitten toteuttanut samanlaisen retken kanssamme ja silloinkin olin huuli pyöreänä ilosta. Kaupungin rahat ovat tiukassa ja vanhempien kukkarollakin on ihan tarpeeksi kävijöitä. Tuntuu hienolta, että joku yhdistys tarjoaa koululaisille mielenkiintoisen päivän. Olemme yleensä tottuneet siihen, että meiltä vaaditaan vain säästöjä.

Todella ihana juttu ja tartumme tarjoukseen varmasti. Kiitos 4H! Teette hienoa työtä. Seitsemisen luonnonpuisto on oikein kiva käyntikohde niin lapsille kuin aikuisillekin.
(Kuvat vuoden 2011 retkeltä.)

Sunnuntaitöitä

Tänään olen viettänyt aurinkoista sunnuntaita levon ja työn merkeissä. Kävin kävelemässä ja samalla retkellä katsomassa äitiä. Olin pessyt hänen lakanapyykkinsä ja palautin puhtaat liinavaatteet. Aurinko paistoi pilviharson takaa ja pirteä pikkupakkanen puri poskia.

Illalla innostuin tekemään oppilaista pientä sanallista arviointia. Ekaluokkalaiset eivät saaneet todistusta vielä jouluna, joten sanallinen palaute opiskelun sujumisesta on nyt paikallaan. Paljon edistymistä on ehtinyt tapahtua loka-marraskuisen arviointikeskustelun jälkeen. Kaikki lukevat ja se on todella hieno juttu!

Ai niin: Olen netissä viettänyt paljon aikaa ja nyt on sitten järkkärikamera tilattu. Canoniin (EOS 600d 18-55 IS) päädyin. Myöhemmin tilaan vielä macro-objektiivin (EF 100m f/2.8L macro IS usm, jos tähän runkoon käy), kunhan raaskin rahat siihen tuhlata. Runko on tällaiselle harrastelijalle varmasti riittävän hyvä. Objektiivi tuntuu loistavalta valinnalta, mutta on aika tyyris hinnaltaan! Pitkää putkea voinkin sitten lainata Karilta. Taidan olla ihan tyytyväinen ratkaisuuni.

Kameran valinta

Olen viime vuosina innostunut valokuvauksesta. Digikameran käyttö on niin näppärää ja kuvien taso hyvä verrattuna vanhoihin filmisellaisiin. Tarkoitan siis sitä, että filmikameran kanssa piti todella osata kuvausta, jos aikoi laadukkaita kuvia aikaansaada. Digikamerat ovat mielestäni tällaiselle harrastelijalle paljon helpompia.

Olen ottanut kuvia omalla Canonin PowerShotilla ja Karin Canonin järkkärillä. Nyt tekisi mieli ostaa ihan oma järjestelmäkamera, sillä Karin järkkäri on tietenkin väärässä paikassa silloin, kun itse haluaisin kuvata. Canoniin varmaan kallistun, kun olen sitä tottunut käyttämään. Muutama objektiivi pitäisi myös hankkia, ehkä macro ja zoomi normaalin 18-55 lisäksi.

Mielenkiintoista tutkia eri vaihtoehtoja. Saa nähdä, mihin päädyn. Hyviä neuvoja otetaan vastaan!

Perjantaita pakkasessa

Oikein kunnon pakkasissa on tämä päivä vietetty. Aamulla näytti täällä korkealla -25 ja kaupungin ulkopuolella kertoi työtoveri auton mittarin käväisseen alimmillaan -32 asteessa. Ihanaa! Pakkasta ja aurinkoa! Aivan minun ilmani.

Otin äsken ikkunasta auringonlaskusta kuvia. Hienon näköistä, kun taivas on purppuraa ja savuja nousee joka puolelta pystysuoraan taivaalle.

Töistä lähdin vauhdikkaasti pikku Samuelia hoitamaan. Äitinsä oli työneuvottelussa ja minä vahdin poikaa sillä aikaa. Oikein pelkäsin neuvottelujen tuloksia. Sisareni on hoitovapaalla ja sillä aikaa työkuvioissa on ollut suuria muutoksia, kun työnantaja on vaihtunut. Sisareni palaa töihin huhtikuun alussa.

Paljon on maailmalta kuulunut uutisia, kuinka työntekijä palattuaan onkin saanut kuulla, ettei töitä enää riitäkään tai työnkuva on muuttunut radikaalisti, ilman että siitä on edes neuvoteltu. Onneksi nyt näytti ihan hyvältä, vaikka tulevaisuus tuokin varmasti muutoksia. Saa sisareni ainakin viettää viimeiset hoitovapaan kuukaudet rauhassa ja tietää, mihin palaa. Mitä myöhemmin seuraa, sitä ei kannata vielä murehtia. Työelämä on arvaamatonta nykypäivänä meillä kaikilla!

Pitäisi laittaa vaatetta päälle ja lähteä ruokakauppaan... Pirteää viikonloppua!

Antoniuksen päivänä

Luin tänään huvikseni Kustaa Vilkunan kirjaa Vuotuinen ajantieto. Siitä selvisi, että tänään vietetään Pyhän Antoniuksen, kuuluisan erakon päivää. Mynämäen ja Kalannin kirkoissa on nähtävänä  kalkkimaalauksena kuvat tästä pyhimyksestä. Hänet on esitetty usein sian kanssa. Virossa Antoniuksen päivä on ollut paljon tärkeämpi kuin meillä.

Antonius on Suomessa ollut eräänlainen sikojen patronus. Sian syntyä esittäviä loitsuja on esitetty Antoniuksen päivänä sekä vaikeissa tilanteissa sikojen menestymiseksi. Siansorkista valmistettu ruoka on kuulunut myös aikoinaan tähän päivään.

No, enpä ole ennen tällaisesta päivästä mitään tiennyt!

Päiväunia

Jostain kumman syystä olen ollut todella väsynyt iltapäivisin. Kahtena edellisenä päivänä kello viiden aikaan on alkanut väsyttää niin, että on ollut pakko kellahtaa vähäksi aikaa sängyn päälle päiväunille. Tunti - puolitoista siinä on vierähtänyt. Eilen illalla olikin sitten vähän hankalaa saadaa yöunista kiinni. On tainnut jäädä lomarytmi päälle tai sitten tämä on sairastetun kuumetaudin jäänteitä.

Hyvin nopeasti jää päikkärikierteeseen, jolloin elimistö alkaa vaatia nokosia tiettyyn kellonaikaan. Tai ainakin minulle saattaa joskus käydä näin. Tänäänkin oli pakko neljän jälkeen ottaa pienet torkut. Sen jälkeen olikin pirteämpi olo.

Nyt pitäisi päästä takaisin normaaliin rytmiin. Jos päivänokosia harrastan, ne pitää ottaa tarpeeksi aikaisin iltapäivällä, etteivät sotke yöunia ja niiden pitää olla lyhyet sellaiset.. Toisaalta päiväunet ovat mielestäni sitä arjen luksusta, mutta ei ole sekään mukavaa, että elimistö vaatimalla vaatii nukkumista. Yritänkin saada takasin rytmin, jolloin arki sujuu ilman päivänokosia ja viikonloppuna sitten voi kellahtaa pitkäkseen koska huvittaa. Saa nähdä, onnistunko!

Valtakunnan ykköskissa

Tässä meidän rakkaat, jo edesmenneet kissat Ossi ja Kuu. (Kuvat Taito-Kuva) Mutta mikä on neva masquerade?

Niin olen vuosien varrella pudonnut kissanäyttelymaailman trendeistä, että Tarjo Halosen lahjakissan rotu ei sanonut minulle mitään. Kuva näytti siperiankissalta tai birmalta, mutta neva masquerade -rodusta en ollut edes kuullut.

Seitsemän vuotta (1987-1994) kiersin norjalaisen metsäkissan ja kahden persialaisen kanssa maailmaa kissanäyttelyissä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Vieläkin kuulun rotuyhdistykseen, mutta harrastamiseni näkyy vain lehden lukemisena. Yhtään kissaa ei enää ole ollut seitsemään vuoteen talossakaan. Niinpä piti oikein googlata tuota Halosen tulevan kisumirrin rotua.

Neva masqueradella on sama rotustandardi kuin siperiankissallakin silmien ja turkin väriä lukuunottamatta. Kissa kuuluu siis naamioväritteisiin ja sillä on siniset silmät. Fife hyväksyi nevan alustavasti 2009 ja täyden hyväksynnän se sai vuotta myöhemmin. Neva on hyväksytty siis Suomessa siperiankissan sisarrotuna.

Toivottavasti Tarja Halonen pitää hyvän huolen kissastaan. Rotukissa tai maatiainen - ei mitään eroa, sillä jokainen kissa tarvitsee rakastavan perheen antaman kodin ja huolenpidon. Onnea pienelle veijarille!

13.1.13

Tänään on vain otettu rennosti. Katseltiin telkusta sekä viestejä että ampumahiihtoa. Ulkona on pikkupakkanen, -4 astetta, vaikka eilen mielestäni luvattiin paljon enemmän. Luonto on kauniin valkoinen.

Olo on jo ihan entinen, yskä tosin vaivaa. Suunnittelimme lähtevämme pikku-Samuelia katsomaan, kunhan hän ensin herää päiväuniltaan.

Hieno päivämäärä tänään!