Hyvää isänpäivää!

Muotokuva susta,
olet kiva musta!

Toivon hyvää päivää
vailla huolen häivää.
                (JP 7.11.12)

Onnea kaikille isille! Lapsena aina ihmettelin, miksi äitejä juhlitaan muttei isiä. Jo vuonna 1970 päivä merkittiin joihinkin kalentereihin ilman Helsingin yliopiston päätöstä ja vuonna 1987 isänpäivästä tuli liputuspäivä.

Teimme koulussa ekaluokkalaisten kanssa kortin, johon sai kanteen piirtää muotokuvan jostain henkilöstä, mm. isästä. Jotkut piirsivät papasta, jotkut äidistä. Niistä tuli varsin veikeitä ja hauskoja. Kehyksenä oli tapetin pala ja varsinainen korttipohja oli värillistä kartonkia.

Kotona kaivelin askartelutarpeet esille ja Kari sai luvan tehdä samanlaisen kortin isälleen. Eipä viisikymppinen mies paljon hätkähtänyt, kun löin puuvärit eteen työtä varten. On vuosien varrella tottunut monenlaiseen ;=)  Kiltisti piirsi muotokuvan omasta, 87-vuotiaasta isästään. Hieno tuli, ihan näköinenkin!

Oma rakas isäni kuoli leukemiaan v. 1984 51-vuotiaana. Olin silloin 23. Hän oli turvallinen, huolehtiva, iloinen ja huumorintajuinen isä. Paras isä minulle. Vieläkin on ikävä, vaikka hänen poismenostaan on jo 28 vuotta.

Minä vien oman isäni haudalle kynttilän ja sitten jatkamme juhlimaan Karin isää. Annamme tuon yllä olevan muotokuvan. Saa nähdä, riittääkö päivänsankarin huumorintaju. Toivottavasti!

Pupunen

Tämä pieni pupu oli päivähoidossa tädillä tänään. Kaikki sujui hienosti ja lopuksi vetäisi vielä lähes kahden ja puolen tunnin päiväunet. Äitinsä tuli sillä aikaa hakemaan ja saimmekin jutella pitkästä aikaa rauhassa, kun pieni herra vain nukkui ja nukkui.

Nyt on minun vuoroni! Siis mennä päiväunille  :=)

Valion mainos

Tänään perjantai-iltana A-studion Stream keskusteli Valion maitomainoksesta nousseesta kohusta. Ohjelmassa oli mukana Valion edustaja, maitotilallinen ja kirjailija, joka kritisoi voimakkaasti mainoksen väitettä lehmistä perheenjäseninä ja yleensäkin lehmien pitoa parsinavetoissa.

Voi hyvät ihmiset! Kaikesta kohu nousee. Olen katsonut mainoksen monta kertaa, eikä se mielestäni anna väärää tietoa, ruusuista unelmaa tai mitään muutakaan ärsyttävää. Lehmät näytetään kauniina kesäpäivänä laitumella ja tuodaan esille, että niistä pidetään hyvää huolta ja niillä on nimi. (Lehmän nimi minua huvittaakin mainoksessa, kun äidilläni on sama!)

Mainos on aina mainos, ei dokumentti. Samaa idyllistä lehmän kesäarkea seuraan joka suvi mökkitien varrella, josta tuo kuvakin on. Lehmät nauttivat ulkona olostaan lehmämäisellä tavalla, mutta eivät varmasti nauttisi esim. enää tänään. Hyvä, että pääsevät talveksi navettaan.

Kumpi sitten on parempi: parsi vai pihatto? Kummassakin on hyvät ja huonot puolensa, mutta siitä olen varma, että suurin osa maitotilallisista ihan oikeasti huolehtii hyvin lehmistään. Aina on poikkeuksia kuten jokaisessa ammattiryhmässä.

Niin eläinystävä kuin olenkin sydänjuuriani myöten, haluan tiedostaa, että eläin on eläin, ei ihminen. Suuri ongelma tänä päivänä onkin eläinten inhimillistäminen liikaa. Siitä vasta ongelmia tuleekin!

Valion mainoksessa ei ole minun mielestäni mitään vikaa!

Ps. Kannattaa lukea esim. Navetan ovelta -blogia, jonka kautta huomaa, kuinka tärkeää eläinten hyvinvointi on tilalliselle.

Pakkaspäivän piikki

Aamulla herätessä oli taivaanrannassa selkeää. Työmatkalla taivas jo kirkastui ja päivällä paistoi aurinkokin hetken aikaa. Tämän syksyn valtavien vesisade- ja sumupäivien jälkeen kirkas pakkaspäivä tuntui virkistävältä. Toisaalta kotiin tullessa aurinkoa ei enää missään näkynyt. Savut nousivat lähes pystysuoraan ja pakkasella pysytään vielä yökin.

Sain tänään influenssarokotteen. Olen taudin ehkä kaksi kertaa saanut aikuisiällä ja oli aika kamalaa viikon kestävine korkeine kuumeineen ja särkyineen. Olen Hodgkinin lymfooman sairastamisen jälkeen ottanut joka vuosi rokotteen ja ollut siihen tosi tyytyväinen. En pelkää narkolepsiaa enkä mitään muutakaan sivuvaikutusta, mitä rokote voisi tuoda tullessaan. Haluan säilyä talven terveenä ja siihen työnantajan tarjoama rokote on oiva apu.

Eikä piikitys sattunut yhtään...

Klassikko

Tänään erityiskoulun musiikkitunnilla soitimme oppilaiden kanssa improvisoiden pianolla "kiinalaista" musiikkia. Sai käyttää vain mustia koskettimia, joilla siis syntyy pentatonista musiikkia, jota voisi kuvitella aasialaissävyitteiseksi. Minä säestin ja jokainen oppilas sai tulla painelemaan mustia koskettimia vuorollaan. Kuulosti ihan kiinalaiselta!

Pieni poika tuli kasvot loistaen omalla vuorollaan soittamaan. Kun hänen osuutensa loppui, hän kääntyi yleisöön päin ja kajautti kovalla äänellä: "Se oli klassikko!"

Kyllä kutkutti meidän aikuisten nauruhermoa!

Malakiaksen päivä

Vuodesta 1708 vuoteen 1928 tämä päivä oli Malakiaksen päivä. Nykyisin kalenterissa lukee Reima tämän päivän kohdalla.

Vanhat nimet ovat palanneet muotiin. Malakiasta ei kylläkään koulun ekaluokalla istu, mutta Leevit, Hildat, Aatut, Severit ja Elsat ovat tämän päivän ekaluokkalaisten nimiä. Jotenkin ihania minun korvaani!

Vuosituhannen lopussa oli buumina napata ulkolaisia nimiä. Suomalaisissa nimissäkin koot korvattiin c-kirjaimin, joten Lucas oli ihan tavallinen kirjoitusasu ja Pricillaa huudettiin välitunnilla.

Tänään vanhojen nimien rinnalla annetaan paljon keksittyjä tai luontoon liittyviä nimiä. Vauva halutaan pitää täysin ainutkertaisena antamalla sille nimi, jota ei ole kellään muulla. Viikonloppuna bongasin lehdestä kastettujen joukosta mm. Jooan ja Caspian sulassa sovussa Einon, Viljan sekä Kaarlon kanssa.

Meidän suvun nuorimmainen sai viime syksynä näihin aikoihin nimekseen Samuel. Olin ihastuksissani nimestä. Sisarillaan on myös vanhat sukumme nimet. Samuel opettelee juuri puhumista. Saapa nähdä, mihin muotoon hän omansa vääntää.

Toisaalta pitää muistaa nimistä puhuttaessa vanha totuus: "Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä." Omaani, joka on peräisin Aleksis Kiven Nummisuutareista, olen ollut ihan tyytyväinen!

Sunnuntaityö

Jo lapsuuskodissa opetettiin, että pyhätyöllä ei ole siunausta. Olen taipuvainen ajattelemaan vieläkin samalla tavalla ja yleensä pyrin erottamaan arjen pyhästä. No, tänään ei niin käynyt.

Äitini tuli kanssamme syömään iltapäivällä ja sen jälkeen ryhdyin pesemään ikkunoita. Pesen ne aina näin syksyllä myöhään, sillä kevätpesussa ei ole mitään järkeä, kun en ole ikkunoista kesäaikana ulos katselemassakaan.

Ostin viime keväänä mainoksen uhrina uuden pesimen ja kieltämättä esittelymies ei turhaan kehunut: Työ sujui joutuisasti. Tosin en ehtinyt ennen hämärää pesemään kuin kaksi, mutta onhan se jo melkein kolmasosa urakasta! Ensi viikolla jatkuu...

Ainakin näin pimeässä (!) ikkunat näyttävät puhtailta. Kiva, kun voi nostaa säleverhot ylös. Nyt voi nauttia kauniista maisemasta ainakin hetkisen aikaa puhtaiden lasien läpi. Käytin tilaisuutta hyväksi ja räpsin muutamia kuvia samalla, kun ruutu oli pesun aikana auki.

          
Meillä on pitkästä aikaa kaupunkikuvassa nostokurki. Uutta kerrostaloa ei ole rakennettu vuosikymmeniin, mutta nytpä sellainen nousee työpaikkani lähelle. Huoneistoja markkinoidaan paraikaa ja osa on jo mennyt kaupaksikin. Aika hinnakkaita ovat.

Päivä on ollut sumuinen ja harmaa. Välillä hieman aurinko pilkisti. Säätiedotus lupasi viikolle lumisadetta!

Pyhäinpäivänä

Marraskuun hämärä on roikkunut paksujen pilvien kera pyhäinpäivän yllä. Lähes koko päivän on satanut, välillä kunnolla, välillä tihuttaen. Viikko sitten sataneet lumet ovat sulaneet ja maa on marras...

Olin pyhäinpäivän muistojumalanpalveluksessa kuoron kanssa. Laulumme sujuivat kauniisti ja olin niin ylpeä koko kuorosta: Vaikka minä, kuoromme varajohtaja, olin se suurin epävarmuustekijä, yhteinen harjoittelutyö ja vakaa tahto saada laulut kuulostamaan hyvältä, tuottivat satoa. Onnistuimme! Tästä on mukava jatkaa kohti adventtia ja joulua sekä toivoa, että tammikuussa meillä olisi taas vakituinen kanttori seurakunnassamme vastaamassa myös kuorosta.

Kotiin tultuani söimme Karin tekemää ah niin maukasta lammasta ja valkosipuliperunoita ja lähdimme käväisemään mökillä. Hämärä laskeutui jo järven ylle, mutta näin kuin näinkin tuikata narsissit ja krookuksen sipulit multaan.

Paluumatkalla veimme kynttilöitä isovanhempiemme haudoille. Oli niin kaunista satojen liekkien tuikkiessa pimeydessä. Sadekin ehtyi viimein. Kuuntelimme autossa pyhäinpäivään hyvin sopivaa klassista toivekonserttia.

"Teitä rauhan saanehia,
nyt me mielin muistelemme,
siunailemme,
niinkuin syksy suveaan..."
(Lauri Kalliala)

Sielujen päivänä

Agricola suomensi aikoinaan latinasta tämän päivän 2.11. nimeksi "kaikkien kuolleiden uskollisten sielujen päivä". Myöhemmin kansanomainen nimitys oli sielujen päivä. Päivä oli piioille ja rengeille tärkeä, sillä silloin saatiin palkka. Juhlaruokana syötiin maitovelliä viimeistä kertaa, sillä lehmät alkoivat mennä umpeen. (Vilkuna K. 2001. Vuotuinen ajantieto. Keuruu: Otava ) Koulussakin meillä oli tänään sopivasti mannapuuroa ruokana.

Meillä kun ei ole niitä lehmiäkään, niin on pitänyt käydä ruokakaupassa oikein kaksi kertaa tulevan juhlapyhän merkeissä. Kari aikoo laittaa huomenna pyhäinpäivän kunniaksi lampaankyljyksiä ja valkosipuliperunoita. Kyljykset olivatkin jo pakkasessa, mutta minä olen juossut hakemassa muita aineksia.

Pyhäinpäivän ruokana on ennen ollut pohjoiskarjalais-savolaisella alueella lammaspaisti, joten perinteitä kunnioitamme pysymällä ainakin lihan suhteen oikeassa eläimessä, vaikka maakunta onkin eri. Lammasta emme olekaan vähään aikaan syöneet.

Etsiskelin myös hautakynttilät valmiiksi. Huomenna teemme varmaan jo perinteeksi muodostuneen kierroksen kahdella hautausmaalla, kunhan ensin kunnialla selviän kuoron kanssa päivän haasteista. Pitääkin ennen nukkumaan menoa vielä tarkistaa huomista varten nuotit ja että äänirauta on varmasti mukana.

Valkohäntäkauris kavereineen

Kari lähetti tänään Driven kautta maalta kuvan valkohäntäkauriista. Hän oli autolla liikkeellä ja huomasi pellolla liikettä. Kameraa ei tietenkään ollut mukana. Hän oli kääntänyt auton ympäri ja porhaltanut hakemaan. Kauriit olivat vielä samalla paikalla, mutta häiriintyivät sen verran, että vain yhden kuvan niistä ehti ottaa. (Jos haluat nähdä laatukuvia kauriista, menepä Eeron blogiin!)

Voi minua, kun vain raadan töissä ja missaan kaikki tällaiset hauskat jutut! Toisaalta nykyajan tekniikka on aivan mahtavaa: Kuva vain "pilveen" jaettuun kansioon, naps ja se on myös minun käytettävissäni. Kätevää! Pilvipalvelua on tullut kokeiltua moneen otteeseen ja se on aivan verraton juttu. Säästää aikaa ja vaivaa.

Mutta olisi kyllä hauskinta nähdä livenä näitä nelijalkaisia!