Tänään Sydän-Hämeessä Padasjoella seikkaillessani eksyin paikalliseen S-markettiin. Tuntui hienolta huomata, että leipähyllyllä oli runsaasti paikallisen leipomon leivonnaisia. Joka kaupassa vastaan tulee Oululaisen jälkiuunileipää, Pågenin pullia ja Vaasan ruispaloja, mutta minä mielelläni poimin mukaan jotain paikallista.
Kesällä Kainuussa syötiin Hyvärisen leipomon - ah, niin ihania - rönttösiä, Konnevedellä paikallisen leipomon ruislimppua ja syksyllä Sallassa lähipellon nauriita. Ihan erilaisia makuja kuin niissä "joka kaupan leivissä ja pullissa" yhtään niitä kuitenkaan väheksymättä. (Pidän itse Vaasan ruispaloista kovasti!)
Kun olin ensimmäistä kertaa aikoinaan Kanarialla, en uskonut silmiäni, kun yhden ravintolan edessä oli ruokalistalla suomalaisia varten perunamuusia ja lihapullia. Hmmm... Minä en halua matkoilla ollessani syödä samaa kuin kotona. Mitä erikoisempaa, sen parempi! Paljon jää matkalla kokematta, jos pitää syödä vain pizzaa päivästä toiseen.
Padasjoen leipomon tuotteista ostin tällä kertaa teeleivän ja sekaleivän. Hautausmaakierroksen jälkeen kotona nälkä jo kurni vatsassa ja hieman oli viluinen olo. Onneksi viikonlopun kanakeittoa riitti tällekin päivälle ja Padasjoen leivät maistuivat kuuman keiton kyytipoikana.
Esi-isien mailta makoisia makuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti