Jostain syystä heräsin aamulla jo klo 4.45. Torkuskelin kuitenkin radiosta klassista kuunnellen puoli kahdeksaan. Sitten lähdin heti aamupalan jälkeen sadan km:n päähän viemään orvokkeja isovanhempien haudalle.
Hauta on seurakunnan hoidossa. Joitain vuosia sitten joku toi sinne ruusun, joka nyt oli juurillaan valloittanut koko kukkatilan. Koska kesäkukat eivät olisi mahtuneet kasvamaan, kiskoin koko ruusun irti. Siinä olikin hommaa. Isot juuret se oli ehtinyt kasvattaa, mutta minä vein kuitenkin kisassa voiton.
Hoidin samalla kaupungissa monta asiaa. Kotiin ajellessa valmistauduin kuninkaallisiin häihin kuuntelemalla Ylen ykköseltä häämusiikkia. Widorin viides soi niin riemukkaan komeasti... Vähän kiire tuli ja vauhdikkaasti kurvailin viimeiset kilometrit. Kun syöksyin sisään television ääreen, oli morsian juuri astumassa sisään kirkkoon. En siis menettänyt mitään tärkeää ;>)
Vapautunut, kaunis morsiuspari sai toisensa. Hääpuku oli ihana yksinkertaisuudessaan ja kirkossa esitettiin jousiorkesterin sekä sellon sävelin tuttuja, kauniita klassisia sävelmiä.
Vihkimisen seurasin, sitten vietinkin ulkona koko iltapäivän ja illan. Puukiipijä juoksenteli vaahteran rungolla, sitruunaperhoset lentelivät ja kivikkokasvit alkavat avata nuppujaan. Pienet nokoset nukuin ulkona oppilaiden arviointien lomassa. Työasioita siis ahersin, kuten kaikki opettajat näinä viikkoina.
Ah, tätä lämmintä kevättä, joka ihan kesältä tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti