Luin juuri Lina Nordquistin esikoisromaanin Minne ikinä menetkin. Kirja on äänestetty Ruotsissa Vuoden kirjaksi 2022. Kirjailija on ruotsalainen kansanedustaja ja lääketieteen tutkija ja mielestäni varsin kelpo, omintakeinen kirjoitustyyliltään. Kirja imaisi mukaansa ja luin sen kahdessa päivässä, vaikka sivuja oli lähes 400 ja fontti aika pientä.
Minne ikinä menetkin -romaani kertoo rinnakkain kahden naisen tarinan, toinen 1900-luvun alusta, toinen 70 vuotta myöhemmin. Aluksi oli hiukan vaikea päästä juonesta kiinni, kun kahden tarinan henkilöt piti pitää koko ajan mielessä. Kun lukeminen eteni, kirja imaisi mukaansa, enkä olisi malttanut sitä kädestäni laskea.
Kirja kertoo Unnan ja Kåran tarinat. Unnan tarina alkaa Norjasta ja päätyy Ruotsin Hälsninglandiin pieneen torppaan, missä Kårakin myöhemmin elää. Molemmilla on koettelemuksensa ja salaisuutensa. Tämä historiallinen romaani kertoo hyvin paljon naisen asemasta ennen, perheen keskinäisestä riippuvuudesta ja rakkaudesta. Tumma perusväre säilyy, joten ihan helppoa kirjan lukeminen ei ole. Silti se on niin mielenkiintoisesti kirjoitettu, että uteliaisuus pysyy yllä loppuun saakka.
Onneksi tämä osui käteeni kirjaston hyllystä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti