Sain kaverin mökille. Musta kyy kiemurteli pihassa ja ennen kuin ehdin henkäistäkään, se oli jo livahtanut valkovuokkojen lehtien seasta varvikkoon. Sen koommin sitä ei ole näkynyt. Mietiskelin, jos se sattuisi olemaan koiras ja vain läpikulkumatkalla etsimässä naaraita. Tai jospa se on löytänyt viereisiltä mökeiltä paremman reviirin, hih! Varmuudeksi ilmoitin naapureille ja varvikossa kulkiessa laitoin saappaat jalkaan.
Edellisestä käärmehavainnosta on 22 vuotta. Kuvan käärme on tämä yksilö, musta silloinkin. Se kuljetettiin saavissa autolla kuuden kilometrin päähän, kun oli juhannuksen aikoihin asettunut taloksi ja löytyi aina samaan kellonaikaan ja samalta kannolta paistattelemasta päivää.
Talvella mietiskelinkin, mitä mahtaa käärmeille tapahtua, kun mökkitiellä useammassa paikassa on hakattu metsää, mikä on varmaan mullistanut käärmeiden elämän. Epäilin jo silloin, että niitä voi mökkipihassa tänä kesänä tavata. Oikeassa olin.
Illalla kävelin pihatiellä ja yhtäkkiä jokin sorsalintu lensi metsästä meille kovasti kaakottaen ja melkein tuli päin. Vaistomaisesti kyyristyin ja kun katsoin selkäni taakse, siivekäs lensi puiden välistä järvelle. Jokin sorsa! Olikohan ollut metsäkoneen jäljistä etsimässä jotain syötävää? Melkein otsaan lensi!
Tämä viikko on tuonut jännitystä mökkielämään. Saappaat siis jalkaan ja kypärä päähän, niin hyvin selvitään, hih!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti