Luonnossa kukkii monenlaiset kukat, kuten musiikissakin.
Lauantaina kuunneltiin Tuupalan täydessä salissa Olli Mustosen tulkinta Prokofjevin pianosonaatista nro 8, "Sotasonaatti". Olihan hieno, voimakas ja taidokas tulkinta! Pianisti oli varmasti puhki esityksen jälkeen, sillä niin oli kuulijakin. Väkevä soitto kävi luihin ja ytimiin. Mustosen soittoa on mielenkiintoista myös katsella, erityisesti hänen kätensä liikkeitä, jotka ovat välillä ihan hypnoottisia. Runsaat aplodit palkittiin vielä ylimääräiselläkin, mitä Kuhmossa harvoin kuulee.
Samassa konsertissa Iiro Rantala ja Antti Tikkanen soittivat Mozartin sonaatin viululle ja pianolle. Esitys oli ihan ok, mutta minkäs seepra raidoilleen voi: Minua kuuntelijana häiritsi lakki päässä konsertoinut pianisti, kun vieressä oleva viulisti oli kuitenkin normisti pukeutunut. Olen niin vanhanaikainen näissä asioissa, että sisällä kulttuurimme mukaisesti miehet ovat ilman päähinettä. Näin olen oppilaillekin vuosikaudet opettanut. Asia erikseen ovat rennot iltamat, joihin voi pukeutua miten lystää, mutta nyt ei ollut sellaisesta tilaisuudesta kyse. Lätsä päässä Mozartin tulkinnassa osoitti minusta vain huonoa tyylitajua tai sitten oman "identiteetin" turhaa korostamista.
Viimeisenä konserttina tänä vuonna kuuntelimme illalla vielä kirkossa Vivaldin Neljä vuodenaikaa, Rossin, Netzelin, Paganinin ja Bachin teoksia. Muut olivat mukavia ja hyvin tulkittuja, mutta tällä kertaa Vivaldi jätti ihan kylmäksi. Soitossa oli välillä havaittavissa jopa epävarmaa, onttoa ja rumaa saundia, joka ei mielestäni kuulu tähän teokseen laisinkaan. Erilaisia kokeiluja saa toki tehdä, mutta tästä emme pitäneet yhtään. Suosionosoitukset olivat kuitenkin vahvat, joten suurin osa kuulijoista oli ilmeisesti tyytyväisiä soittajien näkemykseen, vaikka me hieman kulmiamme kohottelimmekin.
Nyt on Kuhmo paketoitu ja musiikintäyteinen kaksi viikkoa lopuillaan. Pian huristellaan kotiin! 😄
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti