Konserttien välissä olemme käyneet Ikolan pappilan rannassa uimassa tai vain muuten lekottelemassa koskimaisemasta ja auringosta nauttien. Näimme pari kertaa, kuinka telkkäemo kurmuutti poikasiaan, aika kovanokkainen oli. En tiedä, vieroittaako se poikasia vai mikä mahtoi olla tarkoitus. Kun poikanen lähti kauemmaksi, emokin rauhoittui.
Pappilarakennus on remontoitu viihtyisäksi joitain vuosia sitten ja siellä on usein kamarimusiikin ajan toiminut seurakunnan kahvio. Nyt kahvio oli heinäkuuksi vuokrattu yrittäjälle, mutta monenlaisia herkullisia leivonnaisia oli edelleen tarjolla.
Tänä kesänä pappilan pihamaa oli kokenut suuren muutoksen. Rannan puolelle oli rakennettu viihtyisä terassi ja pihamaan kulkureitit oli kivetty, kunttaa tuotu ja nurmikot kylvetty uudelleen, varsin perusteellinen pihasaneeraus oli valmistumassa.
Sisällä kahdessa salissa oli Aino Appelgrenin taidenäyttely.
Eläinteoksen ehdimme juuri ja juuri nähdä, sillä onnellinen uusi omistaja tuli sen hetken päästä noutamaan luultavasti hyvään kotiin.
Joimme pappilassa hyvät mansikkakakkukahvit ja sitten lähdimme vielä rantaan hetkeksi huilahtamaan ennen seuraavaa konserttia. Aurinko paistoi kuumasti, mutta seuraavana päivänä kaupasta pyöräillessäni kotiin sää jo muuttui: Osuin valtaisaan ukkoskuuroon ja kastuin aivan läpimäräksi. Silmätkin olivat niin täynnä vettä, etten tietä tahtonut nähdä. Mutta ei haitannut! Ukkonenkin kuuluu kesään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti