Kummityttöni on ottanut koiran. Perheen vanha sekarotuinen kuoli vuosi sitten ja kyllä Nellaa surtiin. Kummityttöni asuu jo omillaan, tekee graduaan ja valmistuu luokanopettajaksi keväällä. Hän oli sitä mieltä, että nyt tai ei koskaan! Kun opiskeluja ei ole oikeastaan muuta jäljellä kuin gradun teko, on aikaa olla pennun kanssa ja opettaa sitä tavoille.
Tricolor collien pentu oli tietenkin pienenä aivan syötävän hurmaava veijari. Nyt se on jo puolivuotias nuori herra. Siitä on paljon iloa, mutta tietenkin myös vaivaa. Nyt kuulemma taistellaan rappusten pelon kanssa, mutta muuten sujuu hyvin. Luca on hiljainen, ystävällinen, ei hauku ja ohittaa lenkillä toiset koirat uteliaan kauniisti rähjäämättä. Sitä on myös helppo pitää vapaana. Omapäinen uros se on, mutta eiköhän ikä tee tehtävänsä. Siitä tulee varmaan oikein kiva koira, kunhan kasvaa ja saa koulutusta joka päivä lisää. Nyt jo pentuaika kertoo paljon tulevasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti