Tuli mieleen runo "Kaksi vanhaa, vanhaa varista..."
"Hiljaista on. Hämärtyy..."
"Kurkikin jo lähti." Niin lähti, mutta joutsenet vielä jäivät. Kun haravoin mökin lokakuisessa hiljaisuudessa, lensi ensin viisi metsän yli, sitten yksi aivan rantaviivaa pitkin. On niin lämmintä, että uljaat valkoiset linnut eivät vielä pidä mitään kiirettä poislähdöllä. Seitsemän joutsenta lipui verkkaisesti, toisilleen yhteysääntä marmatellen keskellä järveä. Sinne jäivät mökin hiljaiseen ja riisuttuun maisemaan, kun minä haravoinnin jälkeen suunnistin kotia kohden.
Marraskuu alkaa. Siltä se tuntuukin, kun luontoa katselee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti