lauantai 6. marraskuuta 2021

Pyhäinpäivänä

 


Aamupalan jälkeen lähdimme viemään kynttilöitä lähellä oleville hautausmaille vanhempieni, isovanhempieni ja muutamien muiden minulle tärkeiden ihmisten haudoille. Tämän matkan tahdon aina pyhäinpäivänä tehdä, jos se vain suinkin on mahdollista.

Paljon oli väkeä liikkeellä. Mietiskelin, miten nykypäivän ihminen asennoituu hautausmaahan, kun kuuntelin aikuisten kovaäänistä naurunremakkaa ja katselin lasten juoksentelua hautojen päällä. Itse olen sitä sukupolvea, jolle jo pienestä pitäen opetettiin käyttäytymissäännöt. Toisaalta - hyvä, että ihmiset edes käyvät pyhäinpäivänä haudoilla. 


Sankarihaudat olivat saaneet kanervat ja uudet lyhdyt. jotka paikallinen ammattikoulu oli valmistanutut opettajansa suunnittelutyön mukaisesti. Lyhdyt olivat ruostumatonta terästä, joten varmaan pitkäikäiset. 


Pyhäinpäivän aattona tuli tieto Kirsti Paakkasen kuolemasta 92-vuotiaana. Marimekon pelastajaksi kutsuttu tomera bisnesnainen oli kuitenkin sielultaan omien sanojensa mukaan maalaistyttö Saarijärveltä, joka oli kotoisin vaatimattomista oloista. 

Kuuntelin eilen ja tänään kaksi haastattelua, jotka Kirsti Paakkasesta on tehty eri vuosikymmenillä. Ne löytyvät Ylen Areenasta. Hauskoja ja mielenkiintoisia molemmat. Uskomaton nainen hän on ollut miesjohtajien hallitsemassa yritysmaailmassa.

Kirjailija Ulla-Maija Paavilainen on viime vuonna julkaissut Paakkasen elämänkerran Suurin niistä on rakkaus - Kirsti Paakkasen tarina (Otava). Tulevaisuuteen katsovasta, energisestä, kurinalaisesta ja luovasta ladysta kirjoitettu mukaansatempaava kirja on luettava. Pitääkin etsiä se käsiini, kunhan saan ensin Aki Hintsan viimeisistä vuosista kertovan opuksen loppuun. Molemmat kirjat sopivat tähän marraskuun pimentyvään tunnelmaan.

Ei kommentteja: