Helteisen kesäpäivän innoittamana pesaisin kotoa tuomani keittiön matot tänään kuivumaan. Meillä on vanha hetekan puolikas säästetty tätä iloa varten. Sen päällä mökin nurmikolla on hauska pestä. Mäntysuovalla ja juuriharjalla hinkataan tietenkin ja letkulla huuhdellaan, jotta järvi ei saastu. Samalla nurmikko saa kaipaamaansa kastelua.
Puuha on ihan kivaa, kun mattoja on kohtuullinen määrä. Keittiön räsymatot sekä wc:n ja pesuhuoneen matot pesen aina mökillä. Muut löytävät tiensä yleensä pesulaan tai pesen ne itse kaupungissa. Valkoisiin mattoihin jää järvivedestä ikävät valumaraidat ja niitä en halua.
Aurinko paistoi, linnut säestivät laulullaan pesurupeamaa ja jälkeenpäin oli hauska pulahtaa uimaan vilvoittavaan veteen. Hauskaa oli, ja illalla matot olivat jo kuivat. Tuoksuivat ihanasti mäntysuovalta. Vielä toisen asuntomme keittiön matto odottaa kuuraamista. Ei heti makeaa mahan täydeltä!
2 kommenttia:
Hyvä, hyvä. Vielä meillä odottaa vuoroaan matonpesu.
Minä olin kerrankin ajoissa! Joskus on vasta viimeisellä lomaviikolla matot muistuneet mieleen...
Lähetä kommentti