sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Läkähdyttävän ihanaa


Eipä näin kuumaa ja kaunista kesää olisi osannut keväällä edes kuvitella. Toisaalta jatkuvat 30 asteen lämpötilat alkavat jo hieman tuntua saamattomuutena iltapäivissä. Postiretkellekin olen lähtenyt joko aikaisin aamusta tai myöhään illasta, sillä läkähdyttävässä päivähelteessä en viitsi 3 km lenkkiä kävellä. 


Onneksi pulahdus kuikan kanssa uimassa virkistää aina. On onni, että mökki on näinkin syvän järven rannalla, jolloin vesi ei hellejaksonkaan aikana lämpene liikaa, vaan pysyy mukavan viileänä. Nautin näistä ilmoista, varsinkin kun vielä saa olla reilun viikon lomalla.


Anpiaispesä on ylämökin verannan sisäkatolla. Siitä ei juurikaan ole aiemmin ollut haittaa, mutta päiväruokailun yhteydessä verannalla kaksi kertaa ampiainen on päässyt tuikkaamaan, ei tosin minua. :>)  Saa nähdä, miten ne vielä hurjistuvat, kun myöhemmin työttömät työläiset lähtevät pöllämystyneenä pesästä maailmalle. Alamökin takana on myös yksi iso pesä, mutta niistä ei ole mitään harmia ollut. Sen pesän olisi pystynyt hävittämäänkin, mutta en ole raaskinut. Ampiaisetkin kuuluvat luontoon.

Uh, tätä kirjoittaessa on  taas tullut kuumannihkeä olo. Lähden uimaan!

Ei kommentteja: