Kaupunkikotiin tuli kuitu. Alun perin se piti yhdistää syksyllä, mutta kuinkas kävikään: Asentajalla oli ollut aikaa ja hän teki homman kesäkuussa. Kun kuitu yhdistettiin, minä en tiennyt asiasta mitään. Olin pois kotoa ja asentaja oli ehkä soittanut ovikelloa. Kun en avannut, minulle unohdettiin ilmoittaa.
Heinäkuussa ihmettelin puhelinlaskuani. Kuitu - mikä kuitu? Ryhdyin kyselemään päätelaitteen perään ja selvittämään muutenkin asiaa. Sain mötikän puhelinyhtiöstä mukaani, mutta mökkikauden vuoksi ryhdyin asentelemaan yhteyksiä koneeseeni vasta viime sunnuntaina mökiltä palattuani. Ei muuten onnistunut!
Aikani väkersin ja sitten vain päädyin siihen, etten osaa taitamattomuuttani yhteyttä muodostaa. Soitin puhelinyhtiöön ja tilasin asentajan kotiin. Hän tuli tänään - pähkäili, mittaili, pähkäili - ja eipä onnistunut häneltäkään: Alakerrassa oli tehty kytkennät väärin!
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Asentaja sai kuidun toimimaan ja lisäksi minulle hyvitettiin toimimattomista kuukausista, jolloin olin kuitenkin laskun kuidusta maksanut.
Parasta koko jutussa on se, että minä en ollutkaan niin taitamaton tollo näissä tietokoneasioissa, jee!!!
3 kommenttia:
Asioilla on tapana järjestyä!
Hih! Kerrankin ollaan täällä Espanjassa edellä teitä. Saimme kuidun jo helmikuussa. Nyt ei tarvitse toiselta koneenkäyttäjältä kysellä, että lataatko sä jotain?
Pappilanmummo: Niinhän niillä on. Sen kun aina muistaisi, varsinkin silloin, kun hermoja koetellaan!
Tita: Kuitua miedän taloon on ollut tarjolla monta vuotta, mutta vasta nyt saatiin jonkinmoinen kompromissi asiassa. Monet vanhat ihmiset kun ovat sitä mieltä, että ei tarvita...
Lähetä kommentti