lauantai 3. syyskuuta 2016

Kiitollisuus


Rakas äitimme pääsi Taivaan kotiin eilen, perjantaiaamuna, kahden viikon sairastamisen jälkeen. Aivoinfarktin seurauksena syntyi sarjaepilepsia, jotka molemmat aiheuttivat laajat vammat aivojen alueelle. 

Äiti sai mielestämme hyvän saattohoidon terveyskeskuksemme vuodeosastolla. Olen kiitollinen ajasta, jonka saimme viettää äidin vuoteen vierellä. Viimeisinä päivinä jo rukoilimme, että äiti pääsisi pian pois. Rukouksemme kuultiin. Eilen äiti nukahti ikiuneen molempien tyttäriensä ja vanhimman lapsenlapsensa läsnäollessa. 

Surumme on suuri, mutta päällimmäisenä on suuri kiitollisuus siitä, ettei tämä kärsimyksen jakso venynyt pidemmäksi, kun mitään toivoa paranemisesta ei ollut. Muistisairaus, sydämen vajaatoiminta, heikko liikuntakyky sekä KLL olivat taustalla. Lisäksi äiti puhui itse kesän aikana paljon kuolemastaan ikään kuin aavistaen, että se hetki on jo lähellä.

Äiti kuoli oman äitinsä 100-vuotissyntymäpäivänä. Siellä he nyt ovat kaikki juhlimassa: äiti, isä, isovanhemmat...

Rakas äitini!

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Osanottoni suureen suruun.

Maisakaisa kirjoitti...

Siell' kaunis kannel soi,
he veisaa virttä uutta.
Ei koskaan lopu se,
ei koskaan vanhene...

Lämmin osanotto suuressa surussasi!

Maisakaisa

pappilanmummo kirjoitti...

Osanottoni.
Äiti on perillä.

Jaana kirjoitti...

Lämmin kiitos!

Tita kirjoitti...

Osanottoni.

Jaana kirjoitti...

Kiitos! Sinä tiedät, miltä tuntuu...