On pääskyt lähteneet.
Ja taivas korkea
ja kellastuneet metsät, viileet veet
jäähyväissoittonsa on soitelleet.
(L.Onerva)
Ikävyyden huimaus.
On syksy.
Minä palelen tulen loimussakin.
Kylmyys on ihon alla, ei katoa.
(Eeva-Liisa Manner)
Taivaan alla syksyn uhritulta:
haapain veri, vaahteroitten kulta.
(Aino Kallas)
5 kommenttia:
Kohta syksyn tuulet puhaltavat lehdetkin pois.
Kiva kuunnella tuulen ulvontaa ja sateen ropinaa kodin lämmöstä käsin.
Etelän ruska on parhaimmillaan, mutta liekö lehtiä jäljellä tämän tuiverruksen jälkeen?
Muistan Mäntän aikoina, kun tervapääskyt kokoontuivat taivaalle elokuussa tekemään lähtöä etelään...olisin niin mielelläni lähtenyt niiden mukana...Suomen syksy ja talvi eivät koskaan ole olleet minun "juttuni". Olen varmaan entisessäkin elämässäni asunut eteläisessä Euroopassa.
Toivottavasti olet jaksanut tämän päivän. Kaunis syyspäivä ainakin täällä päin.
Voimia myös tuleviin päiviin ja viikkoihin.
"... Minä pieni paimentyttö lentohon en pääsekään. Tänne tänne jäädä täytyy syksyhyn ja ikävään..."
Syksy on hyvä aika luopumiselle. Ruskan ihanat värit, lupaus uudesta keväästä...
Lähetä kommentti