Aamun usva häipyi auringon tieltä, kun mökki jäi taakse.
Mitä pidemmälle tie vei, sen kauniimpi ruska silmien eteen avautui.
Raatteen tiellä en ole aiemmin käynytkään.
Pysähdyttävää ja hiljentävää.
Tuntui pahalta ottaa tätä alakuvaa. Miltä on tuntunutkaan yli 70 vuotta sitten?
Hiljainen kansa on aina yhtä vaikuttava.
Tänään kirkkomatkalla sai nauttia syksyn väriloistosta.
Ihanaa olla perillä - myös hyvän ruoan äärellä.
2 kommenttia:
Koskettavia kuvia!
Monenlaisia tunteita herätti tämä retki.
Lähetä kommentti