keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Mietteitä

                        

Olo on mietteliäs kuin tällä kalassa istuvalla kissalla...

Eilen autolla ajaessa kuulin Riki Sorsan kuolemasta. Muuttohaukka on päässyt kotiin... Tuntui surulliselta. Viime vuosina seurasin ihaillen hänen työtään Syöpäjärjestöjen hyvän tahdon lähettiläänä sekä koskettavaa tietoiskuvideota omasta syövästään, jonka hän teki vasta hiljan. Hienoa, että hän kertoi omista kokemuksistaan niin avoimesti. Pidin myös joistain hänen lauluistaan.

Muutama viikko sitten kuulin erään tutun sairastuneen syöpään. Tuntui niin kurjalta. Itse saman kokeneena tietää, kuinka pitkä ja vaikea taistelu sairautta vastaan on edessä. 

En itse enää aktiivisesti mieti omia syöpäkokemuksiani, mutta tällaiset uutiset tuovat ne aina väistämättä pintaan. Koen myös, että omasta sairastetusta syövästä ei kokonaan pääse eroon koskaan. Muistot kulkevat mukana ja se pienen pieni tietoisuus, että mitä tahansa voi tapahtua koska tahansa.

Elämä on ihanaa, kallisarvoista ja pienet hetket tärkeitä, kuten vaikka istua mietteliäänä kalassa hiljaisena kesäiltana puukissaystäväni tapaan. Osaisipa nauttia elämän jokaisesta päivästä silloin, kun kaikki on suhteellisen hyvin!

Voimia kaikille, jotka taistelevat sairauden tuomien murheiden kanssa. 

1 kommentti:

pappilanmummo kirjoitti...

Kuulkaa nyt, te jotka sanotte:"Tänään
tai huomenna me lähdemme siihen ja siihen
kaupunkiin, viivymme siellä vuoden, teemme
kauppoja ja keräämme hyvät voitot." Ettehän
te tiedä, mitä huomispäivä tuo teidän elämäänne!
Savua te olette, joka hetken näkyy ja sitten
haihtuu. Näin teidän tulisi sanoa:"Jos Herra
tahtoo, niin me elämme ja teemme sitä ja sitä."
Mutta nyt te kerskutte ja rehentelette.
Kaikki tuollainen kerskailu on pahasta.
Jaak.4:13-16
Tämä oli päivän sanana 29.4. ja kosketti.