lauantai 28. toukokuuta 2016

Lupsakka lauantai


Leppoisan aamun aloitukseksi, maukkaan aamupalan jälkeen ryhdyttiin teroittamaan mökin tylsiä pikkuveitsiä. Minähän en siitä hommasta mitään ymmärrä, mutta katselin sujuvasti vierestä. Myöhemmin oli mukava kuoria omenaa, kun veitsi puri juuri sopivasti. Kiitos! Samalla kuvasin rannassa kieloja ja kulleroa, joka on samalla paikalla kukkinut ainakin 50 vuotta.
 

Myöhemmin puolen päivän maissa lähdin hoitamaan pikku-Samppaa. Käytiin mummia katsomassa ja hän luki Miina ja Manu -kirjan tyttärenpojalleen, joka kuunteli herkeämättä vieressä. Samppa halusi myös käydä vaarin haudalla, joten kävimme katsomassa, miten orvokit siellä kukkivat, Meillä oli mukava keskustelu vaarista, vaikka Samppa ei häntä koskaan ole tavannut. Paljon on kuitenkin hänestä kerrottu ja oli mukava huomata, kuinka paljon nelivuotias vaaristaan muisti.


Myöhemmin vielä kitkin sisareni perheen pihassa orapihlaja-aidan juurta. Mökillä olisi pitänyt istuttaa kaksi kukkaa, mutta jätin ne huomiseen. Lämmitin saunan ja saunoin ihaillen rannassa sukeltelevaa kuikkaa, joka ei minusta juurikaan häiriintynyt. Järvi oli lähes tyyni, käki kukkui ja lauantai-illan rauha huokui ympärillä.

Kevät on muuttumassa kesäksi.

2 kommenttia:

pappilanmummo kirjoitti...

Kullerot ovta ihania, vaan niitä näkyy enää harvoin missään.
Kesä tulee väistämättä. Kirkossa oli tänään jo lupiineja maljakossa. Eipä tarvitse ostaa kukkia alttarille enää ennen syksyä.

Jaana kirjoitti...

Meillä ei vielä näy lupiineja. Kielot ovat täydessä kukassa ja huumaavat tuoksullaan.