Ensimmäinen työviikko, puolikas, takana. Vauhtia ja intensiivisyyttä heti alusta asti. Uudet oppilaat, suloiset ekaluokkalaiset ovat nyt saaneet nimen lisäksi kasvot. Siitä se työvuosi taas alkaa kulkea omalla painollaan.
Pitkiä päiviä on tullut tehdyksi helteessä. Onneksi saa lähteä töihin täältä mökiltä ja palata takaisin virkistävän veden äärelle - ja seuran ;=)
Nyt olen yksin ja viettänyt lepopäivää: päiväunia moneen otteeseen pihakeinun katveessa, kävelylenkki metsävadelmia tienvarresta maistellen, vesijuoksua ja vain oleilua. Ainut kunnon homma oli puupinojen peittäminen ja mökin paikkojen järjestely viikon kiireiden jälkeen.
Istun alaverannalla. Ilta-aurinko kurkkii pilvien lomasta ja tuuli on voimistunut. Katselen järvelle kiitollisin mielin. Ihmettelen, miten on taas kerran saanut kokea näin ihanan kesän!
2 kommenttia:
Lepopäivää sitä kaipaakin tiiviin työrupeaman jälkeen. Huomenna viimeinen työpäivä tässä seurakunnassa tällä erää.
Muuten, meidän tyttö oli noin 2000-2005 kesäkanttorina Mäntässä.
Hyvää viimeistä työpäivää!
Maailma on pieni, niinhän sitä sanotaan. Varmaan tapasinkin hänet, vaikka kesällä olen enemmän mökkipaikkakunnan srk:n tilaisuuksissa.
Lähetä kommentti