Postiretkellä katselin elokuista luontoa. Pihlajat notkuvat marjoista. Se tietää vähälumista talvea - tai sitten päinvastaista. Muistan kuulleeni molemmista. No, aika näyttää, mikä ennustus oli se oikea ;=)
Kaura- ja vehnäpellot odottelevat puintia. Taittelin muutamat korret maljakkoon vietäväksi. Tänä vuonna en kerännyt kouluun viljanäytteitä, kun entiset ovat vielä ihan hyvät ja kohta niitä tutkitaankin.
Iltapäivä kului autoa siivotessa niin sisältä kuin ulkoakin. Nukuin päiväunet ja vietin ihanan illan ystävän kanssa. Kävimme uimassa ja nyt on vedet jo sen verran viileät, ettei uimisesta oikein voi enää puhua, pulahtaminen paremminkin on oikea termi. Hyvin se kuitenkin virkisti.
Illan jo pimentyessä ajelin kaupunkiin yöksi. Aamulla olisi ollut niin aikainen lähtö, että päätin tulla jo nyt. On niin hauskaa lotrata hanasta tulevalla kuumalla vedellä! Neljään kuukauteen en ole sitä iloa kokenut kuin satunnaisesti.
Huomenna on kaupunkikoti puhtaana odottamassa, kun tulen työstä. Ihanaa...
4 kommenttia:
Pihaljanmarjat ovat kauniita ja jos olisi ylimääräistä aikaa, niistä voisi tehdä hilloa - ainakin omenan seassa tulisi maukasta.
Äitini sitä aina teki, mutta minä en ole koskaan kokeillut. Sitten eläkkeellä... :=)
Älä odota eläkkeelle, tee jo nyt, se on helppoa. Voit tehdä myös pihlajanmanmarjahyytelöä, mutta se kannattaa syödä vasta ylivuotisesti... maku tasaantuu, sillä pihlajanmarja on tosi hapan. Nimimerkillä: äidin ohjeiden mukaan sekä mustaviinimarjahyytelöä että pihlajanmarjahyytelöä tehnyt. Hyvää syksyn jatkoa!
Niin, minua kyllästettiin pihlajanmarjahyytelöllä lapsena sen verran paljon, etten ole sitä herkkua kauheesti kaivannut!
Lähetä kommentti