Aamulla lähdin hakemaan kävellen lehteä puolentoista kilometrin päästä. Nappasin lapion mukaani ja tasoittelin roudan muovaamia kuhmuja ja kuoppia mökkitieltä. Omaa tienpätkäämme käyttää viisi mökkiä, mutta tien eteen ei kukaan muu kuin me laita yleensä tikkua ristiin. Niinpä päätin taas olla omatoiminen, jotta on mukavampi ajaa. Lapioidessa oli ihan työmiehen olo ja kämmenkin varmaan levisi miehekkäästi. Tai ainakin tuntui siltä.
Iltapäivällä suunnittelimme puun kaatoa ja sen paikalle auton parkkipaikan tekoa. Nyt autot seisovat kuusten alla ja ovat välillä enemmän ja vähemmän pihkassa. Ei siis muuta kuin toimeen! Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Niinhän sitä sanotaan.
Koulutusillan jälkeen ajelin takasin mökille ja hetkessä järven päälle nousi mahtava sumu. Päivä on ollut lämmin mutta kostea ja nyt illalla on satanutkin. Sumu ilmestyi kuin tyhjästä ja levisi nopeasti. Nyt on koko vastaranta jo kadonnut.
Aika metkan oloinen ilta: tyyni ja sadekin on tauonnut. Käki kukkuu, luonto tuoksuu ja järveltä kuuluu vaimeana veneestä uistelijoiden puhetta. Tekisi mieli valvoa myöhään ja vain nauttia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti