Tänään istuin mökin rappusilla ja kirkas auringonpaiste helli kasvojani. Ylitseni hyökyi lämmin tunne: Talviuni ja lievä alavireisyys väistyvät vihdoinkin! Tuntui niin keväältä, ihanalta odotukselta ja onnelliselta.
Talvi ei ole minuin vuodenaikani. Varsinkin tammikuu on se vuoden kamalin kuukausi ja nyt maaliskuussa, kevään ensimmäisenä kuukautena, alan vihdoin virota takaisin omaksi itsekseni. Tänään se tunne rakkaassa ympäristössä oli ihan käsinkosketeltava.
Räystäät tippuivat. Eilisen päivän aikana lumi oli sulanut rappusilta ja verannoilta pois kokonaan. Aurinko lämmitti ja häikäisi valkoisten lumien keskellä. Kuukauden päästä pääsen jo laittamaan mökkiä kesäkuntoon. Tuli niin vahva elämisen ja voimaantumisen tunne, että olen vieläkin ihan sen lumoissa.
Vaikka ihana, rentouttava talviloma on päättymässä, ei harmita yhtään. Jokainen päivä tästä eteenpäin on vahvasti kevättä eikä tarvitse enää odottaa...
Olen niiiiiin onnellinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti