Tein kevättalven auringonpaisteessa pitkän hiihtoretken mökillä. Järvellä oli hankikantoset ja siellä oli hienoa hiihdellä, kun saattoi mennä mihin vain. (Eikä tarvinnut pelätä alamäkiä!
)Mökkimme kohdalla on järvenselkä eikä yhtään saaria. Ensin hiihdin pohjoiseen päin "saaristoon" , jolloin viima tuntui eniten. Saaria oli hauska kiertää, mutta varoin menemästä salmipaikoille. Sitten olikin mukava kääntyä takaisin ja hiihdellä auringon lämmittäessä kasvoja ja viima selän takana. Välillä poikkesin mökillä juomassa ja vähentämässä vaatetta. Miten sitä aina laittaa liikaa päälleen?
Lähdin vielä uudelleen jäälle, tällä kertaa etelään päin ja tapasin vilkkaan suursnautserin, joka kävi minua tervehtimässä. Jonkin verran oli hiihtäjiä, pilkkijöitä ja moottorikelkkailijoita liikkeellä, mutta paljon vähemmän kuin kuvittelin.
Nyt on sitten raukea, väsynyt olo. Hienoa, että viikon alkupäiviksi on luvattu aurinkoista, vaikka työt kutsuvatkin enkä laduille enää ennätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti