sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Tuhatta ja sataa


Perjantaina lähdimme junalla viikonlopuksi Helsinkiin. Olimme pelanneet varman päälle ja tilanneet taksin oven eteen jo edellisenä päivänä. Pyyhälsin töistä kotiin, nappasimme valmiiksi pakatut laukut ja menimme pihaan odottamaan taksia... jota ei koskaan tullut! Kellon olleessa muutaman minuutin yli sovitun hakuajan soitimme asiasta ja taksikeskuksessa ei tiedetty meistä mitään!


Meille luvattiin kuitenkin lähettää taksi, mutta tajusimme hyvin pian, että auton odotukseen menee liikaa aikaa. Nappasimme kiireesti omamme ja ajoimme rautatieasemalle huomataksemme vain, että siinä se juna pyyhälsi kohti etelää nenämme edestä - ilman meitä!


Tampereella olisi ollut junan vaihto. Ei muuta kuin soittamaan uudelleen taksiin. Tällä aikaa oli selvinnyt, että kyseessä oli erään taksinkuljettajan inhimillinen erehdys ja hän otti "täyden vastuun" koko jutusta. Ajoimme auton kotiin, hyppäsimme hänen taksiinsa ja yritimme päästä ajoissa Tampereelle Helsingin junaan.


Matka oli painajaismainen! Meitä vietiin tuhatta ja sataa kohti Tampereen rautatieasemaa. Minä olin aivan kauhusta kankeana takapenkillä, sillä ilma oli kurja ja nopeusmittari näytti lähes koko matkan kaupungin ulkopuolella vähintään 120 km/h. Lisäksi kuljettaja ajoi suurimman osan ajasta kännykkä korvalla yhdellä kädellä, myös monet ohitukset. Oli, raukka, joutunut meidän takia todelliseen liemeen ja yritti samalla järjestellä muita kyytejään, jotka jäivät ajamatta meidän keikkamme vuoksi. (Mutta missä oli taksimiehen hands-free-laitteet???)


Ehdin jo miettiä, että onko tässä mitään järkeä yrittää junaan, jos kuitenkin heitämme  henkemme kolarissa tien penkalle! Lopputulos oli kuitenkin meidän kannalta hyvä: Taksi vei meidät Tampereen rautatieaseman pääoven eteen, auto jätettiin sakkopaikalle ja kuljettaja henkilökohtaisesti juoksutti meidät junaan. Ehdimme sittenkin!


Asiasta ei voinut olla edes vihainen. Kuljettaja oli niin surkea unohduksestaan. Saimme ilmaisen tunnin taksikyydin ja hän olisi ostanut meille Tampereelta liput seuraavaan junaan, jos olisimme sielläkin myöhästyneet. Toisaalta näinhän pitää virheen sattuessa toimia. Meille ei jäänyt mitään hampaankoloon asian suhteen. Sattuhan näitä...


Loppumatka sujui leppoisasti ja Helsingissä oli vastassa tutut miehet:


Ei kommentteja: