tiistai 13. joulukuuta 2011

Pähkinänsärkijää



Helsingin matkalla lauantai-illan huumaksi oli suunniteltu Pähkinänsärkijä-baletti, Karin suosikki. Onneksi olimme varanneet liput iltanäytökseen, sillä myöhemmin selvisi, että päivänäytös oli pitänyt keskeyttää lavasteongelmien vuoksi. Korvaava näytös on ensi viikolla.


Olemme nähneet baletin ennenkin ja katsoneet sitä kotisohvalta monenmoisina versioina. Paras livemuistoni on Tampere-talosta, jossa olimme 6-vuotiaan kummityttöni kanssa. Anna istui rivin reunassa ja johti keskittyneesti orkesteria välillä. Onneksi hänen takanaan ei ollut ketään, joten syvä eläytyminen ei ketään häirinnyt. Muuten hän jaksoi olla hiiren hiljaa koko näytöksen ajan.


Tällä kertaa esitys oli taas yhtä hurmaava kuin aiemminkin. Musiikki on niin tuttua ja tietyllä tavalla helppoa kuunnella. Lavasteista osa oli todella kauniita, mutta Kukkaisvalssin kohdalla oli mielestäni liian sekavaa kukkarykelmää toistensa päällä. Mietin jo, onko lavasteet takertuneet meidänkin esityksessämme, mutta ilmeisesti oli tarkoituskin näyttää tältä.


Aina mietin, miten balleriinojen tanssi voi olla niin helpon näköistä, vaikka tiedän sen olevan mitä rankinta fyysistä suoritusta koko ajan. Ammattitaitoa on varmaan sitten se, että helppous välittyy katsojalle esittäjän tunteista huolimatta.


Pieniä katsojia oli näytös pullollaan. Hyvin he jaksoivat seurata loppuun asti. Selvästi hiirien ja rottien näyttämölle saapuminen aina terästi lapsikatsojien tarkkaavaisuuden.


Jouluinen olo tuli esityksestä. Mutta perjantain RSO:n konsertti oli minulle kyllä se suurempi elämys, vaikka tämäkin oli ihan  mukava!

Ei kommentteja: