Eilisessä säätiedotuksessa luvattiin aika huonoa ilmaa vesisateineen. Illalla siirsin terassin kukat räystään alle ja kannoin pehmusteet tuoleista sisälle. Muutenkin katselin lojuvia tavaroita sillä silmällä, että olisivat sateelta suojassa, jos eivat saa kastua. Ja millainen on ollut päivä? Meillä ei ole tullut tipan tippaa vettä! No, juuri tätähän sadekuurot tarkoittavat: Jossain päin sataa johonkin aikaan ja jossain paistaa!
Lähdimme iltapäivällä Karin vanhempien luo lämmittämään rantasaunaa. Aito-kiukaan alla poltettiin puu jos toinenkin ja minä sain olla puunlisäysvuorossa, kun rantaan on rinne kuljettavana ja minä olin se parempijalkainen! Meillä on ollut aina jatkuvalämmitteinen kiuas saunassa ja jotenkin tämä kertalämmitteinen on vieläkin minusta pelottava juttu. Olen aivan varma, että ensimmäisinä saunojina saamme häkää ja kupsahdamme niille sijoillemme. Muita minun pelkoni lähinnä huvittaa.
Ei kupsahdettu, mutta minä lempeän löylyjen suosija meinasin nikahtua kuumuuteen. Minulle sopiva lämpö oli, kun luukku oli auki, mutta mitään ei kiukaalle heitetty. Kyllä oma mökkisauna vaan on parempi, varsinkin itse lämmitettynä! No, nämä ovat niitä ikuisia mielipideasioita. Minusta on mukava kylpeä pitkään ja miedoissa löylyissä. Toiset saavat olla toista mieltä.
Kun tultiin mökille, kiikuttelin kukat paikoilleen ja pehmusteet myös. Istuskelin pitkään pihakeinussa ja seurasin kirjosiepponaaraan puuhia, kun se syötti ahkerasti pöntössä sirittävää jälkikasvuaan. Luulin sitä yksinhuoltajaksi, mutta ilmestyi ukkokin paikalle välillä. Oli kyllä syöttöpuuhissa paljon laiskempi kuin vaimonsa!
Katselin myös taivaalle: Niin tummia pilviä oli joka puolella, että olin varma kohta alkavasta sateesta. Mitään ei taivaalta kuitenkaan tippunut. Välillä aurinko paistoi lämpöisesti ja säteet kimalsivat järven pinnassa. Ei vain jaksa sataa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti