keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

SÄDE05


Olen saanut pääsiäisvieraan: Äitini oleilee meillä viikon verran ikkunaremonttiaan paossa. Päiviä rytmittää Tayssin käynnit sädehoidossa, jotka alkoivat maanantaina. Pääsiäsiviikosta johtuen hoito alkaa "pehmeällä laskulla", sillä tämä ja ensi viikko sisältävät vain 4 hoitokertaa kukin ja välissä on 4 päivän huilaus.


Vanhalle ihmiselle 90 kilometrin päässä hoidoissa käyminen joka päivä käy työstä. Olen hoitanut taksin tilaukset, kirjoittanut lähtöajat lapulle ja yrittänyt muutenkin helpottaa ruljanssia. Onneksi sädetyskerrat vähenivät kuuteentoista 25:tä, kun huomasivat, että äiti on varsin hyväkuntoinen ja annosta voidaan suurentaa.


Olen tässä samalla muistellut omaa sädetystäni 10 vuotta sitten. Paljon on muuttunut: Pikonlinnaa ei enää ole vaan tilalla on Radius. Lisäksi sädehoitoon tuleville on otettu käyttöön sormenjälkitunniste. Hyvä juttu! Muistan, kuinka aikoinaan eräällä kerralla minua yritettiin änkeä liian pieneen muottiin sädetyksessä. Sanoin heti, että ei ole minun. Silti vaan hoitaja väen väkisin yritti saada minua mahtumaan alustaan, kunnes nousin ylös ja käskin tarkistamaan asian. Selvisi, että etunimi oli sama, mutta sukunimi ei. Lisäksi kyseisen muotin omistaja oli minua paljon pienempi! Tarkana sai olla. Nyt tällaiset erehdykset ovat sormenjäljen vuoksi poissuljettuja. (Tosin äidiltäni ei sormenjälkeä saatu, ei aiemmin passiinkaan!)


Kaikkeen tottuu! Ensin jokapäiväinen matkaaminen tuntuu kauhistuttavalta, mutta vähän ajan päästä se muuttuu rutiiniksi. Ja kun pitää kirkaana mielessä hoidon päämäärän, jaksaa kyllä. Vanhemmalle ihmiselle tosin kaikki on raskaampaa, mutta toivottavasti voimia riittää... ja huumoria!

Ei kommentteja: