lauantai 3. heinäkuuta 2021

Kuin uudet

 


Puiset ulkokalusteet pitäisi kai käsitellä joka vuosi, jotta ne säilyvät hyvinä. Me olemme kuitenkin vähän laiskistuneet ja luistaneet hommasta joka toinen kesä. 

Nyt oli kuitenkin aika tarttua pensseliin ja ryhtyä sutimaan öljyä pintaan - ensin omaan, ettei aurinko polta ja sitten kalusteisiin toisesta purkista. Ihan kivaa kesäpuuhaa, kunhan vain ryhtyi työhön. 

Kahtena eri päivänä heilutin pensseliä ja valmista tuli. Taas kalusteet näyttävät hetken aikaa kuin uusilta.  

perjantai 2. heinäkuuta 2021

Tuntuu niin lomalta!

 


Ei näitä pitkään jatkuneita, kauniin kesäisiä säitä tahdo oikein todeksi uskoa. Joka aamu herätessä aurinko paistaa ja jatkuvasti lämpömittarissa lähes helteisiä lukemia. Uskomatonta, kun ollaan Suomen kesässä! Mökkiläisen suu on jatkuvasti hymyssä.


Alkuviikosta olimme juhlimassa Keuruulla Pappilan pidoissa ystävien kanssa. Meillä oli neljä erilaista vuosipäivää aiheena, jotka olivat tapahtuneet kevään ja alkukesän aikana. Ruoka oli erinomaista, juomat myös ja seura aivan superihanaa. Oli kiva aterioida pitkän kaavan mukaan ja jutella kuulumiset kiireettömästi kauniista ympäristöstä nauttien. 


Jalkapallohuuma jatkuu tänään. Pidämme molemmat tästä lajista ja alkulohkon aikana nukkumaan meno aina viivästyi, kun myöhäisottelut päättyivät vasta puolenyön aikaan. Minähän kyllä jaksan valvoa, mutta kaikki eivät ole yökyöpeleitä. Pelien aikana olen samalla kutonut kesäsukkia hieman ohuemmasta langasta, ja nyt on jo kolmannet valmiina. Ne lähtevät huomenna mökille saapuvan pikkuveljen repussa kummitytölleni, joka ahertaa kesätyössä Gösta-museolla. 


Tänään taas juhlittiin! Kun sää oli mitä ihanin, saimme vieraaksi kolme nuorta perhettä pienine vauvoineen. Koronan vuoksi emme viime kesän jälkeen ole nähneet näin suurella seurueella, mutta ulkotapaamiselle ei enää ollut estettä. Herkuttelimme suolaisilla ja makeilla letuilla, jäätelöllä sekä mansikoilla mahtuen juuri ja juuri verannan pöydän ääreen. Pienet tyttöset sormiruokailivat avokadolla ja porkkanoilla sekä söivät omia herkkusoseitaan. Vaari oli niin iloinen, kun tapasi pienet prinsessansa ja meillä kaikilla oli mukavaa, kun nähtiin pitkästä aikaa. 


Huomenna saapuu 9-vuotias ilopilleri yökylään. Ainakin on tiedossa hauskojen pelien pelaamista, veneilyä sekä uimista. Ihanaa, kun voi jo hieman vapaammin tavata rakkaita läheisiä, kun korona on pysynyt kauempana jo pitkään. Silti huolellinen pitää olla, vaikka päivät kuuluvatkin suurimmalta osaltaan ulkona kesäsäästä ja luonnosta nauttien. 

maanantai 28. kesäkuuta 2021

Muistoissa



Juhannussunnuntain ilta toi suru-uutisen: Sukumme nuorimpien kultainen pappa oli saanut iäisyyskutsun raskaan mutta lyhyen sairauden jälkeen 80 vuoden ikäisenä. 

Suru on suuri, mutta muistot lohduttavat. 

sunnuntai 27. kesäkuuta 2021

Tunnelmia


Juhannuksen säähän on mahtunut niin lämpöä kuin sadettakin. Oikein mukava juhannus, kun pisaroiden ohimenevässä ropinassakin on ollut kesän lämpö mukana. 


Juhannuspäivänä saatiin kesän kovin ukkonen. Kävimme joka puolelta jytisevän säestyksen saattelemana uimassa, istuimme alamökin verannalla katsomassa välähteleviä salamoita ja sitten ukonilman yltyessä hipsimme ylämökkiin. Heti sen jälkeen välähti ja samalla jysähti alamökin nurkalla. ”Hieman” säikähdin! Vielä pitkään kurkistelin, näkyykö savua. Ei onneksi näkynyt.  


Mökillä on lähes 100 vuotta vanhat valurautapannu, joilla voi paistaa isoja lättyjä. Niinpä aattona söimme suolaisia ja makeita täytteitä räiskäleiden kanssa, kuten mökkijuhannuksena on aina ollut tapana. 


Lihaa ei tällä kertaa ole lautaselta löytynyt laisinkaan, vain erilaisia kaloja sekä katkarapuja. Eilen ja tänään olemme ensi kerran tänä kesänä nautiskelleet siikliä chiliaiolilla, skagenilla ja itse tehdyllä kalasalaatilla, jossa oli Pielisen kalasäilykettä pohjana. Ai, mitä herkkua! Uudet perunat taas talven jälkeen vievät kielen mennessään.


Tänään on aurinko paistanut siniseltä taivaalta koko päivän. Aamun jälkeen on tuullut, joka on raikastanut kuumaa kesäpäivää. Ihana juhannusaika koettu ja kesä jatkuu... Onnellista oloa!

keskiviikko 23. kesäkuuta 2021

Juhannusruusuja

 


Mökin juhannusruusut ovat äitini istuttamia 60 vuotta sitten.


Ne ovat itsekseen levinneet ja kasvavat enemmän ja vähemmän villeinä siellä, missä haluavat.


Olen raksinut kuivat oksat pois ja joskus antanut hieman lannoitetta.


Tänä vuonna ruusut kukkivat jo ennen juhannusta. Monet kukista ovat jo kuihtuneet,
joten juhannuksena ei ole enää tätä kaunistusta.


Juhannusruusu on niin kesäisen juhlava!


"Tänä aamuna olen päättänyt olla kirjoittamatta
ja istuttaa ruusun.

Siis tätä ihminen tarvitsee ollakseen onnellinen:
työn että voi lyödä sen laimin,
helteen että tuntee sen oikeutetuksi
ja lapsuuden
että voi juuria siitä juhannusruusun
vanhuutensa seinustalle."

                                                                            Eeva Kilpi

perjantai 18. kesäkuuta 2021

Tunnistusta

 


Päiväkävelyn kivoimpia puolia on tutkia luonnon monimuotoisuutta. Linnut, eläimet ja kasvit ovat niin mukavaa seurattavaa. Juuri nyt bongailen tuttuja kasveja, joiden kukinta putkahtaa kovaa vauhtia ilahduttamaan kulkijan silmää. Ah, harakankellojen ja kissankellojen runsaus hivelee silmää. Kohta voi ryhtyä etsiskelemään kurjenkellojakin.


Tänään piti oikein ottaa kuva, kun en ollut varma keltaisena tienvarressa kukkivasta kasvista. Pukinparta vai huopakeltano? No, kasvikirja sen varmisti: Huopakeltanohan siellä kävelylenkkiäni kaunisti. Mitähän uutta löytyy huomenna?

torstai 17. kesäkuuta 2021

Vihdoin konsertissa

 


Vaikka keskiviikkona televisiossa Suomen jalkapallojoukkueen peli oli kesken Venäjää vastaan, minä lähdin konserttiin. "Kirkkorannassa - iltamusiikkia" oli ensimmäinen mökkipaikkakunnan musiikkitapahtuma tänä kesänä. Eihän sieltä voinut olla pois!


Kirkossa esiintyi suomalais-amerikkalainen sopraano Maria Svan säestäjänään Helena Säily. Kirkossa oli pelistä huolimatta ihan mukavasti väkeä, vaikka paikka on hieman syrjässä mutkaisen hiekkatien varrella.

Olen vielä koronan vuoksi tarkka istumapaikasta, vaikka meidän seudulla viimeisestä tartunnasta onkin jo aikaa. Alkua odotellessa huomasin lähelleni tulevan muita, joten vaihdoin paikkani lähes oven suuhun. Siellä olikin hyvät turvavälit, paitsi että hyttyset eivät niitä kunnioittaneet. Parin ensimmäisen laulun ajan jouduin hiiren hiljaa läiskimään häiritsijöitä hengiltä!


Konserttiohjelma sisälsi varsin tuttuja, kesäiltaan hyvin sopivia yksinlauluja sekä kirkkoaarioita ihan siististi laulettuna. Ohjelma oli mielestäni hyvin rakennettu. Ehkä hiukan häiritsi solistin vibrato, mutta sehän on näitä makuasioita. Eniten nautin Kuulan, Kilpisen ja Merikannon musiikista, joista Kilpisen kaunis Kirkkorannassa sopi erityisen hyvin paikkaan, kun rannalla oltiin. 

Tuntui ihanalta olla oikeassa konsertissa. Edellinen kerta taisikin olla viime elokuussa. Jospa vähitellen korona painuisi taka-alalle ja voisi iloiten sekä huolettomana nauttia livetapahtumista.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2021

Parjatut lupiinit

 


Mökillä on lapsuudestani saakka pidetty tienposkesta mukaan hairastuja lupiineja maljakossa ulkopöydillä. Kuihtuneet kukat on viety kompostiin ja pöydälle pudonneita kukintoja on huiskittu nurmikolle. Koskaan ei yksikään lupiini ole nostanut tontilla mistään päin päätänsä omin voimin.


Muistan, että lapsuudessa lomakodissa oli pihassa lupiinipenkki, jonka kukinnot kukkimisen jälkeen taiteltiin myös kompostiin. Lupiinipenkki pysyi kurissa eivätkä kukat levinneet minnekään.


Verannoilla mökkikukkina lupiinit ovat mielestäni kauniita. En niistä kieltämättä pidä tienposkien valtavina lupiinimattoina, mutta ovathan ne näyttävän kauniita vaatimattomien luonnonkukkien rinnalla. Tienvarsien oikea-aikaisella niitolla lupiineita saataisiin varmasti kuriin - ehkä... 

Onneksi on vielä myös alueita, joilta lupiini puuttuu. Ainakin meidän mökkitien varressa saavat muut luonnonkukat iloisesti kukoistaa läpi kesän.

tiistai 15. kesäkuuta 2021

Kaikki kukkii

 

Luonnonkukat kukoistavat tällä hetkellä - myös ne, joista ei olisi väliä. Käyköhän niin, että heinäkuussa lähes kaikkien kukkien kukinta on ohitse? Kesä etenee hurjalla vauhdilla juuri nyt. Lupiinimeret kaunistavat tien vierustoja. Kyllä, kauniita nämä puutarhakarkulaiset ovat, vaikkakin tukahduttavat muut luonnonkasvit valtavan tehokkaalla leviämisellään. 


Mökkitien varrelle lupiini ei onneksi ole tietään löytänyt. Koiranputket, niittyleinikit, harakankellot ja muut oikeat luonnonkasvit reunustavat tietä. Todella kaunista! Eilen keräsin ensimmäisen kimpun harakankelloja, lempikukkiani, mökin pöydälle. Nyt pitää nauttia luonnon kauneudesta kaikin tavoin. 

perjantai 11. kesäkuuta 2021

Kärräilyä

 


Aamulla heräsin aikaisin. Järvi oli tyyni ja linnut liversivät. Päätin ryhtyä heti työn touhuun, sillä pilkotut puut odottivat kärräystä liiteriin ja päivästä oli tulossa kuuma. Hyttysten vuoksi puin tuulipuvun päälleni ja saappaat jalkaan. Hupunkin laitoin tiiviisti päähän ja työhanskat käteen. Ei kiusanneet ötökät.


Ensiksi piti miettiä, mitä kautta pääsen kottikärryjen kanssa liiterille. Meidän mökkimaasto on kimuranttia, mutta polkua pitkin pidemmän lenkin kautta kärryt kulkivat ihan kohtuullisesti. Kovin täyteen en kärryjä uskaltanut laittaa, ettei koko kuorma kaadu kapealla polulla varvikkoon. Välillä kivi tai puun juuri tökkäsi, mutta aina yli päästiin.

Homma sujui joutuisasti ja pinoamisen jälkeen oli sen verran kuuma, että lähdin heti uimaan. Vasta sitten ryhdyin aamupalalle. Tuli hyvä mieli, kun päivän homma tuli tehdyksi ajoissa ja lopun päivää sai puuhailla, mitä mieleen juolahti.